Tuesday, September 29, 2015

Metri lapsuutta

Kasikytluvun Riihimäellä ei tapahtunut ihan kauheasti mitään jännää. Mutta oli meilläkin markkinat. Markkinoita järjestettiin Riihimäen torilla muutamat vuosittain, eikä niillä voinut käydä törmäämättä tuttuihun. Kaikki kävivät markkinoilla.

Muistan markkinoilta parhaiten kolme asiaa: arvat, tuulihyrrät ja metrilakun. Arvat olivat sellaisia rullalla olevia paperiarpoja, joita myytiin milloin minkäkin asian tai ihmisjoukon hyväksi. Palkinnot eivät olleet kummoisia, mutta se fiilis kun voitti jotain, oli kaikkea krääsääkin arvokkaampi. 

Tuulihyrriin ja rulla-arpoihin en ole törmännyt enää moniin vuosiin, mutta metrilaku on seurannut elämässäni ihan aikuisvuosiin asti. Ja nytpä kävi sellainenkin ihme, että metrilaku löysi luokseni tänne Kaliforniaan.




Kävimme viikonloppuna Adams Avenuen jättisuurilla katumarkkinoilla ja bongasin kaikkien muiden kojujen joukosta kyltin, jossa luki italialaista laktrisia. Jo pelkkä ajatus siitä, että markkinoilla myytiin lakua, sai minut hymyilemään. Mutta sitten kun näin, millaista lakua sieltä tiskistä löytyi, ei riemullani ollut rajoja. Laku oli ihan oikeaa metrilakua ja sitä löytyi ainakin kymmentä erilaista sorttia. 

Olin liikkeellä ystävieni kanssa, joista pari pitää suomalaisesta lakusta, ja jopa salmiakista, ihan yhtä paljon kuin minäkin. Kukaan ei siis katsellut minua pitkään, kun intoilin lapsuuteeni lakuista ja ostin pussiini kolme metriä muistoja. Yksi tavallinen musta laku, yksi mansikka ja yksi sitruuna. Ja sitten tietenkin kuva, jossa tämä ulkosuomalainen hymyilee hyvin onnellisena.


Vaikka minulla onkin paljon yhteisiäkin lapsuusmuistoja Phillin ja täkäläisten kavereideni kanssa, on meillä puolin ja toisin myös muistoja, jotka kuuluvat kiinteästi vain toiseen maahan. Aina Suomessa käydessämme Phill oppii minusta jotain uutta, mutta tällä kertaa siihen tarjoutui mahdollisuus ihan tässä meidän kotinurkilla, maailman toisella laidalla. 

Metrilakun merkitys oli tälle ulkosuomalaiselle jotain herkutteluakin suurempaa. Vaikka hyvältähän se lakukin tietenkin maistui...

2 comments:

  1. Lapsuuden herkut ovat parhautta! Mun on Suomessa aina saatava tietyt jutut, joista en edes juuri tykkää, mutta jotka tuovat lapsuusmuistoja mieleen: HK:n sininen makkara, hernekeitto, tietyt karkit... Nostalgiaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin monet jutut maistuu hyvältä oikeastaan vain ja ainoastaan nostalgian vuoksi. Nyt alkoi tekemään mieli Lauantaipussia ja broilerpyöryköitä :D.

      Delete