Onnellisesti erossa

Se lupaamani kakkososa, eli juttua siitä, miltä toistuva erossa olo tuntuu ja miten siitä selviää:

Kaikeksi onneksi saimme harjoitella erossa olemista ihan "tavallisen" kaukosuhteen aikana. Okei, en ole ihan varma, voiko Suomi Hawaiji välimatkaa kutsua ihan tavalliseksi... Mutta tavallisen ainakin siinä mielessä, että pystyimme olemaan yhteyksissä aika vapaasti, sen verran minkä 12 tunnin aikaero antoi periksi.

Noina vuosina opimme olemaan yhdessä olematta yhdessä. Erossa olojen välissä reissasimme paljon ja vietimme jokaisen kesän hyvin tiiviisti yhdessä Hawaijilla. Opimme tuntemaan toisemme reissussa, kotona, arjessa, juhlassa, lähellä ja kaukana. Vaikka emme kiirehtineetkään heti naimisiin, olimme täysin sitoutuneita sekä toisiimme että suhteeseemme .

Erossa olon onnistuminen on hyvin paljon kiinni asenteesta ja luottamuksesta. Emme osaisi kuvitella toisenlaista elämää tai elämää kenenkään muun kanssa. Kun löytää sen täyden kympin kumppanin, on suhteen eteen valmis puskemaan vaikka vuoretkin kumoon. Luottamuksemme itseemme, toisiimme ja meihin on saumaton. Jos parisuhde voi hyvin, tekee erossa oleminen siitä entistäkin vahvemman. Toista ja jokaista yhteistä hetkeä arvostaa ihan eri tavalla, kun yhteinen aika ei ole itsestäänselvää.

Raijalle kiitos kuvasta!

Kun Phill on merillä, voimme pitää toisiimme yhteyttä ainoastaan sähköpostilla. Sähköposteissa ei saa keskutella aluksen liikkeistä tai aikatauluista, mutta muuten sana on aika vapaa. Jos jollekin Phillin läheiselle sattuisi jotain ikävää, kerrottaisiin uutiset Phillille henkilökohtaisesti. Kapteeni ja cob (chief of the boat) tekevät yleensä ratkaisun siitä, miten missäkin tilanteessa menetellään.

Kirjoitamme toisillemme sähköposteja päivittäin. Joskus sähköpostit menevät perille parin päivän viiveellä, minkä vuoksi kysymykset ja vastaukset sukkuloivat välillämme ristiin rastiin lomittain. Phillin viestit saavat minut nauramaan ääneen - niistä kuuluu Phillin "ääni". Huumori on meille tärkeä ja yhteinen selviytymiskeino. Vaikka kerrommekin viesteissä kuulumisiamme rehellisesti, on niiden ensisijainen tavoite tuoda toiselle hyvää mieltä. Meille on tärkeää tietää, että toinen voi hyvin ja on onnellinen.

Tottakai mekin riitelemme, aivan niin kuin kaikki parit. Emme kuitenkaan ole koskaan riidelleet silloin, kun Phill on poissa kotoa. Pidämme tarkasti huolen siitä, että kaikki pienimmätkin asiat selvitetään heti silloin, kun ne ovat vielä pieniä ja paljon ennen kuin Phill lähtee merille. Tässä olemme kehittyneet viime aikoina hyvin paljon. Olemme kumpikin enemmän mököttäjiä kuin huutajia, mutta mökötysaika on lyhentynyt ainakin puoleen. Puhumme paljon ja avoimesti. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta tuulimyllyjä vastaan on turha taistella. Ei ole reilua olla toiselle vihainen asiasta, joka ei ole hänen käsissään.

Kun Phill on poissa, vietämme paljon aikaa suunnittellen, mitä kaikkea kivaa teemme sitten kun saamme olla taas yhdessä. Jokainen yhteinen minuutti, päivä tai viikko ovat meille tärkeitä. Ajoin eilen ruokatauollani tukikohtaan saadaksemme viettää 20 minuuttia yhdessä. Emme olleet nähneet toisiamme reiluun viikkoon ja nyt edessä on taas useampikin viikko erossa. Ei se määrä, vaan se laatu... Eilinen parikymmenminuuttinen oli täydellisen onnellinen - niitä hetkiä, mun muu maailma katoaa ja menettää merkityksensä. En vaihtaisi tuota hetkeä mihinkään, en edes kokonaiseen päivään. Sen muisteleminen hymyilyttää ja saa perhoset lepattamaan vatsassani. Tuntuu ihan samalta kuin silloin seitsemän vuotta sitten, kun tapasin Phillin. Rakastamisen lisäksi saamme rakastua toisiimme yhä uudelleen ja uudelleen.

Joinain hetkinä ikävä tuntuu pahalta ja valtavan suurelta. Useimpina päivinä se on kuitenkin onnellista ja hallittavissa olevaa. Tiedän ettei Phill halua lähteä pois luotani - se on osa hänen työtään. Ja Phill tietää, että minun on tärkeä seistä omilla jaloillani ja vaalia omaa arkeani. Vaikka odotammekin jälleennäkemistä kuin kuuta nousevaa, emme odota sitä paikoilleen jämähtäneinä. Elämä tapahtuu tässä ja nyt, yhdessä ja erikseen.

Onnelliseen ihmissuhteeseen tarvitaan tahtoa, onnellisia ihmisiä ja syvää luottamusta. Ei tämä aina ole helppoa, mutta ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoista.