Olen luonteeltani ainakin 1/4 yksinäinen susi. En kaipaa ihmisiä ympärilleni tauotta enkä tutustu uusiin tyyppeihin joka kadunkulmassa. Tykkään tehdä monia asioita ihan itsekseni ja vietän aikaa mielummin yksin kuin sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa oloni ei tunnu luontevalta.
Mutta on minussa toinenkin puoli. Sisälläni asustaa tyyppi, jolla on hyvät vuorovaikutustaidot ja kyky tulla toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Se puoli, joka hyppii seinille, jos joutuu kyhjöttämään neljän seinän sisällä koko päivän ja joka heittäytyy (sen toisen puolen yllätykseksi) kokeilemaan kaikkea eteen tulevaa.
Olen jo aikapäiviä sitten todennut, etten ole mikään vertti enkä haluakaan tunkea itseäni mihinkään lokeroon. Maailma on liian suuri ja monimuotoinen introvertti - ekstrovertti -jaottelulle. Varsinkin nykypäivänä, kun "oikean" maailman lisäksi on olemassa tämä ainakin melkein oikea sosiaalisen median maailma, josta on tullut monille joko oman minän jatke tai joissain tapauksissa jopa hieman erillinenkin minä.
Blogia kirjoittava Veera on toki monilta osin ihan sama tyyppi kuin tässä kotisohvalla istuva kaimansakin. Kirjoitan omalla persoonallani, ihan oikeista tapahtumista ja ajatuksista. Blogissa näkyy kuitenkin vain siivu minusta ja elämästäni. Minulla on suodatin, joka on toisina päivinä hyvin tiukka ja toisinaan vuotaa kuin seula. Eivät kaikki puolituttuni meinaan tiedä, että tyynyni alla on heinäsirkkoja tai että kävin eilen kampaajalla. Blogini lukijat tietävät minusta loppujen lopuksi aika paljon hölmöjä yksityiskohtia, joilla on tuskin mitään muuta kuin viihteellistä merkitystä. Mutta hei, viihde on tärkeää.
Siltä varalta, ettet kuitenkaan ollut tietoinen taas hieman lyhyemmistä hiuksistani
Kaltaiselleni valikoivasti sosiaaliselle tyypille sosiaalinen media on luonteva, joskaan ei ainoa, yhteisöllisyyden kanava. Sosiaalinen media ja tämä blogi ovat tuoneet elämääni paljon vuorovaikutusta ja mahtavia tyyppejä, joiden kampaamokäynneistä, resepteistä, matkoista ja kömmähdyksistä en olisi tiennyt muuten mitään. Tulisin varmasti toimeen ilman sosiaalista mediaa, mutta miksi edes yrittäisin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Click and share, kunnes kaikki näkevät sen söpön kissavideon, tapahtuman tai tärkeän uutisen, joka on ihan must see!
Voin yhtyä sun sanoihin tässä ihan täysin:)
VastaaPoistaIhan voisi olla omasta elämästäni. :-)
VastaaPoistaMeidän pitäisi perustaa kerho. Tai vähintään facebook -ryhmä :).
VastaaPoista