Parisuhteen kolme hoota

Viime kesänä elämämme muuttui lähes yhdessä yössä. Phill siirtyi maapalveluksesta meripalvelukseen (shore duty vs. sea duty) ja uinuksissa ollut laivastoelämä kaappasi arkemme karhumaiseen syleilyyn.

Luulin olevani asiassa jo täysi ekspertti, mutta laivastoelämä osaa yllättää joka kerta. Tällä kertaa meripäiviä on ollut toistaiseksi hyvin vähän, mutta työtunteja sitten sitäkin enemmän. Phill on paahtanut viime kesästä asti 12-14 tuntisia työpäiviä 5-7 päivää viikossa. Kun tähän lisätään se, että minunkin työmääräni on ollut viimeisen vuoden ajan tavallista suurempi, on yhteinen hereillä vietetty aika ollut kortilla.

Tähän on ollut vaikea tottua, mutta toisaalta parisuhteessemme on aina pätenyt vanha suomalainen lausahdus: Se mikä ei tapa se vahvistaa. Parisuhteemme on meille kummallekin tärkein onnen ja jaksamisen lähde ja sen eteen on tehty sen mukaisesti myöskin töitä. 

Juuri tällä hetkellä parisuhteemme liima koostuu kolmesta isosta hoosta: hellyys, huomaavaisuus ja huumori.Vaikka olisi kuinka kiire ja vaikka olisi kuinka kaukana, pääsee noilla kolmella hoolla jo pitkälle.

Suukko ja halaus ennen töihin lähtöä ja illalla heti ovella on minimi, mutta väliin yritämme mahduttaa monta muutakin kosketusta. Saatan Phillin ovelle asti joka aamu, vaikka minulla olisi kuinka kiire ja illalla kotiin tullessa saan heti ensimmäiseksi sukellusveneeltä tuoksuvan halauksen.

Huomavaisuus on myöskin helppoa eikä tarvitse kovin paljoa aikaa tai elämää suurempia eleitä. Lataan joka ilta kahvinkeittimen valmiiksi aamuja varten, vaikken itse edes joisikaan sinä aamuna kahvia. Phill poikkeaa valittamatta kauppaan hakemaan unohtamani maidon tai banaanit. Minä kokkaan illalliset (vaikka inhoankin edelleenkin kokkaamista) ja Phill sunnuntaiaamujen aamupalat. Päivän kuulumisista jutellessa katsomme toisiamme silmiin ja pistämme kännykät ja tietokoneet sivuun. Yritämme yhtyä toisen työturhautumisiin, vaikkemme ihan oikeasti ymmärtäisikään kuin puolet asiasta.

Viimeisenä, muttei laisinkaan vähäisempänä tulee ydistävä ja kantava huumori. Vaikeat asiat muuttuvat käsittelyn jälkeen usein huumoriksi ja samanlainen huumorintaju luo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Se ei vaadi paljoa, joskus pelkästään pienen palan post it-paperia ja tussin. 

Eräänä kauniina yönä työkirjani otsikko oli saanut uuden merkityksen

Paluu laivastoelämään ei ole ollut helppoa tai nautinnollista, mutta pikkuhiljaa olemme taas alkaneet oivaltamaan, että tuulimyllyjä vastaan on turha taistella. Huomattavasti parempi vaihtoehto on hyväksyä raamit ja muokata niitä mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman mielekkäiksi.

Viikon positiiviset

Viime sunnuntaina lupailin keskittyä hyvään ja kirjata jokaisesta päivästä viisi positiivista asiaa. Pidin lupaukseni ja sain aikaiseksi aika mainion viikon.

Maanantai

• Töihin kävelyn ansiosta olin töissä tavallista aiemmin eikä tullut edes kiire
• Suunnitteluhetki työparin kanssa ja lähikahvilan Rooibos latte
• Itse tehdyt laskiaispullat, nams!
• Arki-iltojen lemppari illallinen: kanaa ja uunikasviksia
• Lämmin suihku ja hyvä venyttely

Tiistai

• Ihanan raikas sateen tuoksu yöllisen kuuron jäljiltä
• Kadulla leijaileva pekonin tuoksu aamulla töihin kävellessä. En edes syö pekonia oikeastaan koskaan, mutta tuoksusta tulee mieleen New Jersey ja Phillin vanhempien luona vietetyt kiireettömät aamut
• Lasten pienestä lätäköstä repimä ilo. Nämä pienet eivät taida edes muistaa viime talven sateita.
• Energinen treeni
• Nopea siivous - tai siis lähinnä sen seuraus, eli siisti koti

Keskiviikko

• Kävely täydellisessä tihkusateessa, joka ei kastellut, mutta raikasti
• Ruusut
• Luova ja tehokas treeni
• Yllätysseuralainen. Phillillä piti olla duty päivä (eli töitä yön yli), mutta homma peruuntui viime hetkellä ja mies tulikin kotiin
• Sushia ja valkkaria suunnittelemieni tähteiden sijaan

Torstai

• Auringonpaiste
• Jääkaapin täydennys aka kauppareissu, vaikkei olisi huvittanut yhtään
• Itsensä ylittämistä vaativa treeni
• Kokeilevat (experimental) kalkkunapullat, joista tuli tosi hyviä
• Tee- ja jutteluhetki Phillin kanssa

Perjantai

• Ihan oikea perjantaifiilis heti aamusta. Huomenna ei ole töitä ja maanantaikin on vapaa. Siitä kiitos muinaisten presidenttien "synttäreille"
• Upean kaunis ja juuri sopivan lämpöinen sää. Linnutkin saattoivat laulaa tavallista äänekkäämmin
• Samalla ovenavauksella kotiin tullut mies. Nykyisillä työtunneilla tämä on harvinaista herkkua!
• YouTubesta löytyi joogaa väsyneille jaloille. Ihana päätös kävelyviikolle
• Elokuva ja kasvis-ramenia. Nams!

Lauantai

• Aamutreeni Relentless Jaken kanssa. Tsekkaa YouTubesta, jos kaipaat uusia treeni-ideoita
• Dos Palmasin aamupala panini, kulmakunnan (eli San Diegon) paras breakfast sandwich 
• Kuntoon saatu autovanhus
• Gin & Tonic tölkistä - kuulostaa karmealta, mutta toimii (cut water spirits, paikallisia juttuja)
• Upeaakin upeampi auringonlasku, jota oli pakko rynnätä ihastelemaan pienelle iltalenkille

Sunnuntai

• Piristävä aamujuoksu hiljaisilla kaduilla
• Uusi pyörä (sen varastetun tilalle)
• Iltapäiväkävely vanhoilla kotikulmilla Pacific Beachilla ja Mission Bay:lla
• Lautapeli-ilta ja voitettu co-op peli 
• Possun riehuminen uuden lelun kanssa

Näistä isommista ja pienemmistä onnenhetkistä muodostui lopulta iso iloinen pallo, joka kasvoi kasvamistaan viikon edetessä. Tästä innostuneena päätin kehittää itselleni uuden iltarutiinin ja tiedostaa joka ilta ennen nukkumaan menoa vähintään yhden hyvän asian kuluneesta päivästä. Pienistä murusista kasvaa isoja asioita.

Kävelyviikko

Näin perjantai-iltana on hyvä kehuskella, että kulunut viikko oli aikamoinen kävelyviikko. Kävelin töihin ja takaisin joka päivä ja lisäksi vielä pienen lenkin päivittäin ruokatunnilla. Hyötyliikuntaa kertyi reilun 50 kilometrin verran ja kaupanpäälle jatkoin hikoilua vielä kotona normitreenien parissa.

Oikeasti kävelyprojektin taustalla ei ole mitään kovin jaloa, vaan sunnuntai-iltana puhejennut autonrengas. Autoon löytyi toki vararengas, mutta Phill ei halunnut lähteä seikkailemaan sillä motareille enkä minä edes oman työmatkani pikkuteille. Hetken työmatkalogistiikkaa pohdittuamme päätin ruveta puolivapaaehtoiseksi työmatkakävelijäksi kunnes kerkiämme hankkimaan tänä viikonloppuna uudet renkaat  (tai uuden auton).

Viikon kävelyrupeaman aikana kehitin itselleni viha-rakkaus suhteen työmatkakävelyä kohtaan. Aamuisin herätyskellon soidessa, olisin mielummin jatkanut unia vielä puolituntia, mutta loppupeleissä viiden kilometrin reipas kävely kirpeässä aamussa piristi huomattavasti tehokkaammin kuin puolentunnin lisäuni.

Iltapäivisin tuo samainen viisikilometriä kului vaihtelevissa fiiliksissä. Joinain päivinä se piristi ja antoi lisäenergiaa koko illaksi, toisinaan olisin halunnut olla jo kotona. Erityisen ankeaa se oli niinä päivinä kun piti kävellä kaupan kautta kotiin ja kassiin kertyi vanhasta tottumuksesta aivan liikaa ja liian painavaa kannettavaa. Erityisen ihanaa silloin, kun aivokuolleen ajomatkan sijaan tunsin olevani joka solulla elossa ja hereillä. Työmatkani varrelta löytyi aivan uusia yksityiskohtia ja kauniita maisemia.

Kokonaisuudessaan työmatkakävely taipui selkeästi plussan puolelle ja voisin aivan hyvin alkaa kävelemään töihin ainakin kerran viikossa vakituisestikin. Ja heti kun saan ostettua pyörän (sen varastetun tilalle), tulee minusta ehdottomasti taas aktiivinen työmatkapyöräilijä.

Onnea on, että minulla on mahdollisuus valita enkä joudu kökkimään päivästä toiseen San Diegon ruuhkissa.

Kroppa ja mieli kohti loistavaa viikkoa

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet totta puhuen aika ankeaa ja totaalisen kiireistä aikaa. Toissa viikolla taistelin community collegen syyslukukauden loppumisen ja kevätlukukauden alkamisen aiheuttamien töiden parissa. Oli opettajien kokousta, uuden kurssin aloitusta, syllabusten kirjoittamista, tuntisuunnitelmien tekoa, "kirjanpidon" palautusta ja muuta sen kaltaista mukavaa. Töitä riitti normitöiden päälle pitkälle myöhäiseen iltaan.

Viikonloppuna alkoi uusi lauantaikurssi, vietettiin grillibileitä, juhlittiin olutfestareilla ja hengailtiin kavereiden kanssa super bowl pippaloissa. Kaikki tämä oli toki kivaa, mutta akut alkoivat olemaan maanantaina aika tyhjinä.

Tyhjät akut kostautuivat flunssana, joka iski meihin kumpaankin tiistai-iltana. Minä selvisin flunssasta hyvin pienellä, mutta Phill on yskinyt nyt viisi yötä putkeen ja yöundet ovat jääneet meillä kummallakin aika minimiin.

Tänään elämässäni onkin ollut tasan yksi tavoite: Aloittaa uusi viikko oikeasti täysillä akuilla. Tähän olen pyrkinyt syömällä paljon ja hyvää ruokaa, treenamalla salilla niin että lihakset täriisevät ja rentoutumalla La Jollan upeissa maisemissa puistojoogassa kroppa ihan solmussa. Nyt tästä ei puutu enää muuta kuin lasi kuohuvaa (koska miksi ei) ja hyvät yöunet.

Mutta joo, tämä siis pienenä seli-selityksenä, miksi minusta ei ole kuuluvut viimeiaikona(kaan) kauhean usein.

Tällä viikolla pahimmat kiireet ovat jo taakse jäänyttä elämää ja on aika keskittyä taas kaikkeen siihen kivaan ja hyvää, jota elämäni on pullollaan. Olen päättänyt kirjata ylös joka päivä viisi pientä iloista asiaa, jotka jaan sitten teidänkin kanssa ensi sunnuntaina.

Hyvä tulee hyvän luon ja hymy hymyn luo. Tästä kohti parasta viikkoa pitkään aikaan!

Kissat vs. taaperot

Olen viettänyt viime aikoina paljon aikaa taaperoiden kanssa ja todennut, etta kissojen taaperoiden kayttaytymisesta löytyy hammentavan paljon yhtäläisyyksiä.

Miettikääpä näitä:

Kissat ja taaperot kiipeävät joka paikkaan, etenkin niille tasoille ja hyllyille, joille et haluaisi hiekkalaatikossa käyneitä tassuja vierailemaan. Kissoilla on ehkä himppusen parempi tasapaino, mutta kummatkin ovat parempia kiipeämään ylös- kuin alaspäin.

Kissat ja taaperot heittelevät pöydillä olevia esineitä lattialle ilman mitään aikuisihmisille näkyvää syytä.

Kissat ja taaperot tuijottavat sinua silmiin tehdessään kiellettyiksi tietämiään asioita.

Kissat ja taaperot rakastavat pahvilaatikoita.

Kissat ja taaperot rakastavat rapisevia papereita.

Kissat ja taaperot syövät mielummin lattialta löytyviä jämiä kuin omalta lautaselta löytyvää ruokaa.

Kissat ja taaperot ovat valikoivia ruokiensa suhteen ja vaihtavat mielipidettään lennosta.

Kissat ja taaperot leikkivät mieluiten silloin kun olisi aika mennä nukkumaan.

Kissat ja taaperot rakastavat rapsutuksia ja haleja omilla ehdoillaan aka silloin kun ei ole kiireisempää tekemistä.

Kissat ja taaperot istahtavat syyliisi/päällesi siinäkin tapauksessa, että siinä olisi jo kirja tai tietokone tai toinen ihminen.

Kissat ja taaperot leikkivät kaikkein mieluiten esineillä, joita ei ole tarkoitettu taaperoiden tai kissojen leluiksi.

Kissat ja taaperot ovat suloisia nukkuessaan.

Tässä nämä ensimmäiseksi mieleen tulevat. Mitäs muuta tähän listalle voisi lisätä?