Keskiviikko 6-14-2017

Herään varttia vaille seitsemän siihen, kun Kisu alkaa leikkimään yöpöydälle unohtuneella kynällä. Kisulla on kumma viehtymys kyniin ja tikkuihin... Yritän esittää vielä hetken nukkuvaa, mutta eihän siitä mitään tule. Avaan silmäni ja saan päälleni kaksi puskevaa kissaa.

Huomasin eilen illalla, että kahvinkeittimen puhdistuvalo vilkkuu. Olin kuitenkin liian laiska aloittamaan puhdistusta. Nyt tuo laiskuus kaduttaa, sillä tekisi jo mieli kahvia. Vitsit, että ihminen voikin olla laiska (ja kärsimätön).

Syön aamupalaksi leipää, jonka päällä on maapähkinävoita ja banaania. Lounaaksi pakkaan jälleen edellisillan tähteitä. Kahvi on vihdoin valmista. Se on tosin niin kuumaa, että poltan kieleni. Aamupalaa syödessäni kurkkaan community collegen sähköpostit ja huomaan, että kesäkuun tunnit pitää kirjata sähköiseen työlistaan viimeistään perjantaina. Päätän hoitaa homman samantien, ennen kuin unohdan. Tuntien merkkaaminen vie vain pari minuuttia, joten päätän olla tehokas ja kirjoittaa blogin tähän asti. Huomenta siis, reaaliajassa ollaan taas!

Sitten tulee taas kiire. Possun kanssa leikkiminen tuntuu paljon tärkeämmältä kuin töihin valmistautuminen. Otan mukaan salikamppeet vaikken olekaan ihan varma, onko tänään salipäivä. Jos nyt pitäisi päättää ei olisi, mutta illalla mieli saattaa olla jo ihan eri.

Töissä on aika sama meininki kuin viikon muinakin päivinä. Normaali päivärytmimme on katkolla valmistujaisjärkkäilyiden vuoksi. Tänään harjoittelemme seremoniaa ja lapset ovat innoissaan. Kun kysyn jännittääkö tai mietityttääkö, kertoo lapsista pari jännittävänsä uuteen kouluun menemistä. Lähinnä siksi, kun siellä on sitten uudet kaverit. Juttelemme aiheesta hetken, mutta toteamme myös, että valmistujaisista huolimatta meillä on vielä koko kesä aikaa yhdessä täällä vanhassa koulussa. Mikään ei muutu vielä hetkeen. Samaa olen hokenut itsellenikin viimeaikoina...

Vaikka tänään onkin riittänyt kiirettä ja vipinää, tuntuu aamu kovin pitkältä. Vihdoinkin on lounasaika ja aika levätä. Valvon päikkäreitä yhdestä kahteen eikä minun tarvitse tehdä oikeastaan yhtään mitään. Kirjoittelen blogia ja luen muiden blogeja. Tuntuu hyvältä vain istua ja hengittää.

Varsinainen ruokataukoni menee tänäänkin autoillen. Minun pitää käydä North City kampuksella toimittamassa eilen tulostamani osallistujalistat. Listojen mukana putoaa hartioiltani ainakin kymmenen kiloa painoa. Olisivatkohan kevätlukukauden paperihommat nyt tässä?! Reissuun menee koko tunti, mutta käytän ajomatkan edelleenkin Virginiassa olevan Phillin kanssa juttelemiseen.

Pari viikkaa työtuntia menee iloisissa merkeissä. Valmistujaisvalmistelut hoidettu, community collegen paperihommat hoidettu... Aivan mahtava fiilis! Minulla on yhtäkkiä aivan valtavasti energiaa.

Välipalan jälkeen aloittelemme lasten kanssa valokuvausprojektia ja tajuamme heti, että tästä tulee loistojuttu. Annoimme lasten käyttöön työparini vanhan kameran. Opettelemme ensin kameran käytön ja sovimme myös turva- ja vuorosäännöistä. Lapset saavat ottaa vapaasti kuvia ihan mistä tahansa haluavat. Meillä on heinäkuussa taidenäyttely, jossa aiomme esitellä osan kuvista kehystettyinä. Kuvia kertyy nopeasti monia kymmeniä. Mielenkiintoista kurkistaa maailmaan lasten perspektiivistä. Aiomme jatkaa kuvailua parin viikon ajan tai ainakin niin kauan kuin intoa riittää.

Pääsen lähtemään töistä viideltä ja päätän ajella Point Loman tukikohtaan salille. Liikenteen jumalat ovat puolellani ja olen salilla aiemmin kuin kuvittelinkaan. Tunnin tehokas treeni ja bensatankin kautta Liberty Stationille illallisen hakuun. Tänään en kokkaa, vaan haen Luna Grillistä falafel wrapin. Joku ohikulkija kehuu treenihousujani ja kysyy, mistä ne ovat.

Ajelen Liberty Stationilta RiteAidin kautta kotiin. Meikkivoiteeni on ihan lopussa. Kassa tutkii kiinnostuneena ostoksiani ja kertoo etsivänsä parhaillaan uusia ja paremmin toimivia tuotteita. "Tule sitten kertomaan, onko tämä ostamisen arvoinen."

Kahdeksalta olen vihdoin kotona. Kisu ja Possu odottavat ikkunassa ja eivät meinaa pysyä pöksyissään, kun avaan ikkunan. Ulkona on vielä mukavan lämmin ja sirkat sirittävät. Kissoille ruokaa, minulle pikasuihku ja sitten vihdoinkin ruokaa. Hirveä nälkä!

Näpyttelen loput blogihöpinät ja loppuillan aion vain olla. Huomenna edessä on kiireinen päivä: Kauan odotetut ja suurella hartaudella järkätyt valmistujaiset.