Marimekkoa kaikelle kansalle

Luulisin, että lähes kaikki USA:ssa asuvat suomalaiset ovat jo tämän kuulleet, mutta ihan vain varmuudeksi ja muistutukseksi: Sunnuntaina se alkaa, Marimekon ja Targetin yhteistyö, joka tuo Marimekon kuosit kaiken (amerikkalais) kansan saataville.

Tarjolla on Targetin tyyliin sopien kaikkea maan ja taivaan väliltä. Marimekko suppailulauta, uimapuku, uimalegginsit, rantapyyhe, riippukeinu, polkupyörä, juomalasit, lautaset, pöytäliinat, aurinkorasva, tyyny, matto ja leikkuulauta... Oikeasti ihan kaikkea ja vielä sopuhintaan. Laadusta en sitten uskallakaan arvella kovin kummoisia.

Saatanpa mennä Targettiin varmuudeksi jo heti aamukahdeksalta kun ovet aukeavat. Nämä erityiskamppikset kun kuulemma tuppaavaat myyvän ei oota heti alkuhulinoiden jälkeen. Ei sillä, että kokisin elämääkin suurempaa tarvetta ostaa itselleni Marimekon teltan, mutta onhan se nyt jo jonkinasteinen kansalaisvelvollisuus käydä ihastelemassa suomalaista designia yhdessä maailman amerikkalaisimmassa kaupassa. Kovaan ääneen sekä suomeksi että englanniksi tietenkin.

Kuva Targetin sivuilta täältä

Torilla tavataan Kukkatori hatut päässä! Ellei sitten törmätä jo Targetissa.

Täällä pääsee selailemaan tarjontaa

Lompakon ihmeet

San Diegon uutisissa on tänään kohistu lompakkoon mahtuvasta "luottokorttiveitsestä" (artikkeli/video täältä). En ole suuri turvatarkastusfani, mutta samaan syssyyn täytyy myöntää, etten pidä myöskään veitsillä aseistautuneista kaheleista. Littanaa luottokorttia muisututtavaa veistä ei niin vain bongailla läpivalaisuilla, joten käytännössä kaksi toivettani ei voi totetutua samanaikaisesti. Kiitos vaan sinulle veitsen keksijä.

Mutta ei tässä vielä kaikki: Uutinen sai minut myös hihittelemään itsekseni ja muistamaan yhden, vielä paketissa olevan, joululahjan. Saanko esitellä: TV:stä tuttu Wallet Ninja.

Noh, TV:stä en tätä maailman kahdeksatta ihmettä kuitenkaan bongannut vaan yllätys, yllätys Groupongista. Hintaa vehkeellä ei ollut kuin yhdeksän taalaa, joten päätin ostaa sen Phillille vitsinä, josta saattaisi olla joskus jopa jotain hyötyä. Vitsi kolahti kuitenkin omaan nilkaan, sillä Phill oli saanut täsmälleen saman idean ja tilannut minulle oman Wallet Ninjan lahjaksi. Nyt meillä on siis kaksi Wallet Ninjaa, joista toinen on vielä paketissa ja toista olemme käyttäneet kerran saksien korvikkeena.

Varsinaisia järkeviä kuluttajia siis olemme... (vaikka tiimiajattelu näyttääkin pelaavan.)

Toinenkin lompakkouutinen sai tänään paljon huomiota ja minut mietteliääksi. Joko kuulitte, että Dollari alkaa olemaan pikkuhiljaa Euroa arvokkaampi? Itsekkäästi tämä uutinen ilahduttaa, mutta kyllä se hieman pistää myös pohtimaan, mihin Euro on oikein matkalla...

Se yksi ja ainoa ostos

En ole vielä koskaan innostunut lähtemään suoraan Thanksgiving-illalliselta kauppoihin, vaikka monet Black Friday tarjoukset huimia ovatkin. Tänä vuonna siirsimme illallisen perjantaille ja vältimme näin torstaisen ruokakooman. Edellisen yön koiranuni ajoi kuitenkin jetlagin ohi ja vaivutti minut uneen jo reilusti ennen kymmentä. Mikään mahti (tai tarjous) maailmassa ei olisi saanut meitä hyytävään yöhön jonottamaan.

Ei meidän ollut tänäänkään tarkoitus shoppailla, mutta toisin kävi. Lähdimme Best Buy:hin ostamaan yhtä piuhaa ja tulimme kotiin (kahden ja puolentunnin odottelun jälkeen) uuden puhelimen kanssa. Olen nähnyt jo pitkään haaveunia Samsung Galaxy S5- puhelimesta, mutta odotellut sinnikkäästi kohtuullista upgrade-madollisuutta. En tiedä miten nämä hommat hoidetaan Suomessa nykyään, mutta USA:ssa solmitaan operaattorin kanssa tietynpituinen pakettisopimus, johon kuuluu puhelin, palvelut ja mahdollisuus vaihtaa puhelin parempaan tietyin väliajoin . Tänään kaikki palaset loksahtivat kohdilleen, sillä at&t ja Best Buy laskivat upgrade -hinnan $199:sta yhteen taalaan ja meidän sopimuksestamme oli tullut juuri sopivasti upgrade-kelpoinen. Lucky me!

Suurin yllykkeeni Samsung-puhelimen hankkimiseen oli loistava kamera.

Ensimmäinen kuva on otettu todella alhaisessa hehkulamppuvalossa. Toinen kuva on käsitelty puhelimen omalla kuvanmuokkausohjelmalla. Aika paljon parempaa jälkeä kuin vanhalla iPhone 4:llä otetut kuvat! iPhone toimi kirkkaassa auringonvalossa, mutta hämärät sisäkuvat olivat aina tuskaisen epätarkkoja ja rakeisia.

Kyllä, kyllä, olen innoissani! Aina ei jaksa kantaa isoa kameraa mukana, mutta huonotasoiset kuvat ärsyttävät perfektionistiblokkaajaa. Onhan tässä puhelimessa toki paljon muutakin ihmeteltävää kuin hyvä kamera, joten leikkiminen jatkukoon... Hih, tuntuu ihan joululta. Lunta, uusi lelu ja täpötäysi vatsa. Aika hyvä kiitospäivä.

Kuplivaa energiaa

Kuulun ihmisryhmään, jonka aamu ei lähde käyntiin ilman extra-energiaa. Juon joka aamu kaksi muumikupillista (tai yhden opettajakupillisen) kahvia. Ilman kahvia oloni on tahmainen ja unelias, vaikka takana olisi kuinka sähäkkä treeni tai pitkät yöunet.

Aamukahvi on siis must, mutta iltapäiväkahvista olen yrittänyt pyristellä viime vuosina eroon. En juo kahvia vain tavan vuoksi, mutta en myöskään kiellä sitä itseltäni, jos koen tarvitsevani pienen lisä-boostin. Aina ei kuitenkaan tee mieli kahvia tai edes jääkahvia. Coke Zero tai light kelpaa aina silloin tällöin, mutta päivittäistä tapaa en halua cokiksestakaan luoda,sillä elämä ilman hampaita olisi aika vaikeaa ja aspartaami on minulle iso no no.

Energiajuomia en juo koskaan, sillä ne maistuvat mielestäni kamalalta ja tursuavat sokeria sekä keinotekoisia aineita. Vaihtoehdot kahville ovat siis olleet vähissä - viimeaikoihin asti. Löysin viime viikolla juoman, joka mullisti maailmani. Saanko esitellä Hi Ball -energiavesi:

Ei sisällä sokeria, keinotekoisia maketusaineita, mehua eikä kaloreitakaan. Juoma maistuu maustetulta ja makeuttamattomalta kivennäisvedeltä ilman mitään sivumakuja. Energia tulee kofeiinista, orgaanisesta Guaranasta ja Ginseng juuresta. Energian lisäksi vesi sisältää B3, B5, B6 ja B12 -vitamiinia sekä kalsiumia.

Huippulöytö (fresh and Easy -kaupasta), vaikka hinta olikin reilut $2. En minä näitäkään aio joka päivä lipitellä, mutta mahtavaa, että minullekin löytyi vihdoin kahvin korvike.

Pehmoisissa lakanoissa

Ennen muuttoani USA:han en tiennyt, että lakanoiden pehmoisuus mitataan numeroissa. Kaappini pursusivat mukavia ja vanhoja peruslakanoita sekä iloisen riemunkirjavia pussilakanoita ja tyynyliinoja. Lempparini oli tummanvihreä, mustapilkullinen setti, jota kutsuin merihirviöksi.

Sitten tapasin Phillin, jonka kaapista löytyi vain kaksi lakanasettiä. Kumpikin yksivärisiä ja ylellisen pehmeitä. Phill johdatti minut thread countien maailmaan ja valisti minua pehmoisten lakanoiden merkityksellisyydestä. Minä otin luksuslakanat omakseni ja toin Phillin maailmaan pussilakanan. Kun tähän vielä lisättiin ihanan pehmoinen ja viileän lämmin untuvapeitto, alkoi sänkymme lähentelemään täydellistä.

Makuuhuoneemme ihanin juttu: Veeran lukunurkkaus. Jonain päivänä hommaan tuohon kunnon pehmusteet, kauniit verhot ja lisää tyynyjä

En koskaan silitä meidän lakanoita, koska a) inhoan silittämistä b) Kisu

Vaikka lakanoidemme thread count numerot ovatkin olleet kohtuullisen korkeita, ovat niiden mukana tulevat korkeat hinnat hillinneet lakanoiden ostointoamme. Kaapistamme löytyy vain muutama tarkkaan valittu setti, joita vuorottelemme sängyssämme. Välillä olemme kuolanneet tuhatlukujen perään, mutta kääntäneet lopulta selkämme "one day...".

Nyt tuo päivä on täällä. Groupongille kiitos! 1200 thread count, egyptiläistä puuvillaa. Oikea hinta $350, mutta Groupongin ihmeellisessä maailmassa ainoastaan $70. Koska olimme uusien lakanoiden tarpeessa, emme epäröineet hetkeäkään.

Tänään nukuttaa makoisasti! Vielä kun saisi yhdistettyä tähän sen merihirviöpussilakanan, olisi kaikki täydellistä...

Wannabe järjestelijän unelmakauppa

Löysimme lauantaina toivon. Toivon siitä, että kaksi sotkevaa ihmistä saattaisivat pienellä avustuksella muuttua ja saada kotinsa järjestykseen. Toivo löytyi The Container Storesta - kaupasta, joka on omistettu vain ja ainoastaan säilytysastioille ja muille kodin järjestystä lisääville härpäkkeille.

Hyllykaupalla kippoa, kuppia, koria, hyllyä ja purnukkaa. Teki mieli ostaa asioita, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Teki mieli alkaa siivoamaan kaappeja.

Tällä kertaa emme ostaneet mitään muuta kuin astian kierrätettäville "roskille", mutta we will be back. Ostoslistaltamme löytyy jo papereiden arkistointikaappi, maustehyllykkö, viinipulloteline ja uusi roskis. The Container Store vaikuttaa kaupalta, josta keksii vaikka mitä ostettavaa, kaupalta, josta ei voi ostaa muuta kuin helposti järkeväksi perusteltavia turhakkeita.

Tähän on tultu: Säilytysastioistakin voi nähtävästi löytyä lauantain kohokohta. Surullista vai loistavaa?

Ikuiset alet

Maanantaina USA:ssa juhlittiin jälleen - tällä kertaa presidenttejä. Ja mikäpä sen loogisempaa kuin juhlistaa niitä presidenttejä vaikkapa mojovilla alennusmyynneillä... Niin kuin olen aiemminkin maininnut, USA:ssa jokaikiseen juhlapäivään liittyy jonkinlainen alennusmyynti ja joillekin onnekkaille työntekijöille maanantainen extra-vapaa. Lähes kaikki juhlapäivät ovat nimittäin joka vuosi maanantaina (Memorial Day, Labor Day, Columbus Day, Veterans' Day, Marthin Luther King Day, Presidents' Day...).

Tätä ei olisi teini-ikäinen Veera uskonut, mutta en oikeastaan pidä shoppailusta enää nykyään. Pidän kyllä uusista vaatteista ja siitä olosta, kun asu tuntuu omalta ja hyvännäköiseltä. Tykkään jopa kaupoissa kiertelystä ja vaatteiden hypistelystä, mutta sitten kun jotain pitäisi oikeasti ostaa, iskee mieleeni kysymys: Tarvitsenko minä tämän ihan oikeasti? Entäs jos seuraavasta kaupasta löytyykin jotain vielä parempaa? Pitäisikö kuitenkin käyttää nämäkin rahat matkusteluun tai elämyksiin?

Joskus kuitenkin repäisen ja innostun - vaiennan sisäisen pohtijani. Eihän ihan alastikaan voi elää ja matkustella... Maanantai oli yksi näistä päivistä. Piipahdus ostarilla vaihtui muutamaksi tunniksi ja yksi kassi, hmmm, useammaksi. Illalla tutkin aarteitani hymyillen. Onnistuin kerrankin löytämään kivoja vaatteita isoilla alennuksilla. Hyvä diili on aina hyvä diili! ( Ja presidenttien juhliminen tärkeää...)

Osta penni kolmella dollarilla

Juhlapäivien alennusmyyntien lisäksi USA:ssa on useita kauppoja ja kauppaketjuja, joissa on käynnissä jotakuinkin ikuinen alennusmyynti. Loft, Gap, Banana Republic... Siinä muutama esimerkkikauppa, joilta saan vähintään joka toinen päivä sähköpostia erilaisista alennusmyynneistä. Viimeinen päivä, kaikki topit -40%. Ja seuraavana päivänä: Alea jatkettu, vielä tänään kaikki topit -40% ja kaikki aletuotteet -60% jne. Henkilökohtaisesti tunnen epäonnistuneeni shoppailijana, jos ostan Loftilta jotain normaalihinnalla...

Ikuinen, mutta joka päivä hieman erilainen, alennusmyynti on varmasti ihan toimiva markkinointikikka. Toimii se välillä minuunkin. Alet saavat ihmiset liikkeelle ja tuntemaan ostoksensa oikeutetuiksi. Ostanpa nyt, kun halvalla saan, vaikken ehkä juuri nyt tarvitsisikaan. Omasta kassistani löytyi maanantaina kaunis keltainen vyö, jota en todellakaan olisi tarvinnut. Mutta kun se oli niin keväinen ja halpa... 

Seattlessa oli Eurooppa alessa (2009)

En kuitenkaan kadu ostoksiani. En tällä kertaa enkä oikeastaan koskaan. Tyylini on sen verran simppeli ja ajaton (öh, tylsä?), että useimmat ostamani vaatteet pysyvät kaapissani vuosikausia. Esimerkiksi tällä hetkellä tehokäytössä olevan nahkatakkini ostin jo viisi vuotta sitten hyvin impulsiivisesti puoleen hintaan, vaikka en sitä silloin tarvinnut eikä siihen olisi oikein ollut rahaakaan. Palataan siis asiaan viiden vuoden päästä ja katsotaan, kuinka korvaamaton vaatekaapin asukas uudesta vyöstäni on muotoutunut.

Labor Day - Kesä ohi, mutta ale jatkuu

Tänään vietettävällä Labor Day:lla on kolme merkitystä:

1. Se oikea merkitys, eli työläisten ja työväenluokan muistaminen

2. Henkinen merkitys, eli kesäkauden päättyminen (vaikkei siltä säiden puolesta tunnukaan)

3. Käytännön merkitys, eli alennusmyynnit

Ei sellaista pyhäpäivää etteikö sitä Amerikassa vietettäisi alennusmyyntien merkeissä...

Koska muuttopäivä on jo ihan ovella, en ollut ajatellut viettää viikonloppuani shoppaillen. Sunnuntaisella lounasretkellä keskustaan en voinut kuitenkaan olla huomaamatta houkuttelevan näköisiä alennusrekkejä kauppojen edustalla. Myöhemmin iltapäivällä minun oli ihan  pakko käydä vähän kurkkaamassa, tahtoisiko joku(nen) kesäinen vaate kuitenkin lähteä mukanani San Diegoon.

Eniten aikaa kulutin Second Time Around -liikkeessä. Näitä liikkeitä on useissa osavaltioissa ja kaupungeissa. Pieni Portsmouth on myös niin onnekas, että meillä on omamme. Second Time Around myy laadukkaita second hand vaatteita, asusteita, laukkuja ja kenkiä. Valikoimasta löytyy perus laatumerkkien lisäksi designer-tuotteita. Kaikkea kivaahan siellä olisi nytkin ollut. Joudun ehkä vierailemaan liikkeessä vielä pari kertaa ennen muuttoa, ihan varmuuden vuoksi. Kurkatkaa Facebookissa sivusto Second Time Around - No Second Thoughts, niin näette tarkemmin, millaisesta liikkeestä on kyse. Suosittelen piipahtamaan paikanpäälläkin, jos mahdollisuus tulee.

Ihan tyhjin käsin en kuitenkaan päässyt kotiin, mutta selitys on myös hyvä. Sain yhdeltä asiakasperheeltä $50 Portsmouth A La Carte lahjakortin joululahjaksi. Unohdinpas sitten koko kortin olemassaolon, kunnes viime viikolla löysin sen laatikoita siivotessani. Jälleennäkeminen oli iloinen! Kortti käy useissa Portsmouthin keskustan liikkeissä ja ravintoloissa. Älyttömän näppärä lahjaidea siis, kunhan sen vain muistaa käyttää. Mutta nyt on kortti käytetty ja kotiin matkusti Serendipity-liikkeestä Quicksilverin raitaneule, joka varmasti lämmittää mieltä ja kehoa viilenevissä Kalifornian illoissa. 

Alennusmyyntien lisäksi Labor Day:hin kuuluu olennaisesti myös grillaaminen. Minun toiveistani meidän grilliin päätyy tänään itse tehtyjä hampurilaisia ja valmiina ostettuja lammasmakkaroita, jotka löysin pakastinta siivotessani. Muuttovalmistelumme jatkuvat (huomaatteko kuinka hyödyllistä kaappien siivoaminen on ollut!?) ja tänään ohjelmassa on kuivurin nostaminen alas pesukoneen päältä sekä irroittamamme keittiönkaapin takaisin asentaminen. Muutama vahva kaveri on onneksi lupautunut kuivurin nostoavuksi ja hamppareitten syömiskavereiksi. 

Vaikka kuinka onkin jo syyskuu ja Labor Day, ei olo ja elo tunnu vielä yhtään syksyiseltä. Viikonloppu oli kuuman, nihkeän helteinen, kunnes eilen illalla ukosti oikein kunnolla. Toivon kuitenkin saavani kokea muutaman kirpsakan syyspäivän ennen lähtöäni. Mieli tekisi jo kovasti kurpitsakahvia ja lämmintä omenasiideriä. 

Syksyn tullen laitetaan veneet talviteloille...

... ja suljetaan lammet

Ruokaostoksilla

Hawaijilla asuessamme ihmettelin usein suomalaisten valitusta ruuan hinnoista. Ihan sama kuinka järkevä ja taloudellinen yritin olla, kauppalasku oli aina paljon suurempi, kuin mitä se olisi ollut Suomessa. Phillin military-statuksen vuoksi meillä olisi ollut mahdollisuus asioida myös commissary:ssa. Se kuitenkin sijaitsi kaukana Waikikin kodistamme ja oli ruuhkineen Phillin pahin painajainen (heti Walmartin jälkeen), joten kävimme siellä vain hyvin satunnaisesti.

Kun sitten muutimme tänne New Hampshireen, olin onnesta soikeana huomatessani, että Hawaijin hinnat olivat jääneet Hawaijille. Pari ensimmäistä kauppareissua kuljin käytävältä toiselle ja kiskoin innosta hihkuen Phillia ihailemaan kohtuullisia hintoja. Ja kyllä nämä hinnat, ja erityisesti kaikkien ostosten verottomuus, vieläkin lämmittävät mieltä.

Eri osavaltioiden väliset erot elinkustannuksissa ovat valtavia. En tiedä tarkkaan, missä kohtaa New Hampshire sijaitsee elinkustannus rankingeissa, todennäköisesti keskivaiheilla. Halvimmat osavaltiot sijaitsevat etelässä ja keskilännessä. Kalleimpia osavaltioita ovat Hawaiji, Alaska, Connecticut, New York ja New Jersey (Yahoo:n mukaan).

Lähin ruokakauppamme kuuluu Hannafords-ketjuun ja on ihan hyvä peruskauppa. USA:ssa ruuan laatuun ja alkuperään perehtymiseen kannattaa kuitenkin satsata, sillä täällä sallitaan geenimuuntelut, tehokasvatukset ja muut ällötykset. Katsoin viime talvena Food Inc. -dokumentin, joka viimeistään sai minut pitämään silmäni auki ruokaostoksilla käydessäni. Kannattaa katsoa, jos nämä asiat vähänkään kiinnostavat!

Meidän ruokaonnen ovat taannet Kittery:ssa sijaitsevat Golden Harvest ja Carl's Meat Market, sekä Rye:ssa sijaitseva Seaport Fish. Ja jos (ja kun) juustohammasta kolottaa, suuntaamme suoraa päätä Portsmouthin South Sreet & Vine -putiikkiin, josta löytyvät sekä juustot että viinit, maistiaisten kera.

Golden Harvest on kasviksiin erikoistunut kauppa, josta saa ympäri vuoden tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Heillä on usein tarjolla myös lähi- ja luomuvaihtoehtoja. Normituotteet eivät ole juuri ketjukauppoja kalliimpia, mutta luomu- ja lähiruuasta joutuu maksamaan tuntuvasti kalliimman hinnan. Se jää sitten jokaisen arvioitavaksi, kuinka suuren hinnan haluaa ja pystyy maksamaan ruuan puhtaan alkuperän tuomasta mielenrauhasta.

Carl's Meat Market on paras lihakauppa, jossa olen koskaan asioinut. Heiltä löytyy tuoretta, ruohokasvatettua lihaa ja useita luomuvaihtoehtoja. Kaupassa toimitaan vanhanajan lihatiskityyliin. Myyjät/lihanleikkaajat ovat ripeitä, ammattitaitoisia ja todella ystävällisiä. Yksi heistä luuli minua kerran muuten islantilaiseksi. Oli kyllä ensimmäinen kerta!

Seaport Fish on tuskin alueen ainoa hyvä kalakauppa, mutta siitä on tullut suosikkimme. Kala- ja äyriäistiskin tarjonta nostaa veden kielelle! Hinnat ovat kohtuullisia, mutta vaihtelevat hieman sesongin ja tarjonnan mukaan. Luin n. vuosi sitten Boston Globe:sta artikkelin, jossa kerrottiin ravintoloiden ja kalakauppojen huijaavan tavallisia tallaajia myymällä heille "väärää kalaa". Kalan sanotaan olevat yhtä, mutta todellisuudessa se onkin jotain ihan muuta lajiketta. Minua ainakin olisi helppo huijata, sillä en taatusti erota kalalajikkeita toisistaan filé-palan perusteella. Eikä kyllä tullut mieleen epälläikään moista vilppiä.

Pienten erikoistuneiden ruokakauppojen lisäksi Portsmouthissa ja lähiseudulla löytyy nyt kesäaikaan useita toreja (farmers market). Valitettavasti useimmat toimivat vain kesäaikaan ja kerran viikossa. Farmers marketilta minä kävin aina alkukesästä ostamassa  ison pussillisen herneitä, joita sitten ahmin Suomi-fiiliksissä. Ensi lauantaina voisikin käydä pitkästä aikaa pyörähtämässä torilla ja  katsastamassa loppukesän sesonkiherkut.

Haaveissamme on perustaa oma pieni puutarha, jossa voimme kasvattaa perusjuttuja, kuten salaattia, tomaatteja ja yrttejä. Omalta pihalta noukkiessa tietää taatusti, mistä ruoka on peräisin ja miten se on kasvatettu. Täytyy vain toivoa, että peukalomme muuttuvat hieman vihreämmiksi, sillä tällä hetkellä meillä ei meinaa pysyä edes huonekasvit elossa. Miten niitä muistaisi kastella useammin...?