Capybara aka happy Veera

Kävimme joulun alla San Diegon eläintarhassa ja eteemme osui aitauksellinen minulle tuntemattomia eläimiä. Aikansa kylttiä tutkittuaan Phill kertoi minulle eläimen olevan capybara. Jaa, että mikä? Happy Veera? Siltä se minusta ensiyrityksellä kuulosti. Happy Veera oli niin osuva nimi eläimelle, että se jäi elämään. Saattoipa siinä käydä niinkin, että jonain kiukuttelupäivänä sain capybaran kuvan puhelimeeni muistuttamaan onnellisimmista ajoista ja Veeroista.

Kuvassa cabybaran sijaan ihan vain iloinen maaorava

Niin kuin ehkä blogin hiljaisuudestakin voi päätellä, on viime viikkoina ollut ihan hirmuinen kiire ja sen myötä happy Veerakin ajoittain hukassa. Loman jälkeinen rentous kantoi parin viikon ajan, mutta viime viikon loppupuolella alkoi tökkiä. Arjesta tuli liian arkista ja oravanpyörän vauhti kiihtyi.

Tällä viikolla olenkin sitten painanut jarrua ja keskittynyt löytämään sisäisen cabybarani. Viime viikonloppuna latasin akkuni huolella pitkien lenkkien, ystävien ja hyvän ruuan voimin ja universumi viimeisteli homman järjestämällä minulle maanantaiksi yllärivapaan. Meillä sattui koulussa putkirikko ja koulu jouduttiin sulkemaan päiväksi. Niin ikävä asia kuin tämä olikin, oli se meille opettajille oikeastaan lottovoitto. Vietimme työparini kanssa koko aamun lasten arviointien kimpussa ja iltapäivän nautiskelin auringosta ja yllättävästä vapaa-ajasta. Ylibuukatusta kiireviikosta tuli kertarysäyksellä aika paljon hallittavampi.

Elossa siis ollaan ja nyt taas aika positiivisillakin fiiliksillä. Kohta pitäisi kammeta itseni tästä sohvalta ylös ja lähteä muutamaksi tunniksi community collegelle puhumaan kaksivuotiaiden turva- ja terveysjutuista sekä paikallisesta lastensuojelulaista. Loppupäivän saammekin sitten nauttia Phillin kanssa yhteisestä vapaa-ajasta, joka on käymässä entistäkin harvinaisemmaksi.

Happy Veera toivottaa kaikille ihanaa viikonloppua ja yrittää palata asiaan hieman aiemmin kuin kolmen viikon päästä.