Unelmien voikkareita

En tiedä toista ihmistä, joka ajattelisi ruokaa yhtä paljon kuin Phill. Kyllähän minäkin arvostan hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta suhteemme ruokaan liikkuvat aivan eri sfääreissä. Vielä astetta mielenkiitoisemmaksi homma menee Phillin ollessa uppeluksissa. Merenpohjassa ei ole loputtomasti tekemistä ja ruoka on mitä on - suurimmaksi osaksi aika kehnoa.

Viimeksi pinnan alla ollessaan Phillin ajatukset eksyivät takaisin siihen parin viikon takaiseen ultimate voikkariin ja hän innostui kyselemään muidenkin ajatuksia unelmien voileivästä. Tuloksena oli lista ultimate voikkareita ja sunnuntaiset voileipäbileet.

Phill ponkaisi tänään ylös jo seitsemältä, mikä tuntui kesäaikaan siirtymisen takia kuudelta (eli aivan liian aikaiselta sunnuntaiherätykseltä) ja aloitti aamun paistamalla kanaa ja ankkaa, grillaamalla possua, karamelisoimalla appelsiineja, hauduttamalla sipuleita, paistamalla tomaatteja ja paprikoita ja ties mitä muuta...

Ensimmäiset kaverit tulivat auttamaan jo yhdentoista aikoihin ja loput sopivasti ruoka-aikaan. Lopulta lautasille ilmestyi seitsemän pientä voileipää, jotka nimesimme voikkarin keksijän mukaan.

The Veera kasattiin grillatusta parsasta ja kypsennetyistä tomaateista, hummuksesta, paistetusta kananmunasta, arugulasta ja burrata-juustosta.

Yksi iltapäivän yllättäjistä koostui paistetusta anakanrinnasta, vadelma confitista, sinivalkohomejuustosta (blue brie) ja raastetusta tummasta suklaasta.

Ja yksi minun suosikeistani (omani lisäksi) kätki sisäänsä avocadoa, pekonia, paistettua kanaa, horseradish majoneesia, tomaattia ja salaatinlehtiä.

Kaikki seitsemän leipää olivat hyviä ja rakkaudella valmistettuja. Odotan jo innolla Phillin "eläkepäiviä" ja oman voikkariravintolan aukeamista. Hyvinkin toteuttamiskelpoinen unelma...