Aavikolla tapahtuu

Tänään oli retkipäivä. Ja oli muuten aika kiva retkipäivä. Lähdimme heti aamusta noin parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Anza Borregoon aavikkoilemaan kuuman auringonpaahteen alle.

Anza Borrego on state park, eli osavaltion ylläpitämä luonnonpuisto, josta löytyy vaikka ja mitä aavikkoaiheista nähtävää ja tehtävää: haikkeja, näköalapaikkoja, historiaa, leirialueita, resortteja, mönkijöitä ja yllättäen jopa taidetta.

Päivän ensimmäinen puolisko meni ihaillessa näitä sinne tänne aavikon uumeniin siroteltuja patsaita:

Kielikutitus (hiekkakirppuja uhaten)

Niin fantti vastaa kuin sille huudetaan...

Tämä oli onneksi päivän ainoa skorpioni

Aavikkoviiniä

Raptorina on hyvä olla

Kahden käden sormet eivät riitä laskemaan kuinka monta Jeeppiä tuli nähtyä...

Aavikkotaide oli aika huimaa! Suurinosa patsaista sijaitsi isohkojen teiden varsilla ja niitä pystyi ihailemaan joko autoilemalla tai kävellen. Dinosauruspatsaat sijaitsivat kuitenkin kuoppaisen ja kivisen hiekkatien (aka polun) varrella. Suosittelen siis lähtemeään reissuun vähintäänkin normaalikorkuisella autolla, jos et halua jäädä nuolemaan näppejäsi. Meidän nelivetoinen RAV 4 selvisi tästä ja myöhemmästä, paljon rankemmasta koetuksesta kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoisesti. Patsaiden jälkeen aloitimme meinaan tietämättämme ihan oikea aavikkoseikkailun, josta lisää myöhemmin, kun virkeystaso on hieman nykyistä parempi. Pitkä päivä auringossa teki tehtävänsä ja kotiin saavuttuamme olin jo siinä pisteessä, että unohdin kesken parkkeeraamisen, mitä olin tekemässä ja yritin lopuksi lukita automme kotiavaimella. Tänä yönä siis nukuttaa ja unissa saatta vilistä mitä kummallisempia hahmoja. Seikkailu jatkukoon huomenna!

Vaihtoehtoista ajanvietettä

Olemme olleet eilen ja tänään harvinaisen spontaaneja ja kultturelleja. Eilen keksimme lähteä La Jolla Playhouseen katsomaan John Leguizamon Latin History for Morons page-to-stage workshop esitystä. Page-to-stage workshopin idea on esittää vielä keskeneräisiä produktioita oikealle yleisölle ja hioa niitä sitten saadun palautteen pohjalta. Workshopit eivät ole katsojille täysin ilmaisia, mutta huomattavasti valmiita showta edullisempia ja taatusti jokaisen pennin arvoisia. Viimehetken military-lippu maksoi kympin. Suosittelen kokeilemaan, jos tilaisuus tulee! Samaten suosittelen itse showta, joka kannattaa käydä katsastamassa sitten kun se aikanaan tulee ihan oikeasti esiintymislavoille. John Leguizamo on aika hulvaton tyyppi!

Tämän iltaisesta kulttuuritarjonnasta vastasi vuorostaan melkein naapurissamme sijaitseva Landmark Theaters porukkaan kuuluva  Ken Cinema, joka esittää useimmiten hieman valtavirrasta poikkeavia elokuvia. Tämän viikon elokuva oli ranskalainen animaatio April and the Twisted World (tunnetaan myös nimellä April and the Extraordinary World)/ Avril et le Monde Truque. Ja olikin sitten yksi parhaista elokuvista pitkään aikaan. Vaatimattomasti kehuttuna. Itse teatteri oli myös hyvin viihtyisä ja muistutti minua etäisesti ensimmäisistä elokuvakokemuksistani Riihimäen Gildassa. Ah, mitä muistoja! Teatterin saisi myös vuokrata omalle porukalle kotivideoiden katseluun tai vaikka videopelien pelaamiseen. Hauska idea, vaikka hintaa en nettisivuilta löytänytkään.

Maanantai-iltana emme olleet kultturelleja, mutta saimme päähämme alkaa leipomaan illan myöhäisinä tunteina. Pikkukakku bourbon kermavaahdon ja mansikoiden kera. Toimi!

Tällaisia viikkoja lisää kiitos! Tosin, eihän se taida olla muuta kuin itsestä kiinni...

Marimekkoa kaikelle kansalle

Luulisin, että lähes kaikki USA:ssa asuvat suomalaiset ovat jo tämän kuulleet, mutta ihan vain varmuudeksi ja muistutukseksi: Sunnuntaina se alkaa, Marimekon ja Targetin yhteistyö, joka tuo Marimekon kuosit kaiken (amerikkalais) kansan saataville.

Tarjolla on Targetin tyyliin sopien kaikkea maan ja taivaan väliltä. Marimekko suppailulauta, uimapuku, uimalegginsit, rantapyyhe, riippukeinu, polkupyörä, juomalasit, lautaset, pöytäliinat, aurinkorasva, tyyny, matto ja leikkuulauta... Oikeasti ihan kaikkea ja vielä sopuhintaan. Laadusta en sitten uskallakaan arvella kovin kummoisia.

Saatanpa mennä Targettiin varmuudeksi jo heti aamukahdeksalta kun ovet aukeavat. Nämä erityiskamppikset kun kuulemma tuppaavaat myyvän ei oota heti alkuhulinoiden jälkeen. Ei sillä, että kokisin elämääkin suurempaa tarvetta ostaa itselleni Marimekon teltan, mutta onhan se nyt jo jonkinasteinen kansalaisvelvollisuus käydä ihastelemassa suomalaista designia yhdessä maailman amerikkalaisimmassa kaupassa. Kovaan ääneen sekä suomeksi että englanniksi tietenkin.

Kuva Targetin sivuilta täältä

Torilla tavataan Kukkatori hatut päässä! Ellei sitten törmätä jo Targetissa.

Täällä pääsee selailemaan tarjontaa

Kikherne snack

Olen kiinnittänyt viime vuosina yhä enemmän ja enemmän huomiota syömisteni terveellisyyteen, mutta käsitykseni siitä, mikä on terveellistä, on muuttunut vuosien saatossa moneen kertaan. 

Aluksi terveellisyys tarkoitti minulle vähärasvaista, mutta vetelin huomaamattani sisuksiini ihan liikaa sokeria. Tämän huomattuani, aloin karsimaan sokeria, mutta nyt ongelmaksi muodostuivat makeutusaineet ja muut keinotekoiset raaka-aineet, jotka saavat kroppani sekoamaan ja onnettomaksi. 

Nykyään en pelkää niinkään kaloreita, vaan kaikkea keinotekoista. Yritän välttää eineksiä ja prosessoituja tuotteita, mutta en jaksa myöskään vauhkoilla ja miettiä liikaa. En tavoitteile laihuuttaa vaan kokonaisvaltaista hyvää oloa. Vatsani on hyvin herkkä ja ilmoittaa kyllä heti, jos on tullut syötyä jotain epäsopivaa. Joskus pieni nautintohetki ja relaaminen on kaiken sen epämukavuuden arvoista, mutta useimmiten muistan taas hetken, miksi terveelliset elämäntavat ovat pienten uhrauksien arvoisia.

Itse tekemällä ja kohtuuden muistamalla ei tarvitse luopua kaikesta. Luonnollisia herkkuja ja snäkkejä löytyy vaikka millä mitalla ja vaikka ne eivät olekaan usein yhtään tavisherkkuja vähäkalorisempia, edustavat ne minulle kaupan karkkeja ja sipsejä terveellisempää vaihtoehtoa.

Tänään tulimme kokeilleeksi snäkkiä, joka pääsi samantien uudelle suosikkilistalleni. Homman nimi oli uunissa paistetut kikherneet. Äärettömän helppoa! Pyöräytimme huuhdellut purkkikikherneet (chickpeas) oliiviöljyssä ja maustoimme savustetulla paprikalla, chilimausteella, pippurilla ja valkosipulimausteella. Paistoimme herneitä uunissa 425 F/  220 C niin kauan, että niistä tuli mieleisemme rapeita. Aikaa kului yllättävän kauan, yli 30 min , joten mikään maailman nopein snäkki tämä ei valitettavasti ole. 

Huuhdoimme herneet alas oluella, mikä kuvastaa ehkä parhaiten suhtautumistani terveellisyyteen: Ei se  ole niin justiinsa, kunhan olo vain on hyvä. Hyvä olo on monien osasten summa, joista onnellisuus on varmasti kaikista tärkein. Siksi olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että kohtuus on kaiken a ja o. Elämä on tasapainoilua ja onnellisuus piilee niissä hetkissä, joissa kaikki on juuri nyt kohdillaan.

Random-ajatuksia

Ajatukset ovat perjantain kunniaksi hajallaan, joten vuorossa on vakavaakin vakavampia mietteitä mieleni syövereistä:

• Voiko nenään lentänyt kärpänen jäädä sinne pysyvästi? Istuskelin tiistaina rannalla ja nenääni lensi ihan taatusti joku/jotain, joka kaihertaa siellä edelleen. Pitäisiköhän asialle tehdä jotain?

• Miksi laivasto sallii viikset muttei partaa? Valtava vääryys, jossa ei ole mitään järkeä. 

• Miksi joudun aina selittelemään etten pidä donitseista? Ja miten on mahdollista, että Phillin rajattuun suomen kielen sanavarastoon  kuuluu munkki-sanan molemmat merkitykset?

• Miksi lykkäämme veroilmoituksen tekemisen aina viimetippaan, vaikka saamme joka vuosi tuntuvat palautukset tilillemme?

• Miksi auringonnousu näyttää Pohjoisnavalta katsottuna kynttilänliekiltä (todistusaineistoa tulossa)?

• Miksi tunnen suurta onnea ja jopa ylpeyttä siitä, että suomen kielestä löytyy oma sana railolle aka jääraolle?

• Miksi spontaani yhdistelmä Phill, olut, pizza, elokuva sai minut ajattelemaan If You Give a Mouse a Cookie -kirjaa?

Tämän syvällisempiä ajatuksia ei tänään irtoa. Syytän siitä tuota parrakasta mieltä, joka ei valitettavasti ole enää parrakas. Phill joutui käymään eilen töissä ja univormun pukemisen myötä hävisi myös parta. Sain vielä viime hetkellä valita viiksien kohtalon, mutta ihan niin hipsteri en taida sitten kuitenkaan olla. Eläkeikää tai laivaston sääntöjen muuttumista odotellessa...

Tavoitteita

Noin vuosi sitten lähdimme Phillin kanssa eräänä keväisenä sunnuntaina lounaalle Kensington Cafeeseen. Asuimme tuolloin vielä Pacific Beachilla, mutta olimme kuulleet Kensington Cafesta paljon hyvää eikä kymmenen mailin matka tuntunut turhalta laisinkaan. Otimme mukaan kynät ja paperia ja teimme lounaasta ja auringosta nauttiessamme sekä omat että yhteiset listat asioista, joita halusimme muuttaa ja saavuttaa elämässämme.

En tiedä, missä listamme ovat tällä hetkellä, mutta asettamani tavoitteet ovat edelleenkin mielessäni. Osa tavoitteista on toteutettu, osa vaivaa edelleenkin mielen perällä "pitäisi" lohkossa, osa on menettänyt merkityksensä ja osa korvautunut asioilla ja kokemuksilla, joista ei tuolloin osannut edes haaveilla.

Yksi yhteisen listamme kärkitavoitteista oli oman kodin ostaminen. Kuvittelimme prosessiin menevän noin vuoden verran, mutta löysimmekin oikean kodin aika vauhdilla. Elokuun lopussa asustelimme jo omassa kodissa ja olemme olleet sekä kotiin että kodin omistajuuteen kaikinpuolin tyytyväisiä. Hauskinta tässä on se, että asumme nyt noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Kensington Cafeesta, josta on tullut yksi vakkaripaikoistamme. Kukapa olisi arvannut!?

En ole oikeastaan listojen kyhääjä -tyyppiä, mutta tällainen vuosittainen välitilinpäätös tuntuu toimivalta. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, missä mennään ja mitä pitäisi muuttaa. Ja on se nyt kumma, etten ole vieläkään saanut joitain itseäni vaivaavia hommia hoidettua... Kuinkahan paljon enemmän energiaa niistä murehtimiseen on mennytkään kuin itseäni niskasta ottamiseen? Kolmatta kertaa en kyllä aio samoja asioita listata, se on varma se.

Väsäsimme tänään itsellemme uudet listat, jotka jaottelimme kahteen osioon: Asioita, joita haluamme tehdä sekä asioita, jotka pitäisi tehdä. Olimme tällä kertaa itsellemme aika helliä ja pysyttäydyimme hyvin konkreettisissa ja realistisissa asioissa. Kyllä tämä taas tästä! Paras takoa nyt, kun motivaatio käy vielä kuumana. Ensimmäiset asiat voisi ottaa työnalle jo huomenna. Tai viimeistään ensi maanantaina... Jep, ehdottomasti sitten maanantaina.

Onnellisia perhosia

Olemme olleet Phillin kanssa yhdessä jo reilusti yli kahdeksan vuotta, joista kohta viisi naimisissa. Suhteeseemme on kuulunut lukuisia hyvästejä ja jälleennäkemisiä, mutta siltikin vatsani on ollut täynnä onnellisia perhosia siitä hetkestä alkaen, kun miehen kotiinpaluupäivä varmistui.

Se alkaa aina joitain päiviä ennen H-hetkeä, huipentuu ensimmäisen syleilyn tuomaan ylitsepursuavaan onnellisuuteen ja häilyy taustalla tasaisena onnellisuutena vielä päiviä, ehkä jopa viikkoja paluun jälkeenkin.

Erossa olossa on parasta luonnollisestikin sen päättyminen, mutta ilman ikävää ei voisi kokea näitä huipputunteita, jotka muistuttavat kovasti niitä hetkiä, kun suhde oli ihan tuore ja olimme juuri hoksanneet löytäneemme jotain kultaakin kalliimpaa. Saamme tavallaan kokea rakastumisen tunteen yhä uudelleen ja uudelleen.

Kun toinen on poissa, on vaikea muistaa tai ymmärtää, että joskus toisen naama voisi muka ärsyttää. Toisessa huokailua aiheuttavat piirteet tuntuvat yhtäkkiä naurettavan pieniltä ja niitä saattaa olla jopa ikävä. Ja mekö muka riitelisimme jostain turhanpäiväisistä arkisuuksista? Ehei, ei enää ikinä!

Tuossa tuo nyt on, kosketusetäisyydellä ja yhtenä kappaleena, innoissaan kaikesta kokemastaan, mutta onnellinen myös siitä, että on taas kotona. Tämä ei ollut erossaoloistamme lähimainkaan pisin, mutta kaikin puolin erilainen kuin edeltäjänsä. Jäälautalla leireily ei ole ihan riskitöntä ja luonto osoittikin mahtinsa monella tavalla kuluneen kuuden viikon aikana. Onneksi kaikki olivat kuitenkin tehtäviensä tasalla ja hommat saatiin menestyksekkäästi päätökseen. Niin ja se yksi nähty jääkarhuperhe... Se keskittyi onneksi syömään lentokonetta eikä huomannut moottorikelkalla lähestyvää Philliä. Jotkut asiat on parempi tietää vasta jälkikäteen.

Tällä viikolla saamme viettää runsaasti aikaa yhdessä, ennen kuin palailemme taas kahden ihmisen perusarkeen, jota on ollutkin jo ikävä. Tuntuu ihan lauantailta, sellaiselta kuplivan onnelliselta lauantailta.