Kuvaähky

Puhelimeni alkoi temppuilemaan, sillä muistitila oli vähissä. No eipä ihmekään, kuvia ja videoita oli taas kertynyt pari tuhatta. Päätin siirtää kuvat koneelle, mutta pikkuisen läppärin muisti oli aivan yhtä täynnä kuin puhelimenkin. Tässä vaiheessa olisi ollut järjevintä käydä läpi sekä koneella olevat että puhelimesta löytyvät kuvat ja säilyttää niistä ne kymmenen, joilla saattaisi olla jotain merkitystä. Mutta eihän minulla sellaiseen ollut aikaa eikä haluja. Kaivoin siis esille ulkoisen muistin, jonka kätköihin tuntuu mahtuvan lopputomasti kuvia. Kuvia, joita en oikeastaan koskaan katsele tai kaiva esiin.

Olen säälimätön sarjakuvaaja. Kuvaan kissoja, ruokaa, maisemia, kylttejä, itseäni, kavereita - ihan mitä tahansa. Kuvistani vain pienen pieni osa päätyy Instaan ja blogiin, Facebookiin vielä harvempi. En kuinkaan raaski, viitsi enkä jaksa deletoida epäonnistuineita ja tylsiä kuvia, joten kuvamassat hengailevat viikkotolkulla puhelimessani ja koneella, kunnes  siirtyvät koskemattomina muistin mustaan aukkoon.

Sen lisäksi, että kuvaan kaikkea ilman pienintäkään järjenhiventä, on minusta tullut myös kauniiden kuvien suurkuluttaja. Seuraan Instassa kavereiden ja muiden bloggaajien lisäksi useita maisema- ja matkakuvaajia, joiden galleriat ovat upeita, aivan kuin saduista. Vuoria, kaupunkeja, turkoosia vettä, aavikoita,auringonlaskuja ja jättikuita. Haluan matkustaa noihin paikkoihin itsekin ja oppia paremmaksi kuvaajaksi.

Kuvaamisessa ja kuvien ihailussa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta viimeiaikoina olen huomannut turtuneeni kauniisiin kuviin. Ammattimaisen laadukkaita kuvia on saatavilla niin helposti, että niistä on tullut itsestäänselvyys, vähän kuin aina päällä olevaa taustamusiikkia. Välillä selaan Instagramin kuvavirtaa näkemättä oikein mitään. Ja siinä jos missä on ehdottomasti jotain väärää.

 En aio tehdä julkisia lupauksia kovalevyn siivoamisesta tai valokuvakirjojen väkertämisestä, enkä todennäköisesti vähennä myöskään kuvien ottamista. Mutta kauneuteen turtumista vastaan aion taistella. Pikaisen katselun sijaan haluan pysähtyä ja nähdä. Se vie ehkä sekunnin enemmän kallista aikaani, mutta koen olevani sen velkaa sekä itselleni, että kuvaajille. Jos voin matkustaa maailman toiselle laidalle sekunnissa ja nauttia samalla taide-elämyksestä, on se taatusti aikani arvoista.

Kuvat arkistojen kätköistä