Seitsemän

Minulla oli tänään ensimmäinen virallinen lomapäivä. Siis ensimmäinen viidestä. Ajelin tukikohtaan, Point Loman kärkeen, istuin kiviaidalle, kuuntelin aaltojen kuohua ja hengitin lämmintä meri-ilmaa. Lokit kirkuivat ja merileijonakin kävi moikkaamassa. Katseeni siivilöi horisonttia ja löysi vihdoin etsimänsä. Sukellusvene lipui hiljalleen kohti kotisatamaa; Phill oli tulossa kotiin.

Teki mieli hurrata, mutta hurrasin kuitenkin vain pääni sisällä, jottei merileijonakaverini olisi pelästynyt turhaan. Vatsassani lepatteli perhosia ja hymyilytti. Kyllä tätä hetkeä on taas odotettukin ja välillä vähän jännättykin, miten meidän lomasuunnitelmille käy. Sukellusveneen aikatauluista kun ei koskaan oikein tiedä ennen kuin paatti on ihan oikeasti satamassa.

Juhlimme huomenna seitsemättä hääpäiväämme kupari- (ja villa-) teemalla. Luvassa on siis ainakin Moscow Mule drinksuja, haikkausta, snorklausta ja rantaelämää Catalina saarella. Villasukille ei toivottavasti tule tarvetta, vaikka puolipilvistä on luvattukin. Vietämme Catalina saarella kolme päivää ja suuntaamme sen jälkeen takaisin San Diegoon jatkamaan lomaamme staycation tyylillä.

Seitsemäs avioliittovuotemme on ollut taas kerran vuosi, jonka aikana olemme olleet erossa huomattavasti enemmän kuin yhdessä. Olosuhteet ovat olleet välillä haastavat, mutta meillä on mennyt hyvin. Elämä on ollut seesteistä, sillä pikkuasioista ei ole viitsinyt kiistellä ja isommat asiat on selvitetty jo tässä vuosien varrella. Olemme keskittyneet voimaan hyvin yksin ja yhdessä ja nauttimaan yhteisestä ajasta täysillä.

Tuloja ja menoja on ollut viime aikoina niin paljon, että olen lisännyt tervetulokylttiin vain again aina tarpeen mukaan. Laiska? Ehkä. Mutta ihan yhtä odotettu ja toivottu on kotiinpaluu ollut joka kerta.

Loma, loma, loma! Kylpyhuoneen katossa on edelleenkin reikä, mutta muuten koti kiiltelee puhtaana ja to-do lista on tyhjä. Sängyssä kuorsaa väsynyt merimies ja kaikki on juuri nyt niin valtavan hyvin.