Voi tätä elämää... Todistin itselleni empiirisesti, kauanko pikkuloman jälkeinen into ja hyvä fiilis kestää. Nähtävästi yhden päivän.
Maanantaina ei väsyttänyt aamulla eikä päivän aikana tapahtunut edes ajatuksen tasolla mitään, mikä olisi voinut vetää suupieliä alaspäin. Olo oli hyvä ja rento - levännyt ja perusonnellinen.
Mutta sitten tuli tiistai ja tympeys. Väsytti ja ärsytti. Jäljellä oleva työviikko tuntui nälkävuottakin pidemmältä, jäljellä oleva lukukausi vieläkin pidemmältä .
Tympeässä fiiliksessä olisi voinut tietenkin rypeä pidempäänkin, mutta enpäs sitten kuitenkaan viitsinyt. Sen sijaan päätin keksiä jotain, joka tekisi työpäivistä astetta kevyempiä. Tuoksi joksikin valitsin ruokataukokävelyt.
Tunnin mittaiset kävelylenkit Ocean Beachin kukkuloilla ovat tehneet hyvää sekä mielelle että takareisille. Lenkkien tarkoitus ei ole varsinaisesti kasvattaa kuntoa, sillä aamutreenit ovat pysyneet edelleenkin kuvioissa mukana. Ideana on korvata iltapäiväkahvi ja pitää pääkoppa kasassa.
Toistaiseksi kokeiluni on toiminut vallan mainiosti ja huumoria on riittänyt entistä paremmin myös iltapäivän pitkille tunneille. Suosittelen kokeilemaan! Pienestä lisäaktiivisuudesta kun voi tuskin koskaan olla haittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti