Ruokakauppa kapinallinen

Tein eilen jotain ennenkuulumatonta: Pakkasin ruokaostokseni itse ennen kuin kaupan kassa kerkisi sanoa yhtään mitään. Kävin nimittäin Vonsissa ja bongasin lyhyimmän jonon kassalta, jonka työntekijä pakkasi viimeksi tomaatit ja avocadot maitopurkkien alle. Jeps, voihan sitä salsaa tai guacamolea niinkin tietenkin tehdä... *huokaus*

USA:ssa ostoksia ei yleensä kuuluisi pakata itse, mutta jos kassalla ei ole erillistä pakkaajaa ja ostoksia on paljon, pakkaamme Phillin kanssa ostoksemme ihan mielellämme itse. Tuntuu ihan älyttömän hölmöltä seistä vieressä tumput suorassa katsellen jonon kertymistä ja kassatyöntekijän otsalla kimmeltävää tuskan hikeä. Jos kassalla työskentelee oma pakkaaja, tyydyn kohtalooni ja annan muiden tehdä hommansa. Joskus pakkaajat tekevät ihan loistavaa työtä (erityisesti commissaryssa, missä he työskentelevät tippipalkalla), mutta valitettavan usein puuhassa ei ole päätä eikä häntää.

Jos sinulla onnettomalla ei ole mukana omaa kassia, saat kotiinviemisiksi miljoona ohuen ohutta muovikassinyssäkkää tai joissain "paremmissa" kaupoissa paperikassin, jota ei missään nimessä kannata kantaa niistä kahvoista. Siis jos siinä kassissa sattuu sellaiset olemaan. Ja jos sinua ei huvita kantaa ostoksia itse autoon, on apua aina tarjolla. Itse olen käyttänyt tuota palvelua tasan kerran ja silloinkin vahingossa. Jos sain kannettua/kärrättyä ostokset kaupan läpi kassalle, onnistuu sama varmasti kassalta autollekin. Monille pienten lasten äideille ja vanhuksille tuo palvelu on kuitenkin varmasti todella hyödyllinen.

Inhoan amerikkalaisia muovipusseja ja kuljetan mukanani (melkein) aina omia kauppakassejani. Hurrasin mielessäni kovaan ääneen kuullessani, että Kaliforniassa luovutaan pian kokonaan ruokakauppojen muovipusseista. Luopuminen tapahtuu kuitenkin rauhallisen porrastetusti, jotta muovipussiteollisuus ei joutuisi ahdinkoon. Hyvä kai sekin...

Muovipusseja kyllä kierrätetään, mutta se määrä mikä niitä kertyy yhdellä tavallisella kauppareissulla on aivan järjetöntä. Pussit ovat niin ohuita, että lähes kaikki tuotteet tuplapussitetaan ja yhteen pussiin pistetään siltikin vain pari tuotetta. Pusseja pursuaa kotona joka paikasta ja hirvittää edes ajatella samaa koko maapallon mittakaavassa.

Heippa pussit, ei tule ikävä! Ja oma kassi jatkaa tietenkin yhteisiä kauppareissuja kanssani. Näitä New Hampshiresta asti tuotuja Hannafords -kasseja löytyykin kaapista lähes jokaisessa sateenkaaren värissä. Eipä jää ainakaan tyylistä kiinni...

Koukussa veteen

Tiesittekö, että vain 1% maailman vedestä on juomakelpoista? Hurjaa! Opin tuon faktan tänään facebookin I Fucking Love Science -sivustolta. Hyvä juomavesi on Suomessa aika itsestäänselvyys, ainakin luulisin niin. Se onkin sitten ihan toinen juttu, millaisissa putkissa se hyvä vesi kulkee. Erehdyin joskus katsomaan kuvaa avatusta vesiputkesta... Ei ollut kovin kaunista katsottavaa.

USA:ssa veden laatu vaihtelee valtavasti kaupungeittain. Portsmouthissa meillä oli käytössä pieni Brita-suodatinkannu, joka teki vedestä paremman makuista. Olimme kuitenkin aika laiskoja käyttämään sitä ja joimme vetemme useimmiten sellaisena kuin se tuli hanasta. Hyviä uutisia: Elossa ollaan!

San Diegoon muutettuamme kysyimme housing-toimistosta, voiko hanavettä juoda sellaisenaan. Meille naurettiin päin naamaa. "I wouldn't..." Otimme neuvosta vaarin ja ostimme pur-hanasuodattimen. Vesi ei ole likaista, mutta jotta se ei olisi likaista (tai liian kovaa/pehmeää), on siihen lisätty aika kattava cocktail erilaisia kemikaaleja, joita en välttämättä halua pinota elimistööni. Annan Kisullekin suodatettua vettä, vaikka minusta tuntuukin, että kaikkein mieluiten Kisu juo vetensä pöydälle unohtuneesta vesilasista tai teevesikattilasta (tai joulukuusesta).

Pullovettä välttelen mahdollisimman paljon, mutta en mitenkään hysteerisesti. Pulloveteen liittyy paljon ongelmia, joita ei äkkisältään tule ajatelleeksikaan. Ympäristölle aiheutuvat ongelmat ovat ehkä kaikkein selkeimpiä, mutta lisäksi muoveihin saattaa liittyä myös terveyshaittoja.  Olen jättänyt vielä toistaiseksi dokumentin Tapped katsomatta, mutta tiedän noin suurinpiirtein, millaisia asioita siinä käsitellään. 

Kesä 2010 Hawaijilla

Yksi ostettuun veteen liittyvä heikkous minulla kyllä on: Rakastan kivennäisvettä (seltzer water) - siis sitä kuplivaa ja mielellään vielä limen makuista. Ennen se oli minulle vain kesäjuttu, mutta nyt kun kuutena päivänä seitsemästä on ihan kesä, on kivennäisveden kulutukseni kasvanut aika hurjiin lukemiin. Onneksi seltzer wateria myydään tölkkeissä. Vaikka en minä kyllä tiedä ovatko tölkit minulle tai luonnolle yhtään sen parempia kuin muovipullotkaan... Pitäisi varmaan aloittaa lakko. Vaikka sitten (jonain) maanantaina.

Tuolta I Fucking Love Science sivustolta löytyi muuten myös oiva mietelmä kaikille amerikkalaisille lätkäfaneille:

"When you are upset, just imagine a T-Rex making a bed."

Suomalaista ei tänään harmita - Ei sitten yhtään! Hienosti pelattu Team Finland!