Kolme tyytyväistä matkalaista viettää iltaa Abilene nimisessä kyläpahasessa keskellä Kansasia. Olemme nyt jota kuinkin keskellä USA:ta, keskellä ei mitään. Mutta täytyy kyllä myöntää, että keskellä ei mitään voi olla yllättävän paljon nähtävää ja ihmeteltävää!
Ajelimme eilen littanan Illinois osavaltion halki Chicagosta Missourin rajalle St. Lousiin. Matkalla näimme peltoja, tietöitä ja vielä vähän enemmän peltoja. Maisemat muistuttivat kovasti Pohjanmaata. St. Lousista löysimme kuuluisan kaaren, loistavan bbq-ravintolan (Pappy's!), ystävämme Jimmyn ja aamulla kivan aamupalaravintolan nimeltä Rooster. Rooster-ravintola on erikoistunut munakkaisiin, creppeihin ja orgaaniseen lähiruokaan. Tarjolla oli siis hyvää ruokaa ja hyvää mieltä. Phillin toiveesta pitää tosin lisätä tähän väliin, että kukot eivät muni. Mutta ehkä Chicken/Hen ei olisi yhtä myyvä nimi ravintolalle. Tiedä häntä...
St. Louis, MO
Collinsville, IL
Vatsat täynnä jatkoimme matkaamme kohti villiä länttä. Kansas Cityn kohdalla venytetyissä vatsoissamme alkoi tuntua taas bbq-lounaan kokoinen rako, joten suuntasimme auton nokan kohti 47th streetin Oklahoma Joe's-ravintolaa (Kiitos Anni vinkistä!!!) ja jälleen kerran meni nappiin. Nytpä tiedän minäkin, miltä maistuu OIKEA bbq. Ja Phill on tällä hetkellä ehkä maailman onnellisin mies. Coloradosta voisimmekin sitten etsiä vaikka oikein hyvän salaattiravintolan :).
Kansas Cityn jälkeen maailmani mullistui, sillä peltomaisemat vaihtuivat mäkiseksi preeriaksi. Kaunista! Voisin etsiä jostain sen pienen talon ja jäädä hetkeksi ihmettelemään rauhallista maailman menoa. Voisi tosin olla, että parin päivän jälkeen Abilene alkaisi kyllästyttämään. Toistaiseksi jännimmät tapahtumat ovat olleet junan saapuminen ja viinikaupan superystävällinen palvelu.
Jossainpäin Kansasia
Huomenna suuntana on Colorado ja Aspen. Koska kansallispuistot ovat edelleen kiinni, turvauduimme suunnitelma B:hen eli hiihtokeskuksiin ja State Parkeihin, jotka näyttäisivät olevan auki. Googlen kuvien perusteella kauniita näkymiä löytyy roppakaupalla kansallispuistojen ulkopuoleltakin. Kameran akku on ladattu, bring 'em on!
Ja lopuksi vielä se tärkein: Kisu on taas tyytyväinen matkakissa! Chicagosta lähtiessämme huomasin Kisun kurottelevan maukumisensa lomassa kohti ikkunaa ja heitin vitsillä, että meidän pitäisi hommata Kisulle kissa-boosteri, jotta Kisu voisi ihastella maisemia. Phill innostui ajatuksestani, joten seuraavalla vessapysähdyksellä asetimme Kisun matkakodin alle pari laukkua ja tyynyä. Uskomatonta mutta totta, maukuna päättyi kuin seinään ja sama meininki jatkui tänään. Helppo ratkaisu! Ja täytyy kyllä myöntää, että tunnelma autossa on parantunut kaikkien matkalaisten osalta 100%.
