Kuinkas sitten kävikään

Viime viikolla kerroin tarinan siitä, kuinka Phill ja minä tapasimme. Minulta pyydettiin jatko-osaa ja saamanne pitää. Vaikka loppu onkin tiedossa ja onnellinen, ei kaikki mennyt alkuhuuman jälkeen ihan niin kuin Strömsössä...

Phill oli ensimmäinen ja viimeinen mies, jonka kanssa olen treffaillut ja sainkin sitten kerta rysäyksellä oppikirjamaisen treffailukokemuksen. Kävimme syömässä kivoissa ravintoloissa, katsomassa Red Soxien ensimmäistä pudotuspeliä, lätkäpelissä, huvipuistossa ja Bostonin akvaariossa. Kävelimme Cambridgessa kaatosateessa ja joimme kuumaa kaakaota, söimme autossa Phillin tekemää ruisleipää glögillä höystettynä, luistelimme Frog Pondilla, törmäsimme vahingossa elokuvan kuvaukseen ja vietimme ihania viikonloppuja New Hampshiressa, Phillin luona. Elin koko syksyn kuin romanttista elokuvaa ja leijuin aivan pilvissä. Mutta elokuva ei olisi elokuva ilman vääjäämättömästi lähestyvää suurta vastoinkäymistä.

Marraskuun alussa Phill pudotti täydelliseen maailmaani pommin ja kertoi muuttavansa joulukuussa töiden vuoksi Hawaijille. Tässä vaiheessa olin jo aivan korviani myöten rakastunut ja sen myötä myöskin hyvin hämmentynyt. Miksi ihmeessä kuulin tästä vasta nyt? Miksi ihmeessä Phill oli antanut minun rakastua häneen, kun loppu häämötti jo kuukauden päässä?

Phill ei ollut kertonut minulle muutosta aiemmin, sillä hänelle välimatka ei tarkoittanut väistämätöntä eroa. Minä en ollut asiasta aivan yhtä varma, sillä tuntui hullulta elää ensin puoli vuotta Boston - Hawaiji -kaukosuhteessa ja siirtyä sen jälkeen Suomi - Hawaiji -etäisyyteen. Suhteemme oli mielestäni tuhoon tuomittu, mutta valitettavasti tunteeni eivät kuunnelleet järjen ääntä.

Phill pyysi minua unohtamaan tulevan vielä hetkeksi ja keskittymään jäljellä olevaan yhteiseen aikaan Bostonissa. Lupasin yrittää ja onnistuin yli odotusten. Vietimme jokaisen mahdollisen hetken yhdessä ja Thanksgiving -viikonloppuna lähdin Phillin kanssa New Jerseyyn tapaamaan hänen perhettään. Samaisena viikonloppuna päätimme myöskin viettää joulua yhdessä Hawaijilla. Phillin oli määrä muuttaa sinne juuri ennen joulua ja minullakin oli sopivasti au-pairin töistä kaksi viikkoa lomaa.

Viimeinen kuukausi hujahti ohi vauhdilla ja pian jo löysinkin itseni lentokentältä saattelemasta Phillia Honolulun koneeseen. Minua itketti, vaikka tiesinkin lentäväni jo viikon päästä itsekin samaan osoitteeseen.

Joululoma Hawaijilla oli elämäni paras kaksiviikkoinen eikä suhteen lopettaminen tuntunut enää edes mahdolliselta vaihtoehdolta. Uudenvuoden aattona lensin takaisin Bostoniin rakettien räiskyessä Honolulun yllä ja minua nauratti kyynelteni välistä. Vuoden vaihtuessa suhteemme muuttui deittailusta kaukosuhteeksi eikä minulla ollut vielä pienintäkään aavistusta, miten tarina, tai edes vuosi, tulisi päättymään.

Ei kahta ilman kolmatta. Lisää tarinaa ensi viikolla.