Kukkaonnea osa 2

Sunnuntai oli minulle suuri kukkapäivä. Sen lisäksi, että pääsin ihailemaan Anza Borregon villikukkia, löysin kotipatioltamme kauan odottamani näyn: Sitruunapuumme nuput ovat vihdoin auenneet kukkimaan.

Ostimme sitruunapuun loppukesästä ja istutimme sen isompaan ruukkuun. Odotin innoissani pian ilmestyviä nuppuja, mutta kukintojen sijaan puu päättikin pudottaa lehtensä. Olin ilmeisesti kastellut sitä liikaa. Kylläpä harmitti! Tiedostan kyllä, etteivät peukaloni viherrä laisinkaan, mutta tällä kertaa haluni onnistua oli suurempi kuin koskaan.

Sain onneksi pelastettua puuni kuolemalta antamalla luonnon hoitaa tehtävänsä: Talven sateet hoitivat kastelun puolestani ja puu alkoi virkoamaan takaisin henkiin. Joitain viikkoja sitten ilmestyivät ensimmäiset nuput ja pian heiveröiset oksat olivat niitä täynnä.

En ole koskaan seurannut minkään kasvin kehitystä näin tiiviisti. Olen tarkastanut tilanteen joka päivä aamuin illoin ja seurannut, kuinka (tuskastuttavan hitaasti) pienet nuput ovat paisuneet paisumistaan.

Nyt kukkia on jo parisenkymmentä, nuppuja ainakin sata lisää. Vaikka kukat ovatkin kauniita ja tuoksuvat taivaalliselle, odotan jo innolla puun seuraavaa vaihetta. Jännä nähdä, kuinka monesta kukasta lähtee kehittymään sitruuna. Toivottavasti ei ihan kaikista, sillä en pysty millään käsittämään, miten heiveröiset oksat voisivat ikinä kestää niiden painon.

Kohta meillä syödään oman puun sitruunapiirakkaa. Namskis! Sitä ennen pitää kuitenkin jatkaa puun tuijottelua ja hellimistä aamun illoin. Kärsivällisyyteni on jälleen koetuksella.

Vihreä peukalo keskellä kämmentä

Minua ei ole luotu puutarhuriksi - pakko se vain on uskoa. Kuuma ja kuiva kesä, ötökät, väärät kukkavalinnat... Syitä on monia ja kuolleita kukkasia vieläkin enemmän. Pidän kasveista ja haluausin niitä sekä sisään että ulos, mutta alan olemaan hyvin turhautunut turhaan rahanmenoon ja kaiken maailman ökkömönkiäisiin, joita kasvit houkuttelevat pitämään bileitä kodissani.

Saattaa olla, että huutelen täällä liian aikaisin, mutta luulen nyt keksineeni ratkaisun ongelmaan: Succulents aka mehikasvit.

Kivan näköisiä, helppohoitoisia ja pyhällä hengellä toimeen tulevia. Kaiken lisäksi osan näistä voi jopa paistaa ja syödä. Lähes jokaisen meksikolaisravintolan listalta löytyy kaktus-taco. Maistuu oikeasti ihan hyvältä, vaikkei kala-tacoja voitakaan.

 Voisiko sitä kasvilta muuta enää pyytää?! Olen fani!

Vihanneshimo

Ravasimme sunnuntaina ympäriämpäri San Diegoa tuoreiden vihannesten kiilto silmissämme. Koska puutarhamme on vieläkin suunnittelunasteella, piipahdimme aluksi Hillcrestin Farmers Marketilla. Hillcrestin Farmers Market järjestetään joka sunnuntai ja on melkein yhtä iso ja komea kuin lauantainen Little Italyn Market. Ostimme pussikaupalla toinen toistaan herkullisempia marjoja ja vihanneksia, joista kokkailimme sunnuntaina ja maanantaina kaikkea hyvää.

Huomaa asianmukainen paita :)...

Vaikka Farmers Marketit ovatkin mahtava keksintö, on pidemmän tähtäimen tavoitteemme olla huomattavasti omavaraisempia kasvistemme suhteen. Päätimme jo ajat sitten juhlistavamme mahdollisia jatko-orderseja hedelmäpuulla. Nyt kun jatkomme San Diegossa on varmistunut, on aika valkata kaikkien mahdollisuuksien joukosta meille oikea puu. Kävimme sunnuntaina City Farmers nurseryssä ja kuolasimme lime-, avocado-, appelsiini-, sitruuna- ja mandariinipuut ihan märiksi. Onko pakko valita vain yksi...?

City Farmers oli hauska paikka - keidas keskellä pahinta ghettoa. Nursery on ollut olemassa jo paljon ennen kuin naapurusto muuttui arveluttavaksi ja porskuttaa edelleenkin täysissä voimissaan. Kasvien lisäksi City Farmers myy pieniä maatilan eläimiä (kanoja ja kalkkunoita), sieminiä sekä puutarhavälineitä ja löytyypä tilalta myöskin baari/kahvila, jonka menu näytti tutustumisen arvoiselta. Palaamme siis taatusti asiaan pidemmän kaavan mukaan, kunhan saamme ensin päätettyä, minkä puun valitsemme. Avocado vai sitruuna, siinä vasta pulma...

Kisu yrttimaan vartijana

Vaikka puutarhaunelmamme ovatkin vielä unelmien tasolla, löytyy keittiömme ikkunalaudalta suloinen pieni yrittitarha. Ruukussa kasvaa oreganoa, cilantroa, minttua, timjamia, rosmariinia ja arugulaa. Basilika, persilja ja tilli vielä puuttuvat. Käytämme yrttejä salaatteihin ja ruuan maustamiseen lähes päivittäin. Oli järjetöntä ja epäekologista ostaa niitä kotiin pienissä muovirasioissa tai pikkuruukuissa, jotka onnistuimme tappamaan aina parissa päivässä. Tämä yrttitarha on meille niin mieleen, että muistamme jopa kastella sitä lähes päivittäin.

Kissamaisuuksista ihanin: ulos unohtunut kieli :)

vanhassa kodissa meillä ei ollut ikkunalautoja laisinkaan ja laskutila oli keittiössä muutenkin kortilla. Siksipä hihkuin innosta nähdessäni nykyisen keittiömme ikkunaratkaisun. Ikkunalauta on kuin tehty kasveille ja kissoille. Kisu viettää suuren osan hereilläoloajastaan ulos tuijotellen. Kyllä kelpaa tuijotella, kun arkkitehti on muistanut kissoja (ja Veeroja) syvillä ikkunalaudoilla ja -penkillä (makuuhuoneessa). Näiden lisäksi olohuoneesta löytyy iso lasinen liukuovi ja kaksi isoa ikkunaa. Niin ja onhan siellä ulkona muutenkin, mitä tuijotella... Emme ruoki lintuja tietoisesti, mutta ilmeisesti pihaltamme löytyy lintujen unelmaravintola. Vieraita riittää ja "meteli" on välillä korvia huumaavaa...

Lentelevätköhän Suomen linnut koskaan tänne talveksi vai menevätkö ne kaikki Afrikkaan? Olisi kiva ajatella, että meidän pihan hyvin syöneet linnut herkuttelevat kesällä Suomen ötököillä (ja jättävät meidän puutarhan rauhaan).

Puutarhaunelmia

Meidän takapihan on vallannut viidakko. Eikä siihen tarvittu edes taikurin hattua. Huomasin pari viikkoa sitten, että nurmikko on vihdoin ymmärtänyt hidastaa kasvuvauhtiaan. Ajelin pitkään nurtsin sijaan ties mitä villikasveja ja rikkaruohoja. Lopulta päätin pitää pienen tauon ja tutkailla, mitä kaikkea kivaa meidän pihalta oikein löytyykään.

No löytyyhän sieltä vaikka mitä. Niin, siis mitä? En minä tiedä. Otin tänään muutamia kuvia, jotka ajattelin lähettää Phillin äidille analysoitaviksi. Mutta jos sieltä lukijoiden joukosta sattuu löytymään innokkaita hortonomeja, kuulen mielelläni faktoja tai arvailuita siitä, mitä nämä "kaunokaiset" ovat. Tuon meidän kasvinsyöjäkissankin kannalta olisi kiva tietää, mitä kaikkea pihamme kasvivalikoimaan kuuluu.

Apilaa ja jotain keltaista?

Kovin tutun näköinen, mutta mikä se on?

Jättiläinen kahdessa viikossa

Sama järkäle. Luulin ensin mutantti voikukaksi, mutta tässä on myöskin piikkejä

Villiviidakon lisäksi aiomme edelleenkin perustaa pihallemme myös ihan oikean puutarhan. Odottelemme kuitenkin vielä hetken aikaa lämpimämpiä öitä ja varmuutta siitä, että asumme täällä vielä kesällä. Saattaa siinä kyllä käydä niinkin, että kesä tulee ennen varmuutta... Ehkä otammekin riskin ja kaivamme kätemme kyynärpäitä myöten multaan emmekä uhraa mahdolliselle muutolle ajatustakaan. Ennen kuin on ihan pakko. Juuri nyt tekee ihan hirveästi mieli olla, pysyä ja jäädä - kiinnittyä ja juurtua.

Etupihan Bird of Paradise kukoistaa (huomaa Kisun "ulkona ilman minua?!" -ilme)