Kun San Diegossa sataa...

Joskus täälläkin sataa. Silloin saa vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvalle torkkupeiton alle hörppimään aamukahvia. Saa olla hetken aikaa luvan kanssa laiska ja aloittaa aamun hitaasti heräillen.
Sitten kun siltä tuntuu, voi lähteä ulos raikastuneeseen ilmaan - ihmetellä tyhjiä katuja ja tavallista hitaampaa liikennettä. Välillä sataa kaatamalla, välillä paistaa aurinko. Ihan kuin Hawaijilla aikanaan...

San Diegossa annettiin muutama päivä sitten "kylmävaroitus". Päivälämpötilat tippuivat alle 15C, öisin alle kymmenen. Oman kodin lämmössä naurattaa, mutta kaupungin 10 000 kodittoman olot mietityttävät minuakin. Pahvin päällä on kylmä nukkua likomärissä vaatteissa. Kuntosalilta palatessani näin kaikki tutut Rosecransin kodittomat. Sillä yhdellä oli edelleenkin kädessään pahvi, jossa luki:" Why lie, I need a beer." Jos siinä joku päivä lukee, että hän tarvitsee takin, käyn ostamassa sen hänelle.

Kuulin joskus suurena totuutena, että New York lennättää kodittomiaan Hawaijille. Niin tai näin, en ole nähnyt missään muualla niin paljon kodittomia kuin O'ahulla. Heitä näkyi kaikkialla, mutta pysäyttävintä oli nähdä Honolulun kortteleiden kokoiset telttakylät ja saaren lounaisten alueiden rannat. Näkyyn kuitenkin tottui ja turtui. Kun eräs ystäväni mainitsi minulle hämmästelevänsä San Diegon kodittomien suurta määrää ja näkyvyyttä, huomasin etten ollut kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota.

Meidän kaikkien onneksi ja riemuksi Kalifornian kylmä aalto on väliaikainen. Alkuviikosta lämpötilat palaavat viidentoista asteen turvallisemmalle puolelle ja villasukat kaappiin. Ihan kauhean syvälle en aio sukkiani kuitenkaan piilottaa, sillä joulun jälkeen niitä tarvitaan taas. Silloin suuntana on New Jersey ja joulu numero 2.

Kun Kisu on sylissä (eli aina), ei välttämättä tarvitse edes villasukkia

Suomi-mielellä

... Ja Suomi-herkkuja kielellä.

Mistä on itsenäisyyspäivän ilta tehty?

• Jenni Vartiaisesta ja Scandinavian Music Groupista
• Lihapullista (äidin reseptillä!), perunamuusista, karpalohillosta ja porkkanaraasteesta

• Merkkareista (Ihana Raija!)

• Ikean omppu glögistä
• "Linnan" juhlien asujen arvostelusta
• Kynttilöiden valosta
• Krypto-ristikoista

Niistä on itsenäisyyspäivän ilta tehty.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Oranssia ja punaista

Yksi tämän vuodenajan parhaista herkuista ovat nuo ihanat oranssit pyörylät. Mitä niitä nyt onkaan - mandariinit, klementiinit, satsumat... En ole vieläkään oppinut erottamaan niitä toisistaan, mutta hyviä ovat kaikki.

Oranssin rinnalle on löytynyt tänä talvena uusi punainen herkku: Granaattiomena. Välttelin granaattiomenoita pitkään, sillä en oikein tiennyt, mitä olisin niiden kanssa tehnyt. Kun Phill sitten jonkun reseptin innoittamana kantoi pussillisen omppuja kotiin, oli aika luopua ennakkoluuloista ja tarttua veitseen. Eipäs se ollutkaan sitten loppujen lopuksi yhtään vaikeaa - ei käsitteleminen eikä käyttötarkoitusten keksiminenkään. Siemenet maistuvat, tuntuvat ja näyttävät ihanilta ja sopivat loistavasti esimerkiksi erilaisiin salaatteihin ja minun jokapäiväisiin jogurttiaamupaloihini. Kaiken muun kivan lisäksi ne tekevät hyvää myös sisäisesti. Ovat varsinaisia terveys(granaatti)pommeja.

Yhdestä ompusta tuli näin paljon siemeniä

Veera aamupalaherkku: kreikkalaista jogurttia, almond butteria, sokeroimattomia muroja, granaattiomenan siemeniä ja banaaniviipaleita (Phill lisäisi hunajaa, minä en). Tällä pärjää pitkälle!

Yksi vinkki kuitenkin: Mehukkaita yksilöitä purkaessa ei kannata pitää päällä sitä valkoista lemppari T-paitaa...

Halvemman ruuan perässä

Meidän lähikauppamme on Safeway ketjuun kuuluva Vons. Vons on niitä kauppoja, joissa kannattaa ehdottomasti hankkia ilmainen etukortti. Ilman etukorttia hinnat ovat pilvissä (etukortin kanssa vain puolipilvessä). Halvempien hintojen lisäksi etukorttia vilauttamalla saa kerrytettyä bonuksia, jotka voi käyttää hyväkseen esim. autoa tankatessaan. Bonuksien avulla Vonsin bensa on minulle jota kuinkin saman hintaista kuin tukikohdan bensa-aseman "muka halpa" bensa.

Meidän Vonsin maitohyllyltä löytyy sulassa sovulla kaikki oleellinen...

Muutto New Hampshiresta Kaliforniaan on odotetusti kasvattanut ruokalaskujamme tuntuvasti. Joitain poikkeuksia (jogurttia!) lukuun ottamatta kaikki ruokatarvikkeet ovat täällä hieman kalliimpia kuin Portsmouthissa. Siksipä olinkin iloinen muistaessani, että asumme taas pitkästä aikaa kaupungissa, josta löytyy kunnollinen Commissary, tai oikeammin kaksi isoa Commissarya.

Commissary on military-ihmisiä ja heidän perheitään palveleva ruokakauppa. Ostoksia voi tehdä ainoastaan, jos lompakosta löytyy military ID. Hawaijilla asuessamme asioimme Commissaryssa satunnaisesti, sillä se oli aina ahdistavuuteen saakka täynnä. Tukkoisuus johtui tietenkin Hawaijin jäätävistä hinnoista, joten meidänkin olisi ehkä kannattanut jonottaa kiltisti ja säästää pitkä penni. New Hampshiressa kävimme Commissaryssa todella harvakseltaan, sillä se oli aika pieni ja kämäinen, eikä hinnoissakaan ollut hurraamista normikauppoihin verrattuna. San Diegon Commissaryt sijaitsevat meiltä aika kaukana, joten päivittäiset ostokset hoidan yleensä Vonsissa. Tänään olin kuitenkin jo valmiiksi oikealla suunnalla, joten päätin käydä hamstraamassa kotiin kuukauden murot, Kona-kahvit, tonnikalat ja joululeipomusten jauhot.

Kaikki tätä kahvia maistaneet tietävät, miksi olen valmis ajamaan sen perässä kauemmaksikin...

Yksi lempiharrastuksistani on ruokakaupoissa kiertely ja olen tietenkin käynyt jo läpi kaikki lähitienoon ruokakaupat ja selvittänyt, mistä minkäkin tuotteen saa edullisimmin mukaan. Vonsin ja Ralphsin hinnat tuntuvat olevan aikalailla identtiset, mutta yllätyksekseni kaupungin halvin almond butter löytyykin Whole Foodsista! Hyvä tekosyy käydä säännöllisesti ihanaakin ihanammassa (ja kalliimmassa) luomutuotteisiin erikoistuneessa Whole Foodsissa. Se päivä on kuitenkin vielä näkemättä, kun Veera poistuu tuosta kaupasta pelkän Almond Butterin kanssa...

Kuinkahan monta almon butter-purnukkaa mahtuu näihin kasseihin?

Vaihtoehtoja siis löytyy. Kannattaa kuitenkin muistaa, että halpa ruoka ei ole enää niin kovin halpaa, jos sen perässä ajelee mailitolkulla ilman muuta hyvää syytä. Logiikan ihmelapsena aion siis keskittää ostokseni tulevaisuudessakin Vonsiin, säästää bensatankilla ja ajella säästyneellä bensarahalla  halvempiin kauppoihin olemaan säästeliäs hamsteri. Aukoton suunnitelma!

Kotikuvia

Ostimme pari viikkoa sitten olohuoneeseemme uuden koristehyllykön. Suurimmalle osalle hyllyistä on eksynyt rakkaita tavaroita ja valokuvia, mutta alimmat ja isoimmat odottelevat vielä toistaiseksi kaupassa olevia koristetyynyjä ja maljakkoa. Kisu oli eilen sitä mieltä, että moisia esineitä ei edes tarvita...

Eilisestä kuvasta innostuneena otin eilen ja tänään muutaman muunkin kuvan kotimme olkkarista, eteisestä ja keittiöstä. Tässä siis pieni kurkistus meille.

Makuuhuone, vierashuone ja työhuone saavat pysyä vielä toistaiseksi katseilta piilossa, sillä vierashuone on tyhjä, työhuoneessa on sotkuista ja makuuhuoneen lukunurkkaus on vielä suunnittevaiheessa. Mutta näin, nyt on kurkattu. Seuraavaksi sitten oikeasti kylään.

Sohvaperuna ostoksilla

Pyhäpäivät ja alennusmyynnit kulkevat USA:ssa käsi kädessä. Ale-päivistä kaikkein suurin on kiitospäivän jälkeen koittava Black Friday. Tänä vuonna Black Friday alkoi monissa kaupoissa jo torstaina illallisen jälkeen ja jatkui yön yli perjantai-iltaan saakka. Meidänkin vieraista muutama lähti uhmaamaan ihmismassoja vatsat täynnä kalkkunaa. Minä en. Enkä mennyt perjantainakaan.

Ruuhkat ja kyynärpäätaktiikalla rohmutut aletavarat eivät ole minua varten. Minäpäs olenkin (mielestäni) fiksu ja hoidan ostokseni Cyber maanantaina sohvalla makoillen. Vietin tänään monta tuntia nettikauppojen ihmeellisessä maailmassa. Virtuaalikäteni poimivat Amazonin, Macy'sin, Old Navy:n ja GAP:n hyllyiltä talteen komean läjän isoilla alennusprosenteilla koristeltuja joululahjoja. Pää on hieman pöppöinen, mutta mieli iloinen. Hyvä diili on aina hyvä diili.

Vielä paremman ostosretkestäni olisi tehnyt kupillinen kuumaa glögiä (ja joulupiparit), mutta tällä kertaa Niisku Neiti-mukistani löytyi pelkkää kahvia. Keitin vahingossa aamukahvit kahdelle, kun en muistanut, että olin juuri vienyt Phillin töihin. Hups! Koska keittämäni kahvi sattui olemaan kookoksen makuista Kona-kahvia, oli minun ihan pakko juoda pannu tyhjäksi. Voipi käydä niin, että ensi yönä tämä sohvaperuna katselee unten sijaan kattoa ja laskee epätoivoisena lampaita (tai ostettuja joululahjoja...).

Isäni kauniin sanoin: "Se joka perseensä nostaa, se paikkansa menettää." Näin kävi...

Chiliä ja taidetta

Kolmen päivän kalkkunaputken jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että välillä voisi syödä jotain muutakin. Ratkaisu tipahti taivaalta Chili-festivaalien muodossa. Chiliä, taidetta ja musiikkia - voiko sitä muuta toivoa? Jos joku huudahti mielessään "Olutta ja viiniä!!!", olisi niitäkin ollut kyllä tarjolla. Meidän agendaan ei kuitenkaan kuulunut tänään alkoholi laisinkaan.

Lysti maksoi $20. Tällä summalla sai valita itselleen käsin tehdyn keraamisen kulhon ja maistella viittä eri chiliä. Kaikki tuotto meni paikalliselle ala-asteelle. Tarjolla oli 30 hyvin erilaista chili-vaihtoehtoa: ankkaa, alligaattoria, vuohta, nautaa, possua, kanaa, kylkeä (ribs), vegaanista, etiopialaista sekä jouluista chiliä (ihan vain muutaman mainitakseni). Tulisuus vaihteli miedosta polttavan tuliseen.

Chilin lisäksi tarjolla oli jos minkä näköistä taidekojua ja paikallista esiintyjää. Löysimme alueelta myös ihanan vintage huonekaluliikkeen, jonka olisin voinut ostaa vaikka tyhjäksi. Ikävä kyllä useimmissa hintalapuissa oli budjettimme huomioiden yksi nolla liikaa, *huoh* ,vintage on kallista. Mutta onneksi katselu ja ideoiden nappaaminen on ilmaista. Liikkessä lennellyt entisöintikärpänen taisi puraista minua, sillä sormeni syyhyävät nyt tosissaan vanhojen huonekalujen kimppuun. Taidanpa vaihtaa vintage-liikkeet Good Will-kauppaan ja ryhtyä tuumasta toimeen.

 Jos minulla oli ylimääräiset $650...

Kuppojen kiertelyn jälkeen pojilla oli taas nälkä. Onneksi alueelta löytyi chilin lisäksi ruokarekkoja, joista sai myös Phillin suosikkeja, eli crab cake sandwicheja. Oli kuulemma hyvää sekin. Aina en kyllä ymmärrä, että mihin ihmeen vatsaan tuo Phill oikein syö... Mutta hyvä, että maistui. Poistuimme siis paikalta tyytyväisinä ja hyvin ravittuina, sunnuntaiperinteitä kunnioittaen.