North Umpqua joen valloitus

Tänä vuonna vietimme heinäkuun neljättä astetta seikkailuhenkisemmissä meiningeissä. Kuunneltuamme North Umpqua joen pauhua pari yötä putkeen, oli aika selvittää, kuinka voimalla koski oikein virtasi. Aloitimme päivän koskenlaskulla North Umpqua Outfittersien kanssa.

Aiempi kokemukseni koskenlaskusta rajoittui kuutos luokan leirinkouluun Lieksaan, jossa pääsimme laskemaan koskea kirkkoveneellä. Tällä kertaa olimme liikkeellä kuitenkin huomattavasti pienemmällä paatilla eikä vapaamatkustajille ollut tilaa.

Homma alkoi nopsalla turvallisuus- ja tekniikkakoulutuksella ja sitten painuttiinkin jo veteen testailemaan, miten homma sujuu.

Hyvinhän se sujui. Meillä oli aivan mielettömän hauskaa oppaamme kanssa, joka tuntee joen kuin omat taskunsa. Vesi oli kylmää ja kastuimme hommassa tietenkin aivan läpimäriksi, mutta olen siltikin tyytyväinen päätökseeni sanoa kiitos ei märkäpuvuille ja takeille. Aurinko porotti kuumasti ja viileät pärskeet kuuluivat mielestäni asiaan. 

Yllä olevat kuvat ovat North Umpqua Outfittersien Facebook -sivuilta

Laskimme kakkos ja kolmos luokan koskia (asteikolla 1-5) ja niissä riitti juuri sopivasti haastetta ja meininkiä ensikertalaisille. Reitin loppupuolella hauskan aamupäivän kruunasi muutaman metrin päästä ylitsemme lentänyt kotka, joka jäi lähipuuhun tuijottelemaan menoamme. Toivottelimme kotkalle hyvää 4th of July:ta ennen kuin rantauduimme ja jatkoimme lounaan kautta seikkailujamme kohti mt. Thielsenin haikkipolkua.

Taivastakin sinisempi Crater Lake

Seuraavana aamuna, eli heinäkuun kolmantena, heräsimme edellisillasta tuttuun hiljaisuuteen ja kosken pauhuun. Aamukahvi maistui hyvältä lämpimässä aamussa ja vatsanpohjassa kutitteli jo tulevat seikkailut Crater Lakella.

Nappasimme päämökin ravintolasta mukaan aamupalaleivät ja lähdimme ajelemaan kohti Crater Laken kansallispuistoa. Valtatie 138 mutkitteli seuraillen Umpqua-jokea eikä tunnin ajomatka tuntunut laisinkaan pitkältä.

Lähestyessämme Crater Lakea alkoi tien pientareelta löytyä lunta, vaikka lämpötila olikin jo aamusta reilusti yli kahdenkymmenen asteen. Viime talvi oli koko länsirannikolla hyvin runsassateinen/ -luminen ja yöt tuolla korkealla vuoristossa ovat edelleenkin kylmiä päivän helteistä huolimatta.

Järven itäpuolen tiet olivat vielä täysin lumen alla, joten ihan koko järven ympäri emme päässeet ajamaan. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tutustumme luontokohteisiin huomattavasti mielummin jalkaisin. Patikkareiteistä vain kaksi oli toistaiseksi auki, joten valinta oli meille hyvin helppo. Päätimme kävellä ensin Garfield Peak -trailin ylös maisemia ihailemaan ja laskeutua sen jälkeen kraaterin pohjalle uimaan Cleetwood Cove -trailia pitkin.

USA:n syvin ja puhdasvetisin järvi muodostui tulivuoren purkauksen yhteydessä 7700 vuotta sitten. Satuimme paikalle kirkkaan aurinkoisena päivänä enkä ole nähnyt eläissäni mitään yhtään sinistä.

Maisemia oli jälleen kerran mahdoton tallentaa täydellisesti kuviin, mutta mielestäni kraaterijärvi ei tule lähtemään koskaan. Löydettyämme haikkipolun varrelta hiljaisen kivenlohkareen istuimme pitkään hiljaisuudessa ja nautimme joka solulla.

Jos vierailet Crater Lakella tänä kesänä, kannattaa varautua siihen, että tietyöt hidastavat matkaa jonkin verran. Turisteja oli paikalla massoittain, mutta haikkipoluilta oli helppo löytää myös oikeaa luonnon rauhaa.

Paahtavan helteisen ylämäkikävelyn jälkeen oli ihana suunnata alas järvelle kurkistamaan, onko vesi vielä lähituntumastakin katseltuna sinistä ja kirkasta. Olihan se ja lumisista rinteistä huolimatta huomattavasti lämpimämpää kuin kuvittelin. Pulahdimme uimaan vaikkei meillä ollutkaan pyyhkeitä tai minulla bikinin alaosaa. Kotimatka märissä housuissa oli ehdottomasti virkistävän pulahduksen arvoista.

Aluillasta kipusimme polkua pitkin takaisin autollemme ja ajelimme märkinä, mutta hymyssä suin takaisin mökille. Kävimme syömässä päämökin ravintolassa illallisen ja vietimme lopun iltaa kuistilla pelaillen ja viiniä lipittäen. Seitsemäs avioliittovuosi ei olisi voinut juuri paremmin alkaa.

Oregon Coast

Paikasta ja ajasta toiseen siirtyminen on nykyään hämmentävän helppoa. Viikko sitten tähän aikaan olimme matkalla Portlandiin. Lensimme Kalifornian ja Oregonin vuorten yllä ja yritimme arvailla, mikä järvistä saattaisi olla Crater Lake. Illallisen söimme vehreän kesäisessä Porlandissa ja yöllä nukahdimme minulle Helsingistä tuttuun ratikan kolinaan. Olin totaalisen lomalla ja täynnä odotusta.

Cannon Beach

Eilen illalla lensimme samojen vuorien yli takaisin kotiin ja menimme lähes samantien nukkumaan. Tänään aamulla löysin itseni jo töistä. Hyppäsin suoraan lomalta töihin ja seikkailuista arkeen eikä se ollut väsymyksestä huolimatta edes kovin vaikeaa.

Cannon Beach

Valehtelisin silti, jos väittäisin ettenkö toivoisi pääseväni silmiä räpäyttämällä takaisin Oregoniin lomailemaan. Loma oli ihana ja maisemat upeampia kuin uskalsin edes toivoa ja odottaa. Tarinoita ja kuvia riittää taas jaettavaksi useamman postauksen verran, sillä viikon aikana kerkisimme seikkailemaan monenlaisissa maisemissa eri aktiviteettien parissa. 

Octopus Tree

Tämän postauksen kuvat ovat sunnuntain road tripiltä Portlandista Oregonin rannikon kautta Umpqua Joen varrella sijaitsevaan Steamboat Inn -majapaikkaamme. Rannikon kautta ajaminen triplasi matkaan tarvittavan ajan, mutta mitäpä siitä; matka oli jo kohde itsessään ja selityskin löytyy varmasti näitä kuvia katsomalla. Kalifornian rannikko on upea, mutta Oregonin rannikon jylhyys ja vaihtelevuus hiveli silmääni vähintäänkin yhtä lempeästi.

Olimme varautuneet  seuraavana tiistaina juhlittavan 4th of Julyn vuoksi ruuhkiin, mutta saimmekin ajella hyvin rauhassa keskellä kauneimpia metsiä ja maaseutua muutamaa suosittua rantakaupunkia lukuunottamatta. Radio ja kännykkä toimivat silloin kuin toimivat, joten kannattaa varata mukaan musiikkia ja ideaalitapauksessa myös navigaattori. Vuokrasimme Nissanimme tällä kertaa Hertzin kautta ja saimme yllätykseksemme navin kaupanpäälle. Onneksi saimme! Muuten olisimme saattaneet olla useampaan kertaan ainakin pikkuisen eksyksissä.

Kun sunnuntaina illan jo pimetessä kurvasimme joen rannalla sijaitsevan mökkimme pihaan ei mistään kuulunut muita ääniä kuin kuistimme alapuolella pauhaavan kosken kohina sekä ötököiden ininä ja sirkutus. Mökissämme ei ollut telkkaria eikä kännykkäverkosta ollut tietoakaan. Oli helppo keskittyä hetkeen, mutustella kaikkea jo näkemäämme ja suunnitella seuraavan päivän seikkailuja Crater Lakella. 

Höyhenen kevyitä perhosia

Nyt se on täällä niin, että tuntuu. L-O-M-A! Loman alusviikko on ollut perinteiseen tapaan extra-kiireinen ja paperihommien takia myöskin aika stressaava. Perjantaina iltapäivällä palaset loksahtivat kuitenkin viimeinkin paikalleen ja vatsan stressiperhoset vaihtuivat höyhenen kevyisiin lomaperhosiin.

Vaikka aloitankin loman vasta huomisen opetustunnin jälkeen, nappasin tänään pienen varaslähdön viimeisen Fringe festivaalin shown merkeissä. Lasi (pari) skumppaa, hyvä illallinen ja mentalist show siivittävät mukavasti lomatunnelmaan. Viimevuotiseen tapaan pääsin myös itse lavalle. Tällä kertaa avustin rikkomalla paperipusseja, joista yksi sisälsi rikkinäisen lasipullon. Lisäksi annoin randomin nelinumeroisen luvun, joka oli osa isompaa temppua.
Huomenna siis vielä aamusta töihin ja sitten pikapiipahdus kotiin ennen lentokentälle lähtöä. Illalla olemme jo Portlandissa ja sunnuntaina jatkamme matkaamme upeiden maisemien halki Crater Lakelle mökkeilemään. Metsän keskellä ei kuulemma ole kännykkäverkkoa ja internetkin on päämökin satelliitin (epävakaisessa) varassa. Tiedossa on loman lisäksi some-loma, joka tekee varmasti hyvää sekin. Kävelemisen sijaan tekee mieli hyppelehtiä ja puhumisen sijaa laulaa. Jeps, fiilikset ovat juuri näin hyvät!

Palaillaan siis viikon päästä Oregon kuulumisten kera. Nautinnollista viikkoa!

Kuusi rautaista vuotta

Facebook paljasti muistoissaan, että olemme olleet hyvin useana vuonna tähän aikaan reissussa. Tällä hetkellä olemme vielä tukevasti San Diegossa, mutta lauantaina tilanne on jo ihan toinen. Oregonin reissu kurkkii nurkan takana, yhdessä hääpäivämme kanssa.

Tänä vuonna avioliittovuosia tulee täyteen kuusi, eli juhlimme amerikkalaisten perinteiden mukaan rautapäivää. Vaikka rauta-aiheista lahjaa onkin ollut vaikea keksiä, kuvaa rauta suhdettamme loistavasti: luja, kestävä ja silti kumman muokattava. Yhteiset vuodet ja kokemukset ovat hioneet meistä me; tiimin, joka toimii ja haluaa toimia. Parisuhde vaatii toki töitä, mutta vielä tärkeämpää on tuon työn hedelmistä nauttiminen. Yhdessä pitää olla myös kivaa.

Mietin säännöllisesti kaikkia niitä pieniä sattumanoikkuja ja polkuja, jotka toivat meidät samanaikaisesti sille pienelle Bostonin sivukujalle. Sattumaa vai kohtalo, kukapa sen tietää, mutta juuri paremmin ei olisi voinut käydä. Tuo mies on aivan totaalinen helmi ja minulle kalleinta maailmassa.

Tänä vuonna juhlimme yhteistä taivaltamme Oregonissa, Crater järvellä. Yhteiseen reissuun päättyy taas yksi aikakausi elämässämme Phillin siirtyessä takaisin sukellusveneen miehistöön. Edessä on muutosten vuosi, jonka haasteet ja ilon aiheet ovat vielä suuri kysymysmerkki. Ensin kuitenkin lomaillaan ja nautitaan yhteisestä ajasta. Pieni tauko arjen hulinasta tulee jälleen kerran tarpeeseen.

Nimim. Melkein lomalla!

Täysin täynnä

Tänä viikonloppuna on tullut ravittua sekä mieltä että ruumista. Kävimme eilen katsomassa taika-shown ja näytelmän Fringe festareilla ja tänään herkuttelimme navat pinkeiksi Taste of Adams tapahtumassa. Olo on hyvin täysi sekä henkisesti että fyysisesti.

Fringe festarit ovat tuttu juttu jo viime vuodelta. Valittavana on vaikuttava joukko erilaisia esityksiä akrobatiasta taikuuden kautta näytelmiin, musikaaleihin ja tanssiin. Jokainen saa itse päättää ostaako esityksiin yksittäisiä lippuja vai edullisempia sarjalippuja. Tänä vuonna olemme liikkeellä viiden shown taktiikalla, sillä enempään ei ole aikaa. Kaksi esitystä nautittu, kolme iltojen ilahduttajaa vielä edessä.

Taste of Adams on sekin vanhastaan tuttu tapahtuma. Maistelujuhlaan osallistui tänään 45 ravintolaa, mikä tarkoitti käytännössä mahdollisuutta maistella 45 erilaista näyteannosta. Joissain paikoissa annokset olivat (kaikeksi onneksi) pieniä, kun taas toisissa paikoissa eteen ilmestyi aivan liikaa ja liian hyvää ruokaa. Sanomattakin ehkä selvää, ettemme käyneet läheskään jokaisessa ravintolassa maistiaisilla, vaikka yritys olikin kieltämättä kova. 

Olin vähän ajatellut tekeväni tänään illalla juhannuksen kunniaksi lettuja tai crepejä, mutten usko, että minulla on enää koskaan milloinkaan nälkä. Siis ainakaan tänään.  

Aion lepäillä lopun iltaa hiljaa ja rauhakseen vatsani vieressä ja ajatella kaikkea muuta paitsi ruokaa. Täysi olo ja täysi viikko tulossa. Nyt ei puutu enää mitään muuta kuin täysinäiset akut.

Keskiyön aurinko

Valoisat kesäyöt, niitä minulla on vuosi toisensa perään ikävä. San Diegossa aurinko nousi tänään 5:42 am ja laski 8:00 pm. Tämän pidemmiksi eivät päivät näillä leveysasteilla muutu.

Minulla on ikävä Suomen keskiyön aurinkoa, mökkilammen usvaa ja sammakoiden yöllistä kurnutusta. Kesäöihin liittyy valtavasti ihania muistoja, jotka saavat minut toisaalta hymyilemään, tosaalta haikeaksi. Edellisestä kesävierailusta Suomeen on nyt kolme vuotta, mikä on vähintäänkin kolme vuotta liikaa.

Keskiyön aurinko Alaskassa kaksi vuotta sitten

Lämpöä ja aurinkoa meillä on toki riittänyt täällä San Diegossakin viime aikoina. June Gloom on väistynyt ja tuonut tilalle kirkkaan sinisen taivaan ja reilun kolmenkympin lämpötilat. Eilen San Diego countyn alueella rikottiin lämpöennätys komean paahtavalla lukemalla, joka nosti mittarit 124 F/ 51 C asteeseen. Arizonan puolella sijaitsevassa Phoenixissä kiikutaan samoissa lukemissa ja lentoliikenne on sekaisin. 50 C on liian kuuma joillekin lentokonetyypeille ja taatusti kaikille ihmistyypeille. Huh, meidän nurkilla on ollut onneksi huomattavasti "viileämpää". Talven sateiden jälkeisestä vihreydestä ei tosin ole täälläkään jäljellä muuta kuin muistoja, vaikka varsinainen hellekesä onkin vasta edessäpäin.

Nautinnollista juhannusta kaikille sitä juhliville ja ihanaa lomaa onnakkaille lomalaisille. Nauttikaa yöttömästä yöstä, vaikka sitten toppatakki päällä ja villasukat jalassa.