Lakisääteinen rantarauko

Vietettyäni toistaiseksi kaikki ruokataukoni rannalla, olen aivan vakuuttunut siitä, että rantatauon kuuluisi olla lakisääteinen. Aaltojen pauhu, hiljaisuus ja raikas ilma tekevät ihmeitä ja parantavat työssäjaksamista. Lisäbonuksena se, että  kännykkäni ei löydä verkkoa ihan rannan tuntumassa. Välillä tekee hyvää tyhjentää pää kaikesta ylimääräisestä. On minulla aina kirjakin mukana, mutta ainakaan toistaiseksi en ole kaivannut mitään viihdykettä - vain pienen tauon kaikesta.

                   

Tänään oli yksi niistä päivistä, kun rentouttava tauko tuli enemmän kuin tarpeeseen. Valokuvauspäivä - tarvitseeko edes muuta sanoa. Loppujen lopuksi kaikki lapset saatiin kuvattua ainakin jotakuinkin ehjinä ja siisteinä, mutta koville se otti. Onneksi kuvauspäiviä on vain kaksi kertaa vuodessa...

                   

                   

Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta rantataukoon eikä edes pieneen happihyppelyyn. Mutta jos on, kannattaa se ehdottomasti käyttää hyväksi. Minulla on paha taipumus tehdä aina jotain ja useimmiten kymmentä asiaa kerralla. Nyt olen päättänyt vakaasti omistavani tuon tunnin päivästäni vain ja ainoastaan itselleni ja ajatuksilleni. Hassua, että mitään tekemättömyyttäkin pitää nykyään suunnitella ja harjoitella... Onneksi vielä opin!