Ja minäpä tottelin. Niin hullulta kuin määrittelemättämön pituisen kaukosuhteen aloittaminen tuntuikin, ei minulla ollut muita vaihtoehtoja.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, sama mies päätti leipoa perjantai-illan ratoksi minulle ruis-vehnäleipää. Koko koti tuoksuu taivaalliselta enkä voi kuin hymyillä miettiessäni yhteistä matkaamme siitä ekasta ruisleivästä (kaikkien niiden välileipien kautta) nykyhetkeen.
Oh darling, I will definitely stick with you... Leipien kanssa tai ilman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti