Friday, May 22, 2015

Sade, joka ei koskaan tullut

Kävin tänään kävelyllä Sunset Cliffeilla Ocean Beachilla. Upea rantapuisto oli iltapäivällä tavallistakin kauniimpi, sillä meren yllä näkyi ikuisen auringonpaisteen sijaan tummia pilviä. La Jollassa ja täällä meidän Pacific Beachilla satoi, Ocean Beachilla ja Point Loman niemen kärjessä paistoi aurinko. Täydellisestä maisemasta ei jäänyt puuttumaan muuta kuin sateenkaari.











Sateenkaari tai ei, nämä maisemat vetävät minut joka kerta hiljaiseksi. Töihin palatessani olin aivan zen eikä sitä hetkauttanut mikään. Perjantai-ilta ja pitkä Memorial Day -viikonloppu - tästä ei juuri olo parane!

6 comments:

  1. Merimaisema on kylla aina yhta rentouttava! Saalittavaa tama meidan perheen touhu kylla, kun asutaan alle 50 km paassa meresta, mutta rantsussa ei vaan tule kaytya...!! Pitanee koettaa parantaa tapansa, ja koettaa vaikka rantsupostaustakin tassa joku viikonloppu tehda :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, me asutaan parin kilometrin päässä rannasta, mutta rantaelämää tulee vietettyä hävettävän vähän. Rannalla kyllä käydään (juoksemassa, kävelemässä ja pyöräilemässä), mutta siis että ihan oikeasti mentäisiin rannalle...Aivan liian harvoin.

      Delete
    2. Ja auta armias jos muutat jonnekin jossa sita merenrantaa ei sitten olekkaan lahistolla (vaikkapa nyt Savoon ;) ) niin arvaa vaan mika kyto on paasta haistelemaan suolan tuoksua ja tuijottamaan aaltoja... :) Ihminen on muuten aikasta kummallinen otus!

      Delete
    3. Totta! Meillä tosin ei ole pelkoa muutosta kuivalle maalle ennen kuin Phill jää eläkkeelle :D. Sukellusvenetukikohtia kun ei tuppaa löytymään sieltä Savosta...

      Delete
  2. Voi että mä olen kateellinen noille maisemille ja tuolle kuumuudelle. Onneksi vihdoin Edmontonkin heräsi kesään pari viikkoisen lumisateen jälkeen..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Maisemia kyllä riittää, mutta kuumuudesta ei voi tällä hetkellä puhua, kun May Gray viilentää päivät alle kahdenkympin. Kesä saisi jo alkaa!

      Delete