Museokiintiö

Suhteeni museoihin on hieman kummallinen. Niitä ilman voi ehkä elää, mutta vain vajavaisesti. Museokiintiöni on kuitenkin hyvin rajallinen. Pari tuntia max, tai muuten iskee ähky ja tylsistyminen. Opastetut kierrokset ovat minulle yhtä tuskaa. Haluan tutkia ja ihmetellä yksin, mutta jakaa parhaat löydöt jonkun kanssa. Kaikeksi onneksi Phillin ja minun kiintiöt ovat aika saman kokoiset ja kiinnostuksen kohteetkin tarpeeksi samanlaisia. Pidämme kumpikin kaikkein eniten erilaisista taidemuseoista, mutta houkuttelemme välillä toisiamme ylittämään mukavuusalueen ahtaat rajat ja vierailemaan paikoissa, joissa ei olisi taatusti tullut käytyä yksin.

San Diegosta löytyy tietenkin museoita joka lähtöön. Raapaisimme tänään hieman kepillä jäävuoren huippua ja vierailimme kahdessa Balboa Parkissa sijaitsevassa museossa. Ensimmäinen kohteemme oli The Museum of Photographic Arts. Näyttely oli kohtuullisen pieni, mutta sitäkin vaikuttavampi: valokuvia tsunamin ja öljytuhojen jäljiltä, tschernobylin liepeillä asuvien ihmisten elämäntyylistä, Ranskan lähiöistä, lastenkirjoista jne.

Ensimmäisen museon jälkeen riitti vielä energiaa toiseenkin ja päätimme kurkata, mitä löytyisi paikasta nimeltä The Museum of Man. No löytyihän sieltä vaikka mitä! Paljon mielenkiintoisia ja yllättäviä faktoja oluen historiasta ja roolista ympäri maailmaa, Maya kansojen kivipatsaita ja veistoksia sekä erikoisnäyttely kiduttamisesta. Kevyttä sunnuntaiviihdykettä...

Perehdyttyämme perinpohjin kiduttamisen historiaan, luonteeseen ja toinen toistaan julmempiin kiduttamismenetelmiin, olimme yhtä mieltä siitä, että museokiintiö oli tullut hetkeksi täyteen. Olimme museumed out. Kiinnostavia museoita jäi pahan päivän varalle vielä useita ja joku (kirjaimellisesti) kaunis päivä aion viettää Balboa Park -päivän yhdessä kamerani kanssa.

Mutta nyt molemmat silmät TV-ruutuun. Näyttivät juuri tilaavaan pizzaa Oscareihin... En edes uskalla ajatella, mitä minun juhlamekolleni tapahtuisi pizzaa syödessä.