Onnelliset kotikissat

Lähes jokainen muuttokuulumisiamme tiedustellut ystävä on kysäissyt myös kohteliaasti, miten nuo meidän karvaiset perheenjäsenemme ovat sopeutuneet uuteen kotiinsa. Ei yhtään turha kysymys, sillä kissat ja uuteen sopeutuminen eivät välttämättä mahdu aina samaan lauseeseen.

Kisu muutti meidän kanssamme jo kertaalleen koko USA:n halki eikä tuntunut juurikaan stressaavaan tällaisen pikkumuuton takia. Muuttopäivänä Kisu oli toki hieman varuillaan, kun kaikki tutut huonekalut katosivat ovesta ulos yksi toisensa jälkeen. Kisu tuntui kuitenkin myös nauttivan muuttoapulaisilta saamastaan huomiosta ja luottavan siihen, ettei häntä jätetä yksin tyhjään kotiin.

Uudessa kodissa Kisu syöksyi heti ninjamaisille tutkimusretkilleen. Kun jokainen laatikon täyttämä nurkka oli tutkittu, julisti Kisu asunnon uudeksi kodikseen. Uudet lempparipaikat löytyivät vaatekaapin pimennosta ja keittiön kaappien päältä. Paremman puutteessa Kisu hengaillee mielellään myös sen tavaran päällä, jota olit juuri tarvitsemassa seuraavaksi.

Ai mitä, eikö tää tuoli ollutkaan tässä minua varten...? Unbelievable!

Possu-ressun muuttotarina ei sitten ollutkaan aivan yhtä onnellinen. Muuttopäivänä Possuliini halusi piiloutua koko maailmalta, sillä koko pienen kissan tuntema maailmankaikkeus näytti olevan katoamassa olemattomiin. Talo oli täynnä vieraita ihmisiä, kaikki parhaat nukkuma- ja piilopaikat kannettiin ulos ja lopuksi myös Possu kannettiin johonkin taloon, joka oli täynnä vieraita ääniä ja tuoksuja. Ensimmäiset pari tuntia Possu tärisi kantokopassaan ja syöksyi sitten sopivan tilaisuuden tullen tuttuun lipastoon nukkumaan.

Kärpästä mä metsästän...

Parin ensimmäisen päivän aikana Possua ei näkynyt muuta kuin öisin. Tai oikeastaan pitäisi varmaankin sanoa, että Possua ei kuullut muuta kuin öisin. Possu nukkui koko päivän, heräsi meidän mennessä nukkumaan ja maukui koko pitkän yön niin kauan, että meistä jompi kumpi nousi ylös ja nosti itkevän kissan syliinsä. Parin huonosti nukutun yön jälkeen alkoi kuitenkin helpottaa ja Possu alkoi viimein uskomaan, että emme ollet lähdössä minnekään eivätkä yläkerran kävelijät aikoineet hyökätä hänen kimppuunsa hetkenä minä hyvänsä. Jeps, Possun ensimmäinen "kerrostalokokemus".

Possulla on ollut tottuminen myös liukkaisiin puulattioihin. Seinään törmäämisiltä ei olla vältytty. Tässä kuvassa tosin kyse hellepäivän nokosista.

Nyt kun muutosta alkaa olemaan jo melkein kuukausi, voin hyvillä mielin todeta, että myös Possu on 

on vihdoin täysin kotiutunut uusille hoodeillensa. Uskallanpa melkein väittää, että pieni shokkihoito teki hyvää ja arkajalka Possu on nyt jopa hieman aiemmaan rohkeampi uusien ihmisten suhteen. Lisäksi Possu on löytänyt sisäisen metsästäjänsä ja syöksähtelee kärpästen perässä valoakin nopeammin. Valitettavasti Possun kuvitellut kordinaatiotaidot eivät aivan vastaa todellisia, mistä on seurauksena sotkua ja vaarallisia tilanteita. 

Kummankin kisulin lempipaikka löytyy keittiön kaappien päältä. Minä puolestani fanitan täysillä noita roikkuvia pannuja. Loistavaa tilan säästöä!

Kissoilla ja valtakunnassa on siis kaikki hyvin. Hukkasin tosin muutossa kissantarvikekassin, jossa oli myös Kisun akneen tarkoitetut ihonpuhdistusliinat. Onni onnettomuudessa on kuitenkin se, että samalla hävisi myös Kisun akne. Kyse ei tainnutkaan siis olla aknesta vaan jostain muusta tulehtuneesta ihottumasta. Ehkäpä Kisu oli vain minun laillani tympääntynyt tunkkaisiin kokolattiamattoihin...