Oli kerran steampunk-Halloween

Halloween ei kuulu suosikkijuhlieni joukkoon ja edellisistä isoista aikuisten halloween-pippaloista on vierähtänyt jo useampi vuosi. Tänä vuonna otimme kuitenkin vahingon kaksin käsin takaisin, kun saimme mutkan kautta kutsun todellisiin hardcore halloween-juhliin kavereidemme naapuriin.

Juhlien teema oli Alice in steampunk wonderland. Liisa Ihmemaassa oli toki ennestään tuttu, mutta steampunk-ilmiöön törmäsin ekan kerran vasta muutama viikko sitten. Hyvin lyhyesti selitettynä steampunk on sci fi genre, jossa on jämähdetty höyryaikaan. Vielä lyhyemmin selitettynä mistä tahansa asusta saa steampunk asun, jos asuun liittää metallityöläisen lasit. Ainakin melkein.

Pyörittelimme mielessämme eri asuvaihtoehtoja ja päädyimme kaneiksi. Phill oli the March Hare ja minä The White Rabbit. Aloimme metsästämään asujemme yksityiskohtia niinkin aikaisin kuin päivää ennen juhlia. Kaikeksi onneksi hommaan ei mennyt paria tuntia enempää, sillä USA:sta löytyy kunnioitettava määrä Halloweeniin erikoistuneita popup -kauppoja ja parilta läpi käymältämme kirppikseltäkin löytyi sopivaa rekvisiittaa. Se mitä kaupasta ei löytynyt (ruskeat kaninkorvat ja asekotelo) tehtiin itse. Tai siis Phill teki. Minun askartelukiintiö oli tullut täyteen jo töissä.

Olimme asuihimme todella tyytyväisiä. Vaatteet löytyivät kummankin omasta kaapista Phillin kirppikseltä ostettua liiviä ja minun sukkiksia lukuunottamatta. Loput oheisrekvisiitat ja asusteet löytyivät halloween-kaupan steampunk osastolta. Kyllä vain, sellainenkin on nähtävästi olemassa. Phillin asun kruunasi lauantaiaamuna kirppiksellä silmiin osunut pullo, joka oli juuri sopiva pisten i:n päälle.

Itse juhlat olivat mahtavat, vaikka kuvasaldo jäikin pimeyden ja hauskuuden keskellä lähes nollaan. Juhlista löytyi vimpan päälle valmistetut koristelut, täysi baari baarimikkoineen ja yllinkyllin ruokaa. Ei jäänyt epäselväksi, että järjestäjät ovat valtavia halloween-faneja ja todella vieraanvaraisia tyyppejä.

Kiva ilta vaati veronsa ja tänään onkin sitten hieman väsyttänyt. Huomenna pitäisi jaksaa kuitenkin vielä toinen juhlarupeama töissä enkä epäile hetkeäkään etteikö tiedossa olisi hyvin railakkaat ja rankat pippalot. Töitten jälkeen en aio tehdä yhtään mitään muuta kuin ojentaa karkkia trick or treattaajille, jos sellaisia sattuu eksymään ovemme taakse.

Onneksi Halloween on vain kerran vuodessa...

Hyvät, pahat ja mauttomat

Blogissa on ollut tällä viikolla hiljaista, sillä olemme parhaillamme moikkaamassa syksyä itärannikolla. Ja melkoisen syksyisen ihmemaan olemme täältä löytäneetkin. Instagramista (veeralampi) ja Facebookista löytyy jo muutama kurkistuskuva.

Mutta on minulla jotain kuvia tällekin päivälle varattuna. Huomisen Halloweenin kunniaksi muutama kuva kohdalleni osuineista hirveimmistä, hienommista ja mauttomimmista Halloween-koristeista. Jokainen päättäköön itse, mikä kuuluu mihinkin kategoriaan. Joukossa on myös yksi Halloweeniin liittymätön kuva, mutta kyllä tuo villiintynyt laamakin saattaisi aiheuttaa pientä sydämentykystä pimeällä vastaan tullessaan.

Näillä mennään kohti joulua. En edes malta odottaa! Aika hurjaa, että kahden kuukauden päästä ollaan jo melkein seuraavan vuoden puolella.

Tuplakurpitsat

Syksyä voisi USA:ssa nimittää helposti myös kurpitsaksi. Sitä on nimittäin saatavilla kaikissa mahdollisissa muodoissa, kaiken mahdollisen kyytipoikana. Yhdet rrrrakastavat pumpkin everything, toiset inhoavat kurpitsavillitystä ja kolmannet, kuten minä, pitävät kyllä kurpitsasta, mutta eivät pese aamuisin naamaansa kurpitsasaippualla kurpitsakynttilän tuoksuisessa kodissa kurpitsalattea hörppien.

Liikaa ei kannata kuitenkaan naureskella, sillä perjantai-iltana kodissamme nähtiin pienimuotoiset kurpitsaöverit: kurpitsalyhtyjen veistelyä kurpitsaolutta hörppien. Vedimme siis suomeksi sanottuna tuplakurpitsat. 

Kissahullun preschool open ja tarkan taitavan insinöörin taidonnäytteet

Olisimme saattaneet lisätäään joukkoon myös kolmannen kurpitsa-aktiviteetin, muttemme olleet aivan varmoja, olisiko näiden pikkukurpitsojen siemenet olleet syötävää sorttia. 

Kävin perjantaina myös sijaistamassa vanhassa koulussani. Siellä alkoi olemaan jo melkoinen Halloween-hulina, vaikka itse juhlaan onkin vielä viikko aikaa. Olipa mukava kuulla, että tänä vuonna tytöistä 90% ei kisko päällensä samaa sinistä mekkoa ja blondia peruukkia. Frozenin lumous on vihdoinkin voitettu! Asuvalintoja selvittäessäni sain vastauksia yhtä monta kuin oli lapsiakin: perhosen kautta Tuhkimoon ja Sofiaan, vampyyrin kautta merirosvoon ja graham-keksiin. Jeps, tuon viimeisen asun haluaisin minäkin nähdä.

Itse Halloween taitaa mennä kohdaltamme pikkuisen ohi, ellei Phillin vanhempien ovelle eksy pieniä trick or treattaajia. Mutta sepäs ei haittaa yhtään; aikuisten Halloween on USA:ssa enemmänkin Sexyween. Minulla ei ole suurta tarvetta paljastaa takamustani noitana, hoitsuna eikä edes Gandalfina. New Jerseyn perämetsiin piiloutuminen saattaa siis olla ihan hyväkin vaihtoehto.

Mutta en minä ihan täysin anti-Halloween ole. Lupaan tehdä ensi viikolla koosteen upeimmista, hirveimmistä ja mauttomimmista koristeista, kunhan kokoelmani kasvaa vielä hieman.Meidän pihan koristeet ainakin lisääntyvät päivä päivältä. Tänään grillin päälle oli istahtanut  Dragula. Saatoinpa jopa pelästyä hieman.

Suomi vs. Meksiko

Elämä on yllätyksiä ja mahdollisuuksia täynnä! En olisi koskaan kuvitellut, että seuraisin elämäni ensimmäistä maajoukkuetason futispeliä (soccer) livenä San Diegossa. Eilen pelattiin Qualcomm stadionilla Suomi-Meksiko ystävyyspeli ja kaikkien kymmenien tuhansien (?) vihreä, puna, valkoasuisten keskellä loisti yksi sinivalkoinen blondi, joka hurrasi meksikolaiset suohon (jep, jep).

Peliseurana minulla oli meksikolainen ystäväni, joka oli heti messissä pelistä kuullessaan. Emme kumpikaan seuraa socceria aktiivisesti, mutta live-peli on aina live-peli. Eikä tätä peliä oltu hinnalla pilattu. Ostimme halvimmat mahdolliset liput ($25), mutta paikkamme olivat aivan loistavat! Meidän takana istui joukko meksikolaisia pikkupoikia, joiden mielestä oli aivan huippua istua niin lähellä Suomi-fania. Suomi pelasi paremmin kuin olin kuvitellut ja pääsin hurraamaan aivan fiiliksissä KAHDELLE Suomi-maalille. Uudet meksikolaiset ystäväni hurrasivat sille, että minä hurrasin. Tunnelma oli siis hieman lämminhenkisempi kuin Suomi-Ruotsi lätkäottelussa... Kun osallistuin muiden mukana aaltoon, kommentoi joku takanani, että se oli meksikolaisten aalto. Ennen kuin kerkisin edes avata suutani, puolusti joku toinen siitä vierestä, että "She can do what ever she wants. She's the only Finland(ia) fan here, she can make the rules." Nih, ettäs tiedätte. En minä tosin ihan ainoa ollut. Näin illan aikana ainakin viisi muutakin suomalaista.

Meksiko teki maalin. Huomaa ihanat pikkupojat taustalla!

Tänään olisi sitten Halloweenin vuoro. Kaapit ovat täynnä karkkia, mutta kuistin valo simahti. Kuistilla palava valo on yleensä merkki siitä, että trick-or-treattaajat ovat tervetulleita. Jos valoa ei saada kuntoon iltaan mennessä, voi ovella olla tänä iltana aika hiljaista. Siinä tapauksessa meidän ei tarvitsekaan ostaa karkkia seuraavaan pariin vuoteen... (Huom, tämä tarina on tosi. Kuistin valo meni rikki ihan ilman avustusta!)

Halloween-fiilikseni on muutenkin vähän hukassa, eikä minulla ole vielä edes asua hankittuna. Aikuinen nainen voi olla Halloweenina ihan mitä tahansa, kunhan sen eteen liittää sanan "sexy". Kaupat ovat pullollaan toinen toistaan paljastavampia ja pornahtavampia asuja. Minua ei kuitenkaan sytytä lähteä takapuoli paljaana baariin... Jos siis menen, on päälläni jotain huomattavasti tylsempää kuin sexy nurse tai sexy police officer -asu. Huomattavasti todennäköisempi vaihtoehto on kuitenkin kotisohvalle jämähtäminen. Eilinen peli-ilta tuntuu silmissä ja huomisellekin on luvassa navy-vaimojen naistenilta vanhan kaupungin Dia de los muertos-meiningeissä.

Talvinen Halloween

Talvi tuli ja kaikeksi onneksi myös meni. Vaikka lumesta pidänkin, en ole vielä valmis pitkään ja lumiseen talveen. Vastahan me pari viikkoa sitten nautiskelimme kesän viimeisistä hellepäivistä. Nytkö muka pitäisi yhtäkkiä kahlata hankien keskellä? Ei, ei, ei... sisäinen vilukissani vastustaa jyrkästi!

Mutta eipä siinä pienen ihmisen vastustelut paljoa auttaneet, kun tiskirättejä alkoi lauantaina iltapäivällä tulla taivaan täydeltä. Tällä alueella sateet ovat useimmiten ihan toista luokkaa kuin Suomessa. Silloin kun sataa, silloin todella sataa. Niin tälläkin kertaa. Koko itärannikko, Mainesta Virginiaan, peittyi äkkiä lumeen ja monet taloudet menettivät sähköt useiksi päiviksi.

Rannikolla sijaitseva Portsmouth säästyi pahimmalta. Täällä lunta kertyi huomattavasti sisämaata vähemmän ja sähköt katkeilivat vain muutaman sekunnin ajaksi. Tosin tämäkin oli liikaa vanhalle jääkaappi parallemme, joka sanoi sopimuksensa irti. Ruuat menivät pilalle, mutta se oli hyvin pientä verrattuna ongelmiin, joita sähköjen menettäminen olisi tuonut mukanaan.

Myräkästä huolimatta päätimme lähteä lauantaina juhlimaan halloweeniä Phillin työkavereiden järkkäämiin pippaloihin vanhalle majoneesitehtaalle. Vietimme melkein koko lauantain asuja shoppaillen. Ideat vaihtuivat ainakin kolme kertaa, kunnes päätimme yksikertaisesti olla douchebags (dorkia, vapaasti käännetynä...). Nauroimme vatsamme kipeiksi oikeita asusteita etsiessämme.

Lopputulos oli juuri niin kamala kuin pitikin. Alunperin olin ajatellut pukea päälleni kilpailevien urheilujoukkueiden fanivaatteita, mutta eihän täältä niin vain löydy muita kuin omien joukkueiden tuotteita. Hyvin lojaalia porukkaa... Lopullinen asuni oli jonkinlainen kunnianosoitus MTV:n Jersey Shore -sarjalle eri värisine leopardiprintteineen ja "little cocks make me giggle" -T-paitoineen. Phill puolestaan yhdisteli asussaan taivasti "vaimon hakkaajaa" ja junttia Britti-turistia. Ja yhdessä me olimme täydellinen pari!

Varsinaista Halloweenia vietettiin maanantaina upeassa keväisessä ilmassa. Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja lumi suli kohisemalla. Olimme varanneet kaapin täyteen karkkia trick or treatereille, mutta ovikellomme ei soinut kertaakaan. Voi hitsi, voi harmi, meidän täytyy selkeästikin syödä karkit ihan itse... Onneksi olimme kaukaa viisaita ja ostimme meidän molempien lempikarkkeja.

Vähän jäi kyllä harmittamaan, että missasimme Portsmouthin Halloween-paraatin, joka on kuulemma todella mahtava. Kaupungin halloween-koristelut tekivät kyllä tehtävänsä ja pelottelivat minut useaan kertaan sydänkohtauksen partaalle. Kaupunki sirotteli katujen varsille liehuvahelmaisia kurpitsapäisiä "variksenpelättimiä", jotka tuulisina, hämärinä iltoina näyttivät hyppäävän auton eteen hetkenä minä hyvänsä.

Nyt halloween on ohi ja joulun odotus alkanut, ainakin monissa kaupoissa ja TV-mainoksissa. Kaupallinen maailma hyppää sujuvasti juhlasta ja sesongista toiseen. Tänä vuonna luontokin seurasi perässä, ainakin hetkellisesti.