Sunday, May 17, 2015

Aamuvirkut, iltavirkut ja keskipäivän torkut

Saan usein kuulla olevani onnekas (tai ärsyttävä), koska olen aamuvirkku - yhteiskunta kun ei ole kovin armelias aamu-unisia kohtaan. Ja tottahan se on. Työt ja koulut alkavat aamulla - monien mielestä liian aikaisin aamulla.

Aamuvirkku on aamulla tehokkaimmillaan. Heräämme helposti ja valmiina uuteen päivään. Ennen töitä saatamme hyvinkin keritä lenkille, aamupalalle ja siivouspuuhiin. Siinä vaiheessa kun saavumme töihin, olemme aivan totaalisen hereillä.

Iltapäivällä lounaan jälkeen aamuvirkun energiavarat alkavat kuitenkin hiipumaan. Monilla työpaikoilla vallitsee jonkilainen alkuiltapäivän kollektiivinen kooma, jonka aikana kukaan ei oikein jaksaisi eikä viitsisi. Aamuvirkut nuupahtavat ja iltavirkut eivät ole ihan vielä hereillä. Etelä-Eurooppalaiset ovat ymmärtäneet jutun juonen ja luoneet siestan. USA:ssa ja Suomessa taitaa olla turha haaveillakaan aikuisten päikkäreistä.

Illalla vaakakupit sitten keikahtavat ja iltavirkut alkavat kukoistamaan. Kun iltavirkku kiskoo lenkkareita jalkaan, on aamuvirkku sitä mieltä, että päivä on jo pulkassa. Erityisen hankalaksi aamuvirkun elämä muuttuu viikonloppuiltoina, kun muiden mielestä ilta on vielä nuori, mutta aamuintoilija tahtoisi jo nukkumaan. Ja jos ja kun ilta sitten venähtää, herättää sisäinen herätyskello aamuvirkun seuraavana aamuna aivan liian aikaisin ja koko päivä kuluu enemmän tai vähemmän koomassa.


Kyllä se on varmasti ihan totta, että USA:n ja Suomen kaltaisissa yhteiskunnissa on lottovoitto syntyä aamuvirkuksi. Mutta onko sen pakko olla niin? Ymmärrän kyllä, että maatalousyhteiskunnat pyörivät aikoinaan päivänvalon ympärillä, mutta niistä ajoista on jo aika kauan.  Olisikohan mahdollista löytää moderni rytmi, joka sopii mahdollisimman monille tai mahdollisesti tarjota vaihtoehtoisia työaikoja? Vai pysyttäisiinkö kuitenkin vain tässä vanhassa mallissa, kun aina on tehty näin.


Kisu ja Possu ovat ainakin siestan kannalla. Ja tähän sohvalle minäkin sitten jäin, kun poiskaan en päässyt. Ihana laiska sunnuntai-iltapäivä.

6 comments:

  1. Meidän parisuhteessa tämä on juuri ongelmana. Minä aamuvirkkuna haluaisin aamulla sen yhteisen ajan kun toinen taas heräisi mielellään myöhään ja silloinkin ensimmäiset pari tuntia on hapannaamana. Illalla taas itse olen ihan valmis nukkumaan siinä vaiheessa kun toinen haluaisi sitä yhteistä aikaa katsomalla vaikka elokuvia..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu totta, enpäs edes ajatellut tätä parisuhteen kannalta. Phill ei ole aamu- eikä iltauninen, vaan joustavasti aina tai ei koskaan uninen :D.

      Delete
  2. Meillä ei enää paljoa kysellä, että ollaanko aamu- vaiko iltavirkkuja. Pienet lapsukaiset pitävät huolen, että pystyssä ollaan jo ennen seitsemää. Vaikka toisaalta, kyllä minä ennen heitäkin tykkäsin kovasti aamuista. Ne on hirmu tehokkaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lasten kanssa ei tosiaan paljoa kyseällä nukuttaako :). Paitsi sitten, kun he ovat teini-iässä...

      Delete
  3. Aamuvirkku illan torkku vai miten se onkaan....Yritin joskus muuttaa omaa luontaista rytmiäni myöhemmäksi mutta ei siitä mitään tullut: aamuvirkku mikä aamuvirkku. Onneksi työssä on liukuva työaika, mikä palvelee sekä aamu- että iltaihmisiä. Mielenkiinnolla olen muuten seurannut omien jälkikasvujen vireystasoja: toinen on aamuvirkku ja toinen voisi nukkua "kellon ympäri". Tosin nyt teiniässä aamuvirkkukin voi jopa nukkua klo 8 saakka... :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pientä kausittaista vaihtelua huomaan eri elämäntilanteissa ja vuodenaikoina, mutta vaihtelu on todellakin hyvin pientä. Liukuva työaika olisi huippujuttu! Mitenköhän sen saisi järkättyä meille opeille :)?

      Delete