Pimeässä hohtavat varpaat

Tästä viikonlopusta tuli varsinainen hyvän mielen viikonloppu. Ulkoilin paljon, vietin aikaa ystävien kanssa, tein itselleni hyvää ruokaa, autoin karanneen koiranpennun takaisin kotiin, shoppailin halloween -juttuja, sain yllättävän ja hyvin harvinaisen puhelun maailman meriltä ja siivosin vihdoinkin vaatekaappini, jonka siivoamisen ajatteleminen vei paljon enemmän energiaa, kuin itse siivous.

Hyvä olo ulottuu kirjaimellisesti päästä varpaisiin, sillä palkitsin väsyneet jalkani tänään pedikyyrillä. Valitsin väriksi oranssin, sillä halloween hei! Ainakin melkein.

Spa pedikyyrit ovat tulleet osaksi elämääni vasta USA:han muutettuani. Hieronta, raspaus, kosteutus, lakka... Koko lysti maksaa suosikkipaikassani vain $20. Halvempia ja kalliimpiakin paikkoja löytyy, mutta tuo kaksikymppiä taitaa olla ainakin täällä San Diegossa sellainen keskihinta perus-spa pedikyyrista.

En vaadi pedikyyreiltäni mitään ihmeellisyyksiä, lähinnä kyse on vain itseni hemmottelusta ja jalkojen pitämisestä sandaalikunnossa. Olen laiska hoitamaan jalkojani itse ja lakkojen kanssa olen täysi tumpelo. Olen myöskin tohelo ja juoksen paljon, minkä seurauksena vähintään yksi kynsi on aina musta tai lohjennut. Kaksikymppiä kuukaudessa on pieni hinta siisteistä varpaista ja ihanasta hemmotteluhetkestä.

Akut on siis ladattu nyt varpaita myöten. Hyvä niin, sillä seuraavat kaksi viikkoa ovat täynnä tohinaa ja halloweenia. Kynnet ovat valmiina - muu fiilis seuraa (toivottavasti) perästä.

Uteliaisuus kannattaa

Marraskuussa hehkutin löytäneeni heti kertarykäisyllä itselleni loistavan uuden hiussalongin. Seison edelleenkin sanojeni takana, vaikka eksyinkin tänään syrjäpoluille. Syrjähyppyni johti jonkinasteiseen ihastumiseen ja sai minut pohtimaan, tarvitseeko minun oikeastaan heti edes sitoutua ja asettua aloilleni.

Meidän housing-yhteisöllämme on facebookissa ryhmä, josta löytyy kokemuksia ja mielipiteitä asuinalueemme parhaista lääkäreistä, kouluista, kuntosaleista, pet sittereistä, kampaajista (kaikesta). Seuraan keskustelua vain silloin tällöin hajamielisesti, mutta en voinut olla huomaamatta lähes viikottain toistuvaa hehkutusta Pacific Beachin parhaasta kampaamosta. Kaikki tuntuivat rakastavan Walk In Salon by Robert Cromeans. Salongin palvelu, tyylikkyys, työntekijöiden taitavuus ja kaiken kukkuraksi myös hinta tuntuivat hipovan naapureideni mielestä täydellisyyttä.

Kun sitten eräänä aivan kamalana hiuspäivänä (viikkona) sama hehkutuslitania pongahti tietokoneeni ruudulle sadatta kertaa, oli minun pakko antaa uteliaisuudelleni periksi ja varata itselleni salongista hiusten leikkuu aika. Naapurini osasivat nimittäin kertoa senkin, että salonkiin pitää ehdottomasti varata aika ennakkoon, vaikka nimi onkin Walk In.

Tässä salongissa ei tarjoiltu ilmaisia kasvohoitoja eikä meikkejä (vrt. Täyden palvelun salonki ), mutta pienen hartiahieronnan ja loistavan päähieronnan sain kuitenkin hiusten pesun yhteydessä. Hiusten pesu oli muutenkin ergonomisesti ihanin ikinä, sillä penkki oli täysin vaakatasossa. Pötköttelin ja lötköilin aivan rentona, toisin kun normaalissa penkissä, jossa könötän aina jokainen lihas jäykkänä. Toinen minulle uusi juttu oli, että kampaamossa puettiin päälle kaavun sijaan "muovinen" kylpytakki. Ja koska olemme Amerikassa, takki puettiin päälle itse, pukuhuoneen suljettujen ovien takana - siis ihan kaikkien vaatteiden päälle. Ei ole saunakulttuuri, ei...

Mutta sitten itse kampaajani, Austin... Hih, hän oli kuin ilmielävä Saksikäsi Edward (se ihana Johnny Deppin roolihahmo ysikytjotain-luvulta)! Mustat pörröhiukset, vitivalkoinen naama sekä samanlaiset eleet ja vaatteet kuin Edwardilla. Koko komeuden kruunasi hauska olalla heiluva saksilaukku. Juttua hänellä ei juurikaan riittänyt, mutta se ei oikeastaan haitannut. Pääasia, että saksien käyttö sujui vähintäänkin yhtä hyvin kuin kaksoisolennoltaan.

Olen niin tykästynyt tähän oikeasti pitkään tukkaani etten raaskinut vieläkään leikata sitä kovasti paljon lyhyemmäksi. Tein kuitenkin itseni kanssa kompromissin ja herätin vanhan on/off -suhteeni henkiin. BÄNG - otsis tuli takaisin! Eikä harmita yhtään.

                 

Ja hinta tällä kertaa? $25 + tippi! Jos viimeksi oli hinta/laatu -suhde kohdillaan, niin nyt kyllä vedettiin pohjat - tai huiput. Ihan miten päin sen haluaa ajatella. Suosittelen!

Täyden palvelun salonki

Operaatio uuden kampaamon metsästys sai yllättävän sysäyksen, sillä kuiva hiuskuontaloni oli saatava kuntoon muutaman päivän varoitusajalla. Ei siis muuta kuin yelppi auki ja voittajaa arpomaan. Voittajaksi selviytyi täällä Pacific Beachilla sijaitseva The Split Ends Salon.

Olin varannut ajan hiusten leikkuuseen, joka onkin nähtävästi aika laaja käsite. Juteltuamme hetken toiveistani, kampaaja käski minun sulkea silmäni ja hengittää syvään - Vastaanotto alkoikin rentouttavalla hartija- ja päänahkahieronnalla. Tuli muuten tarpeeseen! Kun olo oli jo aivan lötkö, suuntasimme hiustenpesuun, jossa pestiin hiusten lisäksi myös naama. Vuorossa oli minikasvohoito.

Tämän jälkeen pääsimme varsinaiseen asiaan, eli hiusten leikkuuseen. Mistään valtavan suuresta muutoksesta ei ollut tällä(kään) kertaa kyse, mutta silti aina vähän jännittää antaa rakkaat hiukseni vieraiden käsiin. Mutta ei huolta, Lisa kuunteli tarkkaan ja teki hyvää jälkeä. Hiusten kuivaus sujui sutjakkaasti kahden kuivaajan voimin ja peilistä katseli silmät tuikkien taas astetta freshimpi minä.

Mutta ei se vielä tähänkään jäänyt. Kun olin jo suuntaamassa kassan kautta kotiin, minut istutettiinkin meikkaajan tuoliin. Pitihän meikittömät kasvot saada kasvohoidon jälkeen taas katu-uskottavaan kuntoon. Meikkaaja kyseli tottumuksistani, jakeli pieniä vinkkejä ja loihti siinä samalla kasvoilleni "luonnollisen" meikin. Täytyy myöntää, että korjailin kotona meikkiä aika rankalla kädellä paremmin kirkkaaseen auringonpaisteeseen sopivaksi. Meikkaan yleensä hyvin kevyellä kädellä enkä pidä liian laitetusta lopputulokesta. Hyvä yritys kuitenkin.

Kaikki tämä sekä hiusten kosteuttava syvähoito rokotti kukkaroani ainoastaan 65 dollarin verran. Ei yhtään hullumpaa. Kaikkein tyytyväisin olen kuitekin hiuksiini ja kampaajalta saamaani palveluun. Hurjaa, voiko San Diego olla oikeasti näin täydellinen, että kaikki (paitsi työpaikka) loksahtaa kerralla paikoilleen? Ehkäpä... Tästä viikonlopusta on ainakin tulossa aivan täydellinen.

Ylläolevan kuvan innostus ja hullunkiilto johtuu meinaan jostain ihan muusta kuin uusista hiuksista. Arvatkaapa kuka on taas todistetusti ja turvallisesti takaisin San Diegossa :)? Vielä kun sen saisi oikeasti kotiin... Puhelimen soimista odotellessa.

Dmv:tä ja tyttöhömppää

Jos olet joskus asunut USA:ssa, olet todennäköisesti asioinut dmv:ssä (department of motor vehicles) ja hymyilet tietäväisesti, kun kerron viettäneeni eilen koko aamun San Diegon dmv:ssä. Dmv on kaikkien virastojen äiti, jossa kuljetaan luukulta luukulle erilaisten vuorolappujen ja lomakkeiden kanssa ja odotetaan, odotetaan ja vielä vähän odotetaan.

Portsmouthin dmv oli aika pieni ja sievä eikä Concordin toimistokaan vienyt koko päivää. Kalifornian dmv on maineeltaan yksi pahimmista, mutta kaikeksi onneksi täällä voi varata ajan asioiden hoitamiseen. Näin tein minäkin, hyvissä ajoin pari viikkoa sitten ja ensimmäinen vapaa aika löytyi eiliselle. Kuvittelin piipahtavani toimistossa ihan pika pikaa ja käveleväni ulos Kalifornian ajoluvan kanssa. Noh, toisin kävi.

Sisään astuessani löysin kaksi jonoa. Yksi oli loputtoman pitkä, toinen ihan tavallisen pitkä. Näistä se lyhyempi (pitkä) oli ihmisille, joilla oli aika varattuna, mutta jostain käsittämättömästä syystä molempia jonoja palveli tasan yksi ja sama työntekijä. Ensimmäisestä jonosta selvittyäni sain täytettäväkseni ajokorttihakemuksen ja sitten pitikin taas jonottaa saadakseni hakemustani vastaavan vuoronumeron. Sopimani aika tuli ja meni, mutta valotaulun numerot eivät tuntuneet liikkuvan mihinkään. Onneksi oli kirja mukana!

Lopulta oikea numerosarja ilmestyi taululle ja pääsin asioimaan seuraavalle luukulle. Taas allekirjoitettiin muutamia papereita ja esiteltiin dokumentteja, minkä jälkeen sain luvan jonottaa seuraavalle luukulle valokuvattavaksi. Ja sitten kuulinkin jymy-yllätyksen: Kaliforniassa kaikkien ajokorttia hakevien täytyy suorittaa kirjallinen testi. Eipä tullut pieneen mieleenkään! New Hampshiressa ei tarvinnut testailla mitään, jos jonkun muun osavaltion myöntämä ajokortti oli voimassa. Minä tosin jouduin suorittamaan sielläkin kirjallisen kokeen ja ajokokeen, sillä minulla oli siihen aikaan vain suomalainen ajokortti. Mutta eipä auttanut muu kuin täyttää yli kuusikymmenkohtainen monivalintakoe ja toivoa parasta. Läpihän se meni, hyvä minä! Koe oli kyllä paljon tiukempi kuin New Hampshiren vastaava, mutta onneksi perusliikennesäännöt ovat samat joka osavaltiossa ja osavaltiokohtaiset säädökset sain arvattua jotakuinkin oikein. Parin viikon päästä pitäsi sitten uuden ajokortin ilmaantua postilaatikkoon. Siihen asti pitää pärjätä peperisella ajokortilla ja rei itetyllä (apua, miten tuo kirjoitetaan?!) New Hampshiren ajokortilla.

Dmv:stä selvittyäni oli todellisen tyttöhömpän vuoro. Ystäväni oli löytänyt groupon tarjouksen mani- ja pedikyyriin ja houkutteli minut seurakseen. Ei ehkä maailman Veeramaisin juttu, mutta välillä on ihana hemmotella itseään. Nyt on sitten joogamattoon ja juoksulenkkareihin mätsäävät varpaankynnet ja sormissa hieman hillitympi luonnollinen väri. Pari kynttä on tosin jo vähän naarmuilla, kun en millään meinaa muistaa olla leidimäinen...

Illalla tasapainottelinkin sitten tyttöhömpän ja rempseämmän meningin välillä, kun vietin tyttöjen iltaa sporttibaarissa. Baarissa oli parikymmentä telkkaria ja samaan aikaan pystyi seuraamaan futista, baseballia ja lätkää, useita pelejä kerrallaan. Tuli kotoisa olo, kun Red Soxien voiton selvittyä baarissa rävähti soimaan Dropkick Murphy's Shipping Up to Boston :). Ja hyvin taisi Bruinsienkin peli päättyä, jesh! Minun sporttikotikaupunkini tulee kyllä ikuisesti olemaan Boston, sitä ei voi enää muutaa, vaikka kotikaupunki vaihtuukin.

Mutta nyt pitää ahtaa pinkit kynteni lenkkareihin ja lähteä juoksulenkin kautta nurtsia ajamaan. Samalla pitäisi miettiä, mitä teen kotimme muurahaisongelmalle. Eilen kotiin tullessani löysin kettiön ja pyykkihuoneen väliseltä seinältä kokonaisen muurahaisarmeijan. Vein heti kaikki roskat ulos ja aamulla muurahaiset olivat kadonneet, mutta en usko hetkeäkään, että ongelma olisi tällä selvä. Jossain täällä ne piileksivät uusia roskia odotelleen. Vinkkejä otetaan vastaan! Myrkyt eivät käy kissan takia.

Nyt riittää nurtsia ajeltavaksi! Koko piha ei mahtunut yhteen kuvaan... Lisää pihaa löytyy sivuilta ja takaa. Puutarha on jo suunnitteilla!

Itsensä hemmottelua

Tänään hymyilytti heti herätessä. Oli sellainen tunne, että tästä tulee tehokas päivä. Ja tehokashan siitä tuli: Puoli päivää tehokasta itsensä hellimistä ja puoli päivää tehokasta asioiden hoitamista. Molemmat puolikkaat yhtä tärkeitä.

Itseni hellimiseen kuului kampaajakäynti ja shoppailua. Olen yrittänyt kaksi vuotta etsiä itselleni uutta luottokampaajaa, mutta ei vain ole löytynyt. Jokaisen kampaajakäynnin jälkeen olo on ollut lähinnä "mjäh". En ole joko tykännyt palvelusta tai lopputuloksesta. Eikä asiaa yhtään auttanut se, että piipahdin helmikuussa Suomessa käydessäni Riihimäellä Kauniissa ja Rohkeissa ja pidin sekä palvelusta että lopputuloksesta, ihan niin kuin aina ennenkin.

Kohtalon ivaa tietenkin, että pari päivää ennen muuttoa löysin vihdoin kampaajan, jossa kaikki oli kohdillaan. Palvelu oli loistavaa, lopputulos juuri sellainen kuin pitikin ja hintakaan ei päätä huimannut (hiusten leikkuu ja pesu oli $42+tippi). Mutta hyvä että löytyi edes tässä vaiheessa. Antoihan se toivoa siitä, että etsivä löytää. Toivottavasti löytää sitten San Diegossakin.

Kampaajan jälkeen kävin hyödyntämässä vielä kertaalleen kesävaatteiden mega-extra-alet. Ihan paras löytö oli parin dollarin hintainen musta hamonen Loft-kaupasta ja aika monta toppiakin taisi kassiin päätyä. Niin ja harmaat farkut oli pakko ostaa myös, sillä huhujen mukaan tästä syksystä ei voi selvitä ilman harmaita farkkuja. Niin ne täällä väittävät. Niin kuin olen aiemminkin mainostanut, New Hampshiressa ostosten hintoihin ei lisätä veroja. Täsmälleen samat farkut ovat täällä siis hieman halvemmat kuin Kaliforniassa. Järkevä säästää ja iloitsee siitä, että muuttokuorma ei ole vielä lähtenyt.

Kotiin lähtiessä yllättikin sitten melkoinen ukkosmyrsky. Vettä tuli niin ettei eteen nähnyt, salamat pauhasivat ja tuuli yritti heitellä autoa parhaansa mukaan. Onneksi en kerinnyt vielä parkkipaikkaa pidemmälle. Siinä myrskyn laantumista odotellessa sainkin sitten kätevästi pyöräytettyä käyntiin päivän asiallisemman puolen ja hoidettua suurimman osan to do-listallani odottavista puheluista. Autossa oli ihan kiva ja turvallista retkeillä. Eikös auto ole ukkosmyrskyn yllättäessä yksi turvallisimmista paikoista? Lähinnä minua huolettivat auki unohtuneet kodin ikkunat, sillä vettä tuli sekä pysty- että vaakasuoraan.

Mutta kyllä kannatti uhrata hiukan aikaa itsensä hemmottelulle. Koska olin niin kiva itselleni aamupäivällä, päätin olla kiva itselleni myös iltapäivällä ja hoitaa kaikki aikomani asiat ja pestä kylpyhuoneen seinät vielä kaupan päälle. Kaappien tyhjäksi syöminen on sujunut myös hyvin. Tonnikalat, pavut, kananmunat ja puolet muroista on jo tuhottu. Seuraavaksi vuorossa ovat pakastimesta löytyneet mysteerikeitot. Kannattaisi varmaan päivätä ja nimetä kaikki pakastettavat purnukat. Noh, pitäähän elämässä olla aina vähän jännitystä.

Uusi pari senttiä lyhyempi tukka. Kiharoista ei voi kiittää (tai syyttää) kampaajaa, vaan ulkona riehunutta ukkosmyrskyä. Siis tarkennetaan vielä, että en saanut sähköiskua. Tähän kampaukseen riitti pelkkä korkea ilmankosteusprosentti.