Sporttipukin tuomiset

Joulusta on jo niin paljon aikaa, että tehokkaimmat taitavat suunnitella jo seuraavaa. Noh, minä en kuulu tässä tapauksessa tehokkaiden joukkoon, sillä osa viimejouluisistakin lahjoista on vielä toimittamatta. Olen hyvä ideoimaan, mutta toteutus onkin sitten toinen juttu... 

Syy miksi höpötän joulusta tammikuussa ei ole kuitenkaan unohtuneet lahjat, vaan perille löytänyt lahja, joka oli niin iso, ettei se edes mahtunut pukinkonttiin. Sporttipukki toi minulle vihdoin ikioman nyrkkeilysäkin, jota olen toivonut elämääni pitkään ja hartaasti.

Säkin kiinnittäminen autotallin kattoon olikin sitten ihan oma prosessinsa, sillä Phill näki painajaisia nyrkkeilysäkin alle murskautuvasta vaimosta ja halusi varmistaa, että säkki olisi kiinnitetty kaikkien taiteen ja turvallisuussääntöjen mukaisesti. Pari viikkoa sitten saimme projektin vihdoin päätökseensä ja sen jälkeen minut on löytänyt lähes joka aamu tai ilta (tai aamu ja ilta) autotallista säkin kimpusta.

Harrastin Helsingissä asuessani Savate Formea, mutta vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja taitoni ruostuneet. Säkin takomisesta ja potkimisesta saamani nautinto ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään. Potkunyrkkeily on minulle parhaista parhainta stressinlievitystä niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Hyvästi jumiutuneet hartijat ja jumissa oleva mieli. Sporttipukki veti tällä lahjalla kaikki pisteet kotiin!