Täysillä rullaava arki

Kirjoittaessani viime lauantaina sukellusvene-elämästä Jonna Riikka ja Nina ehdottivat, että kirjoittaisin myös siitä, miten näistä ikuisista merireissuista oikein selviää ja miten minä täytän arkeni silloin kun Phill on poissa. Ajattelin jakaa tämän aiheen kahteen eri postaukseen: normiarkeni sekä onnellinen erossaoleminen. Tuo henkinen puoli menee sen verran syvälliseksi ja henkilökohtaiseksi, että kirjoitan siitä viikonloppuna paremmalla ajalla. Tänään kerron keskiviikon kunniaksi uudesta arjestani ja siitä, miten päiväni täyttyvät.

Vielä joitain viikkoja sitten pohdin heti herättyäni, mitä tänään tekisin. Jotkut päivät olivat täynnä puuhaa toisina piti oikein keksimällä keksiä tekemistä ja etsiä seuraa. Urheilin päivittäin (pitkään ja hartaasti), kirjoitin, luin, hoidin asioita, tapasin ystäviäni ja ikävöin tavallista arkea.

Nyt kun minulla on töitä, ei arkea tarvitse enää täyttää - se rullaa täysillä ja täynnä. Vietän jokaisena arkipäivänä 9 hyvin sosiaalista tuntia töissä. Töiden lisäksi urheilen kuutena päivänä viikossa ja kirjoitan blogia lähes päivittäin. Liikkuminen ja kirjoittaminen ovat minulle harrastuksia, joiden parissa rentoudun. Muuten en varmasti jaksaisikaan. Työni alkavat joko 7:30, 8:00 tai 8:30. Kasin ja puoli ysin päivinä treenaan aamulla ennen töitä, puoli kasin päivinä töiden jälkeen. Blogia ideoin usein ruokatauolla tai treenatessani. Jos idea ja kuvat ovat valmiina, ei kirjoittamiseen mene kauaa. Blogini on minulle tärkeä, mutta en ota sitä turhan vakavasti. Kirjoitusvirheet ja kököt lauserankenteet eivät kaada maailmaa - Kisun kanssa leikkimättä jättäminen onkin sitten paljon pahempi juttu.

Jos illalle on ymppääntynyt ohjelmaa tai hoidettavia asioita, treenaan aamulla ja kirjoitan blogin ruokatauolla (tai jätän kirjoittamatta). Televisiolle ei juurikaan jää aikaa, mutta se ei haittaa yhtään. Ne parit hassut sarjat, joita vielä seuraan, kerkiää kyllä katsoa myöhemminkin. Silloin kun Phill on kotona, arki rullaa aika samalla tavalla. Treenaamme usein yhdessä ja bloginkin kirjoittaminen hoituu yleensä keittiössä samalla kun Phill kokkaa (ihana mies!). Yhteinen illallinen on meille tärkeä traditio, josta yritämme pitää kiinni aina kun mahdollista.

Olen onnellisimmillani silloin, kun päiväni ovat sopivasti ja mielekkäästi täynnä. Tällä hetkellä tilanne on siis aika ideaali. Kaikelle tärkeälle on aikaa, mikään ei stressaa ja puuhaa riittää niin paljon ettei ikävää kerkiä miettimään. Joskus on ihana viettää koko ilta sohvalla, mutta normipäivänä rentoudun parhaitan ollessani aktiivinen. Kahdeksan tunnin yuöunet ovat tietenkin haave vain, mutta niinhän ne taitavat olla aika monelle muullekin. Onneksi viikonloppuina kerkiää aina nukkua vähän enemmän. Siis jos Kisu antaa...