Näin tämä homma pitäisi hoitaa aina!
Saavuin San Diegoon tiistai-iltapäivä ja olin hyvin vähien matkaunien jälkeen aika uupunut. En kuitenkaan päästänyt itseäni päikkäreille vaan purin kassit, pesin pyykin, siivosin, täydensin ruokavarastot ja tilasin meille ruokaa. Eri lennoilla ollut Phill saapui kotiin vasta yhdeksän jälkeen mikä auttoi minuakin sinnittelemään hereillä kymmeneen.
Jostain syystä minulla on aina ihan olematon jetlag Euroopasta USA:n länsirannikolle matkustaessa, vaikka Suomeenpäin mennessä heräilenkin keskellä yötä peipposen lailla ja nukun helposti keskipäivään. Suomen ja Kalifornian välinen aikaero on 10 tuntia eikä järkeni riitä selittämään, miksi lähes puolen vuorokauden aikaero on helpompi kumpaankaan suuntaan, mutta näillä mennään ja näin kävi tälläkin kertaa. Heräsimme tiistaina seitsemän aikoihin pirteinä ja valmiina päivään.
Koska Philliläkin oli vielä keskiviikkona vapaapäivä, päätimme kuvitella olevamme vielä lomalla. Vietimme laiskan aamun, lounastimme lähikahvilassa, katselimme telkkaa keskellä päivää, kävimme heittämässä tikkaa ja olusilla lampparibaarissamme.
Torstaina Phill palasi jo töihin ja minä päätin aloittaa terveellisen ja tehokkaan elämän. Kävin juoksemassa, tein lauantain tuntisuunnitelmat ja paperihommat, kävin ostammassa uuden aurinkolasit ja sandaalit ja aloin olla henkisesti jo ihan valmis töihin ja normiarkeen. Ainakin yhden päivän ajaksi.
Perjantaina oli helppo hymyillä ja nauttia töistä. Olo oli ihan oikeasti levännyt ja töiden jälkeen riitti energiaa jopa salille. Sama meno jatkui lauantaiaamuna community collegella ja sitten olikin taas aika aloittaa viikonloppu.
Vaikka Phillin lomaparta onkin jo historiaa, vietimme koko viikonlopun lomafiiliksissä: Eilen Little Italyssa ja tänään omilla nurkilla. Vacation + staycation = happy Veera.
Nähtäväksi jää, kuinka kauan tämä huippufiilis kestää ihan oikean arjen ja työkiireiden keskellä, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että olisin voittanut (henkisessä) lotossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti