Sunnuntai 14.10

Mikä ihana päivä! Aamu alkoi herkkupuurolla ja jatkui luontoretkellä. Pakkasin eväät, hain ystäni kyytiin ja suuntasimme auton nokan kohti Palomar Mountainia.

Matkalla kohtasimme sumua ja miljoona ylämäkeen puskevaa pyöräilijää, mutta huipulla paistoi aurinko. Kävelimme kolmella eri reitillä yhteensä kymmenen kilometriä, ihailimme maisemia pilvien yllä, valokuvasimme ja söimme tietenkin myös eväitä.

Luonnon rauhassa oli ihanan helppo hengittää ja antaa mielen levätä. Metsässä on ihmisen hyvä olla!

Palasimme takaisin San Diegoon neljän aikoihin, joten kerkisin vielä hyvin valmistelemaan lounaat koko ensi viikoksi ja katselemaan The Shape of Water -elokuvan. Sovimme ennen Phillin lähtöä viettävämme etänä elokuvatreffejä, eli katselevamme samoja elokuvia ja juttelevamme niistä sitten sähköpostien välityksellä. Homma on toiminut puolittain. Olemme kyllä katsoneet samat elokuvat, mutta keskustelu on ollut aika vähäistä hyvin heikon sähköpostiyhteyden vuoksi. Mutta samapa tuo. Olen nauttinut elokuvista ja siitä ajatuksesta, että jossain tuolla merten syvyyksissä Phill on katsellut samat pätkät ja ajatellut ehkä minua. Toistaiseksi olemme katselleet The Shape of Waterin lisäksi The Greatest Showman, I Kill Giants, Lady Bird, Coco sekä Pitch Perfect 3 elokuvat. Kaikki muut ovat olleet mielestäni loistavia, mutta Pitch Perfect saa arvosanaksi aika odotetustikin vain mjah.

Loppuillan ohjelmassa ei ole mitään tuorepuuron tekoa ja kissojen rapsuttelua kummempaa. Lupasin mennä huomenna töihin jo seitsemäksi, joten nukkumaan olisi parasta päästä suht ajoissa.

Kiitos kaikille viikkoni seuraajille. En edelleekään lupaa mitään elämää suurempaa blogini suhteen, mutta Instagram (veeralampi) pysyy taatusti aktiivisena ja blogikin saattaa päivittyä hieman aiempaa ahkerammin.

Tästä taas kohti uutta viikkoa!

Lauantai 13.10

Tänään ei soi kello, mutta herään silti jo ennen puolta seitsemää ja olo on ihmeen virkeä. Köllin kuitenkin sängyssä hetken aikaa ja rapsuttelen päälläni möyriviä kissoja. Ihanaa kun ei ole kiire minnekään!

Teen aamupalaksi banaanista ja kananmunasta "pannareita" (kaksi munaa, yksi muussattu banaani) ja laitan lautaselle lisäksi kreikkalaista yogurttia, maapähkinävoita, vadelmia ja vaahterasiirappia. Herkkua! Teen sohvalle pesän ja enkä edes mieti vielä päivän muita puuhia.

Yhdekseltä on aika nousta kunnolla ylös ja alkaa hommiin. Siivoan kodin alkulämpäksi ja lähden hieman kymmenen jälkeen salia kohti. Ajelen tällä kertaa Point Lomaan, sillä haluan juosta ennen jalkatreeniä mäkiä ja portaita. Siihen tarkoitukseen on Point Loman tukikohta aivan mainio! Ihailen juostessani tummia pilviä ja kerkiän juuri sateen alta salille. Eilen illalla satoi ja ukosti ihan kunnolla, mutta tämä kuuro on nopeasti ohi. Tuoksu on silti ihanan raikas.

Treenin jälkeen suuntaan kulkuni Liberty Stationille Trader Joe's kauppaan ruokaostoksille ja Libery Marketiin lounasta metsästämään. Suosittelen tsekkaamaan Liberty Stationin, jos ikinä vietätte aikaa San Diegossa! Sieltä löytyy jotakuinkin kaikkea viehättävässä paketissa.

Päädyn ostamaan lounaaksi empanadas "piirakoita" ja teen niiden kylkeen salaatin. Jumitun taas hetkeksi sohvalle ennen kuin saan kumman päähänpiston hyökätä vierashuoneemme kimppuun. Huone on ollut jo pitkään enemmänkin varasto kuin mitään muuta. Ärsyttävää! Olen luvannut itselleni tekeväni asialle jotain sitten syksyllä, kun ulkona sataa ja on synkeää. Tänään taitaa olla se päivä... Kaivan kaikki ostamamme julisteet ja taideteokset esiin ja alan suunnittelemaan, miten laittaisin ne seinälle kaikkein järkevimmin. Siivoan myöskin vaatekaappini ja karsin taas jätesäkin verran vaatekeräykseen lähteviä vaatteita. Urakkani päätteksi huone on vähintäänkin yhtä sekainen kuin aiemminkin, mutta nyt minulla on ainakin jonkinlainen idea siitä, mitä aion siellä tehdä.

Alkuillasta päätän lähteä vielä Mission Valleyn kauppoihin ostamaan kehyksiä. Michael's on lottovoitto ja sieltä löytyy yhtä lukuunottamatta juuri oikeanlaiset. Ja koska Michael's on ihan Targetin vieressä, pitäähän sielläkin piipahta. Targetista ostan tällä kertaa vain ja ainoastaan sitä, mitä lähdin hakemaan: taulunkiinnitystarroja. Kerta se on ensimmäinenkin.

Saavun kotiin kuuden aikoihin ja alan heti samantien ruuanlaittopuuhiin. Teen uunilohta, uuniranskiksia ja niin ikään uunissa kypsennettyä parsakaalia. Nams! Ostan nykyään loheni aina Trader Joe's :ta, sillä sisäpiiritietojeni mukaan heillä on todella tarkat kriteerit kalojensa suhteen. USA:ssa näiden asioiden kanssa kannattaa ihan oikeasti olla tarkkana, sillä kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää.

Ruuan kypsyessä uunissa, laitan ensimmäiset taulut seinälle. Loput saavat odottaa toiseen päivään, sillä kiinnitystarrat loppuvat kesken. Huone näyttää jo nyt kivemmalta, mutta kuvia en aio ottaa ennen kuin huone on vimppaa myöten valmis.

Illallisen jälkeen saan vielä inspiksen leipoa jauhottomia maapähkinävoi suklaa keksejä. Herkuttelen vaniljajätskillä ja uunituoreella keksillä, katselen jälleen kerran hömppää, kirjoittelen blogia ja sähköposteja, juon lasin viiniä ja fiilistelen uutta tauluseinää. Lauantait ovat ihania!

Ennen nukkumaan menoa pitää muistaa vielä laittaa kameran akku lataukseen, sillä huomenna on tiedossa retkipäivä metsään. En malttaisi odottaa!

P.S. Noista kekseistä tuli ihan mielettömän hyviä. Resepti ei ole oma keksimä, mutta jaan sen mielelläni muillekin:

1 cup maapähkinävoita (sellaista, missä ei ole muuta kuin maapähkinöitä ja suolaa)
1/2 cup vaahterasiirappia
1 muna
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl vanílja extract

Sekoita sähkövatkaimella sekaisin ja lisää

1/2 cup kaurahiutaleita
1/3 cup tummia suklaahippuja

Paista 350 F noin 13 minuuttia (ohje sanoi kymmenen, mutta minulle se ei riittänyt)
sirottele päälle isorakeista merisuolaa (minä käytin vaniljalla maustettua)

Perjantai 12.10

Aamu alkaa taas kerran kesken unen. Olen unessani matkalla Riihimäen uimahalliin Phillin kanssa. Jep, juuri näin jänniä unia minä näen. Herääminen kestää taas hetken, mutta hommaa helpottaa huomattavasti se, että on vihdoinkin perjantai.

Työparini on tänään poissa ja oletan päivästä tulevan kiireisen. Olen väärässä. Kaikki menee smoothisti kepeän perjantaifiiliksen ansiosta. Olemme taas kerran todella paljon ulkona. Koulumme piha on suunniteltu niin, että siellä voi tehdä lähes kaiken sen minkä sisälläkin. Maalaamme, syömme aamusnackin picnic tyylillä, pesemme leluja, laulamme ja tanssimme, hypimme, juoksemme, kiipeilemme, tasapainoilemme, luemme kirjoja ja kokkailemme mutakeittiössä.

Ruokatauollani käyn taas kävelyllä. Matkalla kohtaan nukkuvan kodittoman miehen, kitarajamit, kaksi keski-ikäistä moottoripotkulaudoilla kiitävää naista sekä vanhan oppilaani isän, joka taittaa matkaa skeittilaudalla vaaleanpunainen polkupyörä sylissään. Tervetuloa North Parkiin!

Teen tänään taas hieman normaalia pidemmän työpäivän ja pääsen lähtemään vasta hieman viiden jälkeen. Suuntaan taas kerran Coronadoon salille. Perjantai-illat ovat aivan parhaita ajankohtia salitreenille. Salilla on juuri sopivan hiljaista ja rento meno. Juoksen ensin kymmenen minsaa vauhdilla ja soudan perään toiset kymmenen niin lujaa kuin lähtee. Tämän päälle teen ylävartalotreenin painoilla. Energiaa riittää ja treeni kulkee hyvin.

Kotiin ajellessa on jo ihan pimeää. San Diegon downtownin valomeri näyttää kauniilta Coronado sillalta katsellessa. Motarille päästyäni huomaan yllätyksekseni, että se lainehtii vedestä. Sillan toisella puolella on ilmeisesti satanut hetki sitten kaatamalla. Sateen tuoksu saa mieleni tekemään punaviiniä, joten päätän poiketa vielä kauppaan ennen kotiin ajamista. Olen kuullut joskus tutkimuksesta, jonka mukaan lasi punaviiniä vastaa tunnin salitreeniä. Jos treenaa ensin tunnin ja nautiskelee sen jälkeen lasin viiniä, elää varmasti ikuisesti.

Kotona huomaan, että hupparini on päällä nurinkurin. Hups. Se selittääkin kaikki ne ruokakaupassa saamani hymyt. Oh well, tämä menköön pimeyden piikkiin. Ruokin kissat, nautiskelen lämpimästä ja rentouttavasta suihkusta ja syön illalliseksi eiliseltä jäänyttä jackfruit pastaa. Kaadan itselleni lasin viiniä ja alan kirjoituspuuhiin.

Loppuillan ohjelmassa on nautiskelua. Suklaata ja viiniä, telkkarista jotain hömppää ja pehmoinen kissa (tai kaksi) sylissä. Aivan mahtava fiilis! Perjantai-illat ovat parhaita!

Torstai 11.10

Herään hieman ennen kuutta siihen, että jalkojeni päällä pyörii tornado. Syy löytyy herätessä.

Ennen tämä oli jokaöistä meininkiä, mutta nykyään Possu tulee enää harvemmin jalkojen päälle leikkimään.Tai ehkäpä en vain enää herää siihen. Sängystä löytyy meinaan lähes joka aamu hiiri. Onneksi meillä ei ole ollut yhtä kertaa lukuunottamatta oikeita.

Tein eilen illalla tuorepuuron jääkääppiin tekeytymään, joten aamupala hoituu helposti. Heitän sekaan valmiiksi pilkkomani mangot sekä mantelivoita ja haudutan kupposen rooibos teetä. Vietän sohvalla taas kerran liian kauan aikaa ja tulee kiire. Lähden töihin viime tipassa ja kiroan, kun huomaan, että kotimme on ympyröity tietöillä. Tie on poikki joka suuntaan, joten ei auta muu kuin pujotella puomien välistä. Onneksi työmiehet eivät ole vielä paikalla.

Saavun töihin pari minuuttia myöhässä, mutta onneksi meillä ole ihan pilkun tarkkaa. Töypäivä menee taas vauhdilla ja huomattavasti pirteämmissä merkeissä kuin eilen. Vietämme ihan koko aamun ulkona ja lounasaikaan kaikilla on nälkä. Omalla tauollani käyn kävelyllä ja lasten nukkuessa teen paperihommia tietokoneella.

Pääsen töistä puoli viideltä ja suuntaan suoraan Coronadon tukikohtaan rannalle. Olen tehnyt nyt "kesällä" lähes joka viikko yhden treenin rannalla. Se on aivan parasta. Juoksen puoli tuntia rantaa edestakaisin vaihtelevilla nopeuksilla ja teen päälle toiminnallisen jalkatreenin. Hyppyjä, kyykkyjä, tasapainoiluja, loikkia, askelkyykkyjä... Kaikkea kivaa. Samalla saan nauttia aaltojen pauhusta ja joka viikkoisesta lentonäytöksestä. Viimeviikolla ihailin jettien harjoituksia, tänään vuorossa ovat helikopterit.

Kotiin ajellessani seuraan auringonlaskun kehittymistä ja kerkiä kotiin sopivasti h-hetkellä. On pakko kävellä vielä korttelin ympäri ja imeä itseeni viimeisetkin aurinkoenergiat.

Kotona ryntään samantien lämpimään suihkuun pesemään hiekat jaloista, sillä treenaan rannalla aina paljain jaloin. Suihkun jälkeen ruokin jaloissa pyörivät kissat ja kokkailen itselleni jackfruitista (en tiedä mitä sen on suomeksi...), pavuista ja kikhernepastasta illallista. Ruuan kypsymistä odotellessa napostelen raakaa kesäkurpitsaa ja selailen Instagramia.

Loppuilta kuluu taas tuttuun tapaan kotona. Pesen pyykkiä, kirjoittelen, selailen nettiä, kuuntelen Bastillea ja leikin kissojen kanssa. Tänään on ohjelmassa vielä skype-treffit äidin ja isän kanssa kunhan Suomessa herätään.

Tämä torstai on ehdottomasti täynnä toivoa. Ihan kohta on viikonloppu!

Keskiviikko 10.10

Olen yleensä todella huono päivämäärien kanssa, mutta 10.10 on taottu niin syvälle selkärankaani, etten unohda sitä varmasti ikinä. Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Aamu alkaa taas kellon soitolla 6:15. Olen vielä syvässä unessa ja herääminen kestää hetken. Saan viereeni kaksi innokasta (ja nälkäistä) kehrääjää. Teen aamupalaksi saman setin kun eilenkin. Itse tehtyä ruisleipää, hummusta, paistettua kananmunaa, avocadoa ja tomaattia. Istahdan sohvalle syömään ja selaamaan nettiä, mutta homma keskeytyy kun sälekaihdinten välistä siivilöityy vaaleanpunaista valoa. On pakko käydä kurkkaamassa.

Kaikki blogiani tai Instagramia seurvaat tietävät jo taatusti, etten voi vastustaa auringon laskuja ja nousuja.

Työpäivä menee väsyneissä merkeissä, vaikkei päivässä mitään vikaa olekaan. Ruokatauolla hengailen koululla ja höpöttelen työkaverini kanssa. Suunnittelemme pian naimisiin menevän työkaverimme "bridal showeria".

Pääsen tänään kotiin jo puoli viideltä, eli siis silloin kun työpäiväni kuuluukin päättyä. Ajelen kaupan kautta kotiin, soitan pari puhelua ja hoidan muutaman asian netissä. Tähän kaikkeen menee yllättävän kauan aikaa ja kello alkaa lähenemään jo kuutta. Aika alkaa kokkailemaan.

Teen illalliseksi quinoa salaattia, johon tulee quinoan ja vihersalaatin lisäksi uunissa kypsennettyä ruusukaalia, porkkanaa ja sipulia sekä pannulla haudutettua papu, paprika, herkkusieni, kesäkurpitsa seosta. Ihan mielettömän hyvää! Olen vähentänyt nyt Phillin poissaollessa lihan syöntiä reilusti. Syön joka viikko jonkin verran vaaleaa lihaa, kalaa ja kananmunia, mutta valtaosa aterioistani on kasviperäisiä. Tämä ruokavalio on tuntunut kaikkein toimivimmalta ratkaisulta juuri nyt.

Illallisen jälkeen on aikaa kirjoitella blogia ja sähköposteja, katsella Parks and Recreation -sarjaa, venytellä ja rullailla. Kroppa tuntui tänään aika väsyneeltä ja tukkoiselta, joten lepopäivä tuli tarpeeseen.

Pian koittaa se hetki, josta olen haaveillut tänään aika moneen otteeseen: Saan rojahtaa sänkyyn ja jatkaa aamulla keskeytyneitä unia. Ihanaa, että huomenna on jo torstai!

Tiistai 9.10

Jos ei muusta vielä tiedäkään, että San Diegoon on tullut syksy, niin pimeyttä ei pääse täälläkään pakoon. Kello 6.15 on vielä aivan pimeää eikä sängystä ole helppo päästä ylös. Yritän pelastaa aamun värikkäällä aamupalalla ja matcha teellä. Luovuin viime talvena kofeiinista, mutta päätös ei ole mitenkään ehdoton. Juon silloin tällöin vihreää teetä ja pari kertaa olen nautiskellut jopa kupposen kahvia.

Tiistaiaamut ovat töissä yleensä kiireisiä, niin tänäänkin. Aamu menee vauhdilla ja pian on jo lounasaika. Syön keittoani lasten kanssa samaan aikaan ja vastaan ainakin kymmenen kertaa kysymykseen WHAT'S THAAAT? Varsinaisella lounastauollani käyn kävelyllä ja naureskelen Halloween-koristeille. Sää on jotakuinkin täydellinen, sunny and seventy, niin kuin San Diegossa kuuluukin olla.

Pääsen töistä viideltä ja ajelen suoraan Coronadon tukikohtaan salille. Matkalla alkaa väsyttämään, mutta väsymys hälvenee heti kun saan juostua itseni vauhtiin. Teen alkulämpän jälkeen noin 45 minuutin mittaisen keskivartalo, selkä ja olkapääpainoitteisen treenin. Treenin jälkeinen olo on niin hyvä, että taidan hymyillä itsekseni. Vastaantulijoitakin hymyilyttää.

Kotiin ajellessa ihailen vaalenpunaisena hohkaavaa kaupunkia Coronado-sillalta ja mietin jälleen kerran, kuinka onnekas olenkaan saadessani nauttia näistä maisemista päivittäin. Eilen tuli tasan viisi vuotta siitä kun muutimme San Diegoon enkä ole saanut kaupungista vieläkään tarpeekseni. En tiedä edelleenkään kauanko saamme täällä asua ja päädymmekö tänne kentien pysyvästi, mutta jos kaikki loksahtaisi kohdilleen, tekisin tänne mielelläni meille forever homen.

Kotona odottaa pimeä koti ja kaksi nälkäistä kissaa, joista toinen luikahtaa ulos ruohoa syömään. Noukin Kisun takaisin sisälle ja painelen suihkuun. Illalliseksi syön samoja tähteitä kuin eilenkin samalla kun katselen jakson Parks and Recreation -sarjaa. Nappaan jälkkäriksi pari taatelia ja viikonloppuna ostamiani lakuja ja päätän keittää kupposen teetä. Kurpitsa roobios höyryää kupissa ja olo on ihanan raukea.

Tämä on päivän paras hetki: Sähköpostin kirjoittelua, hyvää musiikkia, teetä ja karvaisia sohvakavereita. Enää ei tarvitse eikä pidä, saa vain olla ja nauttia.

Maanantai 8.10

Hupsista heijaa, elossa ollaan! En viitsi selitellä enkä lupailla mitään elämää suurempaa, mutta nyt suunnitelmissa on jakaa teidän kanssa taas viikon verran elämää. Ihan jo siitä syystä, että muistan itsekin sitten joskus, millaista arkeni oli Phillin komennuksen aikana. Tästä siis lähtee, seitsemän päivää enemmän tai vähemmän syksyisessä San Diegossa.

Herään paria minuuttia ennen herätyskelloa, hieman kuuden jälkeen. Possu-kissa hyppää kehräämään ja rapsutettavaksi, Kisu tuijottelee lipaston päältä ja alkaa sitten nuolemaan Phillin partavesipulloa. On pakko nousta ylös ja siirtää pullo vessan hyllyyn. Eihän siinä mennytkään kuin kolme kuukautta. 

Ulkona on vielä ihan pimeää ja olo tuntuu maanantaimaiselta. Ruokin kissat ja iseni. Olen onnellinen sunnuntai-illan Veerasta, joka teki aamupalaksi tuorepuuroa ja alkuviikon lounaiksi kurpitsakeittoa ja ruisleipää.

Työpäivä alkaa klo 7:45. Koulu aukeaa seitsemältä ja paikalla on jo muutamia lapsia kolmesta eri ryhmästä. Ohjeistamme aamuopettajan kanssa lapset siivouspuuhiin ja lähdemme ulos. Aloitamme päivät aina ulkoilulla ja vietämme muutenkin päivästä suurimman osan ulkona.

Työpäivä on juuri sopivan kiireinen ja päivä etenee vauhdilla. Meillä on tänään kolmen opettajan vajaus, mikä tuntuu pienessä koulussa jo paljon. Yhteishenki on kuitenkin niin hyvä, että hommat hoituvat saumattomasti. Lupaan tehdä ainakin tänään ja huomenna hieman ylitöitä ja pääsen töistä viideltä.

Viideltä hyppään autoon ja haen ystäväni kyytiin. Jatkamme matkaa Cowles Mountainille iltahaikille. Kaksi ja puoli kilometriä ylämäkeen ja kaksi ja puoli kilometriä alas. Samalla paranee myös maailma. Kerkiämme juuri ja juuri alas ennen kuin on ihan pimeää.

Saavun kotiin puoli kasilta ja ovella odottaa laatikollinen hedelmiä ja vihanneksia Imperfect Producelta. Kyseessä on uudehko palvelu, jonka kautta voi tilata kotiin kuljetettuna sellaisia vihanneksia ja hedelmiä, jotka menisivät muuten hävikkiin. Osa tuotteista ei täytä kauppojen kauneusvaatimuksia ja osaa on tällä hetkellä tarjolla liikaa. Laatikon sisällön ja koon saa päättää itse ja tarjolla on sekä luomu- että tavallisia tuotteita. Olen suuri fani! Pieni ja helppo tapa taistella ruokahävikkiä vastaan.

Mutta nyt on pakko saada ruokaa! Keitän kikhernepastaa ja lämmitän viikonlopulta jääneitä kalkkunapyöryköitä ja tomaattikastiketta. Pastan kypsymistä odotellessa tyhjennän tiskikoneen ja syön seisaaltani lehtikaalisalaattia. Yleensä syön illalliseni mieluiten suihkun raikkaana, mutta tänään en pysty odottamaan. Stinky kid, mutta onneksi kissat eivät välitä.

Loppuilta kuluu sohvalla. Kirjoittelen blogia, kuuntelen Nate Ruessia, selailen Instagramia, katselen kun Possu jahtaa kärpäsiä ja kirjoitan Phillille sähköpostin vaikka tiedänkin ettei yhteys ole pelannut hetkeen. Tavoitteeni on mennä nukkumaan kymmeneltä, mutta katsotaan, miten tässä käy. 

Ei yhtään hullumpi maanantai. Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko.