Tuesday, September 22, 2015

Heinäsirkka tyynyn alla ja muita yöllisiä ääniä

Phillillä oli eilen duty-päivä, mikä tarkoitti sitä, että hän oli yön yli töissä. Luin illalla sängyssä jännässä kohdassa olevaa kirjaa (Paula Hawkins: The Girl on the Train) enkä olisi malttanut laskea sitä käsistäni laisinkaan. Lopulta oli pakko luovuttaa, kun silmäni lupsuivat väkisin kiinni.

Uni ei meinannut kuitenkaan tulla, sillä ajatukseni seikkailivat vielä kirjan tarinassa. Olin hieman säikky ja kaikki aistini kävivät ylikierroksilla. Vaivuin lopulta jonnekin unen ja valveen rajamaille ja havahduin siihen, että asunnossa liikkui joku. Heräsin loppuakin matkaa säikähtäen ja kuuntelin korvat höröllä. Järki hoki, että kissat ne siellä vain tepastelevat ja pikku hiljaa rauhoituin. Naureskelin parhaillaan itselleni, kun varpaitteni kimppuun hyökättiin. Tällä kertaa kiljaisin ja pelästytin varpaitani jyystävän Possun pahanpäiväisesti. Toivottavasti oppi läksynsä ja jättää varpaani tästä lähtien rauhaan.

Olen tottunut viettämään öitä yksin eikä minua yleensä pelota. Mutta joskus yölliset äänet muuttuvat tavallisista joko kummallisiksi tai useimmissa tapauksissa ärsyttäviksi. Viimeiaikoina meitä on koeteltu ehkä raivostuttavimmalla mahdollisella äänellä: heinäsirkan sirityksellä. Makuuhuoneestamme pääsee suoraan ulos patiolle. Jostain syystä heinäsirkat rakastavat laatoitettua kuistiamme ja vielä enemmän makuuhuonettamme. Ovi ei ole kovin tiivis ja heinäsirkat ovat alkaneet loikkimaan raosta sisään. Voitteko kuvitella, kirjaimellisesti korvan juuressa  tai tyynyn alla sirittävä heinäsirkka!? Yritäppä siinä sitten nukkua! Kaikeksi onneksi molemmat kissamme ovat metsästäjiä ja herkuttelevat heinäsirkkapaistilla mielellään vaikka joka ilta. Possu tosin tykkää ensin leikkiä saaliillaan, joten sängyn alta löytyy parhaina iltoina kolmekin kuollutta sirittäjää, vesikiposta yksi.

Suuri metsästäjä

Kaikenlaisia ötökkäongelmia sitä voikin tulla vastaan kun tarpeeksi usein muuttaa. Positiivisena puolena kuitenkin se, että leskihämppyjä ja muurahaisia ei ole näillä hoodeilla näkynyt. Ehkäpä heinäsirkat söivät ne ja lisääntyivät sen jälkeen uudella tarmolla. Tiedäpä häntä. Voin kuitenkin sanoa käsi sydämelläni, että olen valmis antamaan näille sirkoille häädön ja uuden osoitteen. Miten olisi, kukaan heinäsirkkoja vailla?


4 comments:

  1. "Meillä on muuten leskiverkon näköinen verkko patiolla"
    - Jaa missä?
    "Siinä oven edessä. Mutta jospa siinä ei asuis ketään."

    No tottakai siinä asuu, eli meidän pation oven edessä vartioi nimenomaan se helvetillinen mustaleski. Ottaisin mieluummin heinäsirkkoja, vaikka en epäile, etteikö ne raastaisi hermoja. Mikä siinäkin on, että kaikkii asumuksiin pitää jättää sopivasti rakoja, että kaikenmaailman öttiäiset voi asettua taloksi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä asui edellisen kodin kuistilla koko leskiperhe. Näkyi verkkoja, munia ja aikuisia tiimalasihämppyjä. Inhosin niitäkin koko sydämeni kyllyydestä ja ihmettelen edelleenkin suuresti, ettei ne purasseet kertaakaan. Heinäsirkat on onneksi vaarattomia, mutta aivan liian kovaäänisiä... Pitäisi ehkä rakentaa oma talo, suomalaisten laatustandardien mukainen :).

      Delete
  2. Voi ei, varmasti tosi ikäviä ja kurjan äänekkäitä. :( Onneksi on pari karvaista metsästäjää ja eivät ole kuitenkaan myrkyllisiä.

    Luulin että meidän edellisessä kodissa oli paljon ötököitä, kun asuttiin keskellä metsää, mutta kyllä vaan niitä on täällä paljon enemmän. Ja ovat vielä paljon isompiakin. Yök. Hämähäkkejä on tosi paljon sisällä ja ulkona, onneksi eivät kuitenkaan ole myrkyllisiä. Tosi ällöjä silti. Suurimmat on kertakäyttömukin pohjan kokoisia. Muutaman kerran olen pelästynyt, kun ehtoolla on ottanut päiväpeiton pois ja sängyllä on juoksennellut iso hämähäkki. Sen jälkeen onkin yön saanut nukkua toinen silmä auki, kun on miettinyt että olikohan sillä kaverikin mukana. Mies niitä hämähäkkejä aina pihalle raahaa. Välillä oikein naurattaa, kun tulee mieleen joku vanha mustavalkoinen komedia, jossa kelauksella näytetään kuinka yks raahaa hämähäkin pihaan ja sitten se hämähäkki vilistää heti takaisin sisään. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Apua, minulla pysyisi varmasti molemmat silmät auki, jos sängyllä hengailisi tuollainen jättiläinen! Toivottavasti ne ovat yksineläjiä :)...

      Delete