The pantry

Niin kuin ehkä tiedätte ja muistatte, olemme ahkeroineet viimeisen puolentoista vuoden aikana useiden puuprojektien kimpussa. Teimme patiollemme sohvan ja sängyn ja kumpaankin makuuhuoneeseen uudet vaatekaapinsisällöt. Phill on ollut projektien suunnittelija ja päätoteuttaja, mutta olenpa minäkin saanut hioa sormeni sileiksi, avustaa kriittisillä hetkillä mustekalamaisissa asennoissa ja maalata sydämeni kyllyydestä.

Isommista projekteista viimeisin, ruokakomero aka pantry, on ollut autotallissamme kesken useita kuukausia. Kävi meinaan klassisesti niin, että ensin lopahti into ja sitten katosi aika.

Alkukesästä Phill sai rutistettua kasaan tarvittavan määrän intoa ja aikaa ja viimeisteli kaapin maalausta vaille valmiiksi. Kannoimme kaapin sisälle ja siinä se sitten jökotti keittiön nurkassa muutaman lisäkuukauden tyhjänä ja maalaamattomana.

Noin kuukausi sitten otimme itseämme vihdoin niskasta kiinni ja maalasimme kaapin kahdella eri sävyisellä maitomaalilla (milk paint) ja pehmensimme sävyn lopuksi kostealla pesusienellä. Tavoitteemme oli mätsätä kaappi viereisen kirjahyllyn kanssa, mikä ei ollut ihan helpoin mahdollinen tehtävä, mutta onnistui kuitenkin hämmentävän hyvin.

Eilen viimeistelimme urakan käsittelemällä maalatun kaapin shellacilla, jotta vesiliukoinen maali ei kärsisi keittiön roiskeista. Halusimme valita mahdollisimman luonnonmukaisen pinnoitteen, sillä kaapissa on tarkoitus säilöä ruokatarvikkeita enkä myöskään ihmettelisi yhtään, jos jompi kumpi kissoista päättäisi jossain vaiheessa maistaa kaappia.

Kauan siinä kesti, mutta tulipahan lopulta valmista. Eikä tullut muuten yhtään hullumman näköinen!

Kissakodin kuusi

Meidän perheen tapauksessa kissat ja kuuset ovat olleet vuodesta toiseen tuhoon tuomittu yhtälö. Yhteiseen historiaamme mahtuu kymmeniä rikkoutuneita koristeita, kymmeniä kertoja kaatunut kuusi, yksi totaalisesti jumiin jäänyt Possu ja yksi vakavasti kuusen veden juonnista sairastunut Kisu. Olemme sinnitelleen viisi vuotta tämän mahdottoman yhtälön kanssa, mutta nyt meille riitti. Päätimme askarrella kikka kakkosen ja suunnitelma B:n.

Tänä vuonna meillä on itse tehty seinäkuusi, joka mielestäni aika tyylikäs ja kissojen mielestä sen verran tylsä, ettei sinne ole ainakaa toistaiseksi (kop, kop) tarvinnut kiivetä.

Kuusi saa vielä aikanaan muutaman koristeen ja valot, vaikka minulle se kelpaisi ihan tällaisenaankin. Mukavan simppeli tällaisen simppelin tyypin makuun.

Tiesittekö, että jouluun on enää noin kaksi viikkoa... Laskin äsken ihan itse ja järkytyin. Voisin huutaa yhtaikaa kääk ja jee. 

Täydellinen vaatekaappi

Pienessä kodissa jokainen neliö ja kaapin nurkka tulee tarpeeseen. Muuttaessamme tähän kotiin reilu vuosi sitten, totesimme samantien, että yksi tärkeimmistä ja kalleimmista projekteista tulisi olemaan vaatekaappiemme uusiminen. Kummassakin makuuhuoneessa oli isot kaapit, mutta säilytystilan maksimointi oli kaukana ideaalista. Päämakkarin kaapissa oli rekki ja liian kaukana katonrajasta oleva hylly. Vierashuoneen makkarissa oli sentään yritetty rakentaa eri kokoisia hyllyjä, mutta toteutus oli kaukana onnistuneesta.

Kiersimme lukemattomia kauppoja ja selailimme eriaisia vaihtoehtoja, muttemme siltikään löytäneet kukkarollemme ja olemassa olevien kaappien mittoihin sopivia täydellisiä vaatekaappeja. Vetkuttelimme ja vitkuttelimme ja elimme sotkuisten ja saumoistaan pursuilevien kaappien kanssa aivan liian pitkään.

Lopulta Phill totesi, että olisi fiksuinta suunnitella ja rakentaa kaapit itse. Vierashuoneen kaapin Phill väsäsi muutamassa illassa minun lomaillessani Suomessa. Lopputulos oli onnistunut ja toimiva, mikä rohkaisi meitä tarttumaan toimeen myös omassa makuuhuoneessamme.

Suunnittelimme ja toteutimme tämän kaapin yhdessä. Mietimme tarkkaan, mitä halusimme ja pyysimme lava-auton omistavaa ystäväämme kanssamme Home Depotiin. Phill leikkasi vanerilevyt oikean kokoisiksi ja vastasi muutenkin kaikista insinöörin taitoja vaativista mittaustöistä. Minä avustin kokoamisessa ja hoidin koko höskän hiomisen.

Maalausurakka odottelee vielä toteuttajaansa (eli minua) ja uudet ovetkin aiomme vielä hankkia. Mutta jo nyt olemme täysin rakastuneita tähän kaappiin. Aivan kuten vierashuoneen kaappikin, tämä vastaa tarpeitamme täydellisesti. Kaapin viimeistelystä on jo pari viikkoa ja se on edelleenkin siisti. Woot woot! Yksi laatikoista on lisäksi edelleenkin tyhjänä ja pari hyllyäkin voisi helposti vapauttaa tarvittaessa muuhun kuin hattu-/kenkä-/solmiokäyttöön.

Parasta tässä kaapissa on toimivuuden lisäksi hinta. Täydellisiä kustannuksia on vaikea laskea, sillä olemme tehneet päällekäin monia projekteja ja ostaneet joitain uusia työkaluja, mutta uskoisin silti päätyneemme alle 400 taalan. Ei ollekaan huono, jos katsoo vastaavien ratkaisujen hintoja esimerkiksi Ikeassa, Home Depotissa, Lowesissa tai Container Storessa.

Tänä kesänä on tullut todellakin nikkaroitua ja todettua, että meistä on tähän. Seuraava, ja toistaiseksi viimeinen, isompi projekti on sekin viimeistelyä vaille valmiina autotallissa. Toiveissa olisi, että työnalla oleva "ruokakomero" ratkaisisi keittiön kaappipulan ja veisi meidät vielä yhden askeleen lähemmäksi siisteyttä ja simppeliyttä.

Kaiken tämän askartelun jälkeen taidamme kuitenkin pitää pienen tauon nikkaroimisesta ja hengähtää syvään, ennen kuin meistä toinen keksii alkaa maalaamaan seiniä tai vaihtamaan jalkalistoja. Minulle on alkanut pikkuhiljaa selviämään, ettei oma koti taida olla koskaan ihan lopullisesti valmis.

Sängynpäädyn pikatuunaus

Ostaessamme vierashuoneeseen sängyn pari vuotta sitten tykästyimme kovasti edulliseen ja kivan näköiseen kankaalla päälystettyyn sänkyyn. Olkaapäälläni istui kuitenkin pieni pessimistipiru, joka epäili kangassängyn ja kissan yhteensopivuutta. Mielestäni materiaali näytti juuri sopivalta kissojen kynsien teroitukseen. Phill oli kuitenkin kanssani eri mieltä, sillä huonekalujen raapiminen ei ollut ollut koskaan ongelma Kisun kohdalla. Kisu oli oppinut jo pienestä raapimaan vain siihen tarkoitettuja sisal-köysi viritelmiä, joita kotoamme löytyi useita.

Oikeassahan Phill oli, Kisu jätti sängyn rauhaan ja kuvittelimme olevamme harvinaisen taitavia kissojen kouluttajia. Mutta sitten perheeseemme saapui Possu, joka on osoittanut harhaluulojemme todellisen laidan. Possu tykkää raapia (ilosta, surusta, stressistä, innostuksesta, rakkaudesta ja kaikesta siltä väliltä) emmekä ole vieläkään onnistuneet ohjaamaan kaikkea raapimista oikeisiin kohteisiin. Edistystä on toki tapahtunut, mutta kaikkein eniten Possu tykkää tästä vierassänkymme päädystä.

Sen se on näköinenkin. Tilanne pääsi riistäytymään jotenkin puolihuomaamatta käsistä kunnes havahduimme huomaamaan, että sänky näyttää tältä:

Ja tietenkin juuri kun olimme saamassa vieraita.

Emme halunneet investoida uuteen sänkyyn, joten etsimme kuumeisesti internetin syövereistä, miten tilanteen voisi korjata halvalla, nopeasti ja ilman ompelukonetta. Ratkaisu löytyi kangaskaupasta löytyvistä silitysteipeistä ja jonkun nerokkaan kanssaihmisen ohjeista.

Tämä oli oikeasti aika nopsa juttu. Aloitimimme illalla n. klo 23 ja pääsimme nukkumaan jo ennen aamuyhtä. Jep. Saattaisi olla vielä nopeampi urakka jos sen olisi hoitanut vähän järkevämpään aikaan. Mutta hoitui se näinkin kun meillä ei ollut yhtään aikaisemmin sitä kuuluisaa aikaa. Eikä ollut edes kallista. Kangas oli alennuksessa ja maksoi n. neljä dollaria/yard

En ole vielä ihan varma kuinka paljon rakastan juuri tätä kangasta ja kuviota, mutta tällä vaivalla ja hinnalla sen voi vaihtaa helposti vaikka vähän useamminkin.

DIY Rakkauspenkki

Päätimme skipata tänä vuonna normaalit hääpäivälahjat ja tehdä sen sijaan yhdessä jotain ikuista ja unohtumatonta: Rakensimme kuistillemme mittatilauspenkin.

Tämä rakkauspenkki syntyi todellisena tiimityönä. Phill sahaili, poraili ja ruuvaili. Minä hioin, maalasin ja valkkasin istuintyynyt. Välillä vaihdoimme hommia ristiin ja yhdistimme tarvittaessa voimamme, mutta alkuperäinen työnjako taisi olla melle kummallekin mieluisin.

En osaa laskea kustannuksia ihan tarkasti, sillä ostimme samalla kertaa puutavaraa ja työkaluja myös muihin projekteihin. Tuskin menee kuitenkaan ihan metsään, jos väitän puutavaraan, ruuveihin, maaliin ja pensseleihin menneen n.60- 70 taalaa. Pehmusteet tilasin 90 taalalla Wayfairilta.

Simppeli, mutta kiva penkki ja tunnearvoltaan korvaamaton. En malta odottaa, että koko patiomme on valmis!

Tee se itse (kun kaupasta ei löydy)

Kohtasimme uuteen kotiin muuttaessamme kissojen hiekkalaatikon muotoisen ongelman: Boxille ei tuntunut löytyvän hyvää paikkaa mistään. Nykyisessä kodissamme ei ole erillistä pyykkihuonetta ja vierasvessakin on sen verran pieni, ettei kahden kissan tarpeisiin sopiva isohko laatikko mahtunut sinne millään. Ratkaisimme ongelman tilapäisesti hankkimalla suljetun boxin ja sijoittamalla sen keittiön ruokailutilaan, roskiksen viereen.

Ratkaisu osoittautui siedättäväksi, mutta oli kaukana ihanteellisesta. Vaikka siivoammekin laatikon usein ja kaavimme tuoksuvat tuotokset kannelliseen roskikseen useita kertoja päivässä, potkivat kissat irtohiekkaa sinne tänne. Nyt kun meillä ei ole enää armeliaita ja iljettäviä kokolattiamattoja, oli helppo huomata, kuinka pitkälle likainen "hiekka" oikein kulkeutuukaan.

Aika pian meillä meni hermot ja totesimme ettei hiekkalaatikko voisi jäädä keittiön nurkkaan pysyvästi. Oli alettava miettimään laatikon ulkopuolelle (ehehheh) aka avattava Pinterest. Pintrestistä löytyi vaikka mitä ideoita, mutta eniten innostuimme hiekkalaatikon piilottamisesta huonekalun sisään. Lähdimme siis Ikeaan ja yritimme etsiä tarkoitukseen sopivan ja edullisen lipaston tai kaapin. Pyörimme Ikeassa ja muissa huonekaluliikkeissä monena iltana kissavessaa etsien, mutta emme vain löytäneet täydellistä yksilöä, josta olisi saanut helposti muokkaamalla olohuoneeseemme naamioituvan kakkalinnan.

Lopulta näpsäkkä Phill päätti suunnitella kaapin itse. Mietimme mitat tarkasti sekä kissojen tarpeiden että sisustuksellisten ratkaisujen kannalta. Halusimme, että kaapin sisään saisi piilotettua hiekkalaatikon lisäksi myös roskiksen ja puhdistusvälineet. Toinen tärkeä juttu oli ulos kulkeutuvan lian ja hajuhaittojen eliminoiminen. Phill päätyi lopulta malliin, jossa kissat kulkevat sisään pienestä ovesta ja kääntyvät 90 astetta ennen varsinaiseen "vessahuoneeseen" päätymistä. Helpon siivoamisen mahdollistamiseksi kaapista saa avattua etuseinän lisäksi myös kannen.

Phillin työkaverilla on autotallissaan pieni verstas, josta löytyi kaikki tarvittavat työkalut. Kaapin rakentaminen olisi onnistunut myös Philliltä, mutta kaveri innostui projektista niin paljon, että halusi kyhätä se meidän puolesta. Häneltä meni projektiin noin kaksi päivää ja lopputulos näytti juuri siltä kuin pitikin.

Halusimme käsitellä puun niin, että siitä tulisi veden kestävä, myrkytön ja väriltään mahdollisimman tumma. Päädyimme käyttämään maalin sijaan mustaa suoja-ainetta (wood stain), jotta kaappi sopisi mahdollisimman hyvin yhteen sohvapöytämme kanssa. Löysimme internetin ihmeellisestä maailmasta idean alkoholin ja ruokavärin käyttämisestä varsinaisen stainin sijasta, mutta totesimme pienen kokeilun jälkeen, että meillä menisi ikä, terveys ja aivan liikaa alkoholia ennen kuin saisimme väristä tarpeeksi tumman. Ostimme siis vesipohjaista wood stainia ja viimeistelimme suojan täysin myrkyttömällä sellakalla (shellac).

Projekti on nyt valmis ja saanut kissoiltakin jo täyden hyväksynnän. Kaappi sijaitsee tällä hetkellä sohvan vieressä päätypöytänä, mutta saattaa vaihtaa paikkaa vielä tulevaisuudessa, kunhan saamme kaikki projektimme päätökseen. Lattioille kulkeutuvan irtohiekan määrä on laskenut minimiin eivätkä tuoksutkaan ole aiheuttaneet ongelmia. Leikkelin kaapin pohjalle mittatilauksena maton, joka on helppo kuljettaa ulos ravistettavaksi ja vaihtaa tarvittaessa uuteen.

Let the catification begin! Tämä poop castle - projekti poiki ajatuksen myös kissojen kiipeilyseinästä, mutta josko nyt kuitenkin uusisimme ensin vaikka vaatekaappimme.

English version for all the English-speaking cat lovers:

While doing the final walk through in our new home, we realized that we didn't have a good spot for our cats' litter box. First we placed it in the kitchen but that didn't really work. Our younger cat covers his poop enthusiastically and kicks litter everywhere, and our older cat doesn't cover at all. Not an ideal situation, if your litter box is in the kitchen.

After a week of sweeping and walking on litter, we decided it was time to think outside the box. Our goal was to save space and reduce the mess, and the answer we found on Pinterest, was to hide the litter box inside a piece of furniture. 

First we were gonna go with an Ikea hack but changed our mind because we couldn't find the perfect piece of furniture for our purposes. Luckily, my husband is pretty handy and designed his very own custom made poop castle (aka litter box cover). Cats love it, it looks good in our living room, it's easy to clean, and the most importantly, our floors are now litter-free. It's exactly what we wanted and needed.