Näytetään tekstit, joissa on tunniste New Jersey. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste New Jersey. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. marraskuuta 2015

Frenchtown, New Jersey

Jos USA:n osavaltioita listataan tavallisen suomalaisen silmin kiinnostavuusjärjestykseen, ei New Jersey taida kohota listalla kovinkaan korkealle. Ymmärrän. En minäkään tiennyt New Jerseysta juuri mitään (mairittelevaa) ennen kuin tapasin oman Jersey-mieheni. Nyt kun minulla on oma lehmä syvällä New Jerseyn ojassa, voin myöntää olevani pikkuisen ihastunut tuohon New Yorkin kupeessa sijaisevaan maalaisserkkuun.

Phillin kotiseutu koostuu maatiloista, metsistä ja toinen toistaan mielenkiintoisemmista pikkukaupungeista. Kyläpahaset eivät ole mielenkiintoisia siksi, että niistä löytyisi loputtomasti tehtävää ja nähtävää, vaan siksi, että ne ovat täynnä yllätyksiä. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavan kulman takaa löytyy. Yhtenä päivänä dinerin vieruspöydässä istuu kovaääninen gangsta, jota ei voi olla kuuntelematta ja katselematta, vaikka kuinka yrittää. Seuraavana päivänä löydät kolmen talon kokoisesta kylästä urheilukaupan ja kolmantena metsän keskeltä löytyykin ihan älyttömän hyvää pizzaa tai viher-smoothieita.

Viime lauantaina Phill lähti isänsä kanssa kalastamaan ja minä seikkailin Phillin siskon kanssa Frenchtownissa. Frenchtown teki vaikutuksen ja nousi New Jersey -listallani toiseksi heti Princetonin jälkeen.




Kaupunki oli pienestä koostaan huolimatta täynnä hauskoja putiikkeja, joiden teema oli tietenkin hipsterin serkku, country chic. Mukaan olisi voinut napata lahes mita tahansa, Buddhasta silityslautakirjaan.









Mita Frenchtownista ei löydy, sitä tuskin tarvitsee. Tai ehkä kuitenkin toisinpäin. Mitään kovin järkevää tuosta söpöstä pikkukaupungista ei meinaan löytynyt. Mutta ei kai aina tarvitsekaan olla järkeva.

Jos siis löydät itsesi jostain ihmeen syystä luoteis-New Jerseyn farmimailta, käy ihmeessä piipahtamassa myos Frenchtownissa. Lupaan ettet pety! New Jerseysta on niin moneksi.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Small town New Jersey

Phillin kotikaupunki, Washington, on tyypillinen pieni kaupunki luoteis-New Jerseyssa. Kaupunki sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päässä New York Citysta, mutta tunnelma on aivan toisesta maailmasta.

Tässä pieni valokuvakimara Washingtonista. Kuvat kun kertovat niin paljon sanoja enemmän.



Vanha elokuvateatteri ja Dunkin' Donuts. Koillis-USA:sta tuskin löytyy kaupunkia, jossa ei olisi Dunkin Donuts -kahvilaa.


Krauszer's on tyypillinen New Jersey:n pikkuruokakauppa(ketju)






Usko tai älä, täältä saa maailman parhaat bagelit! Näiden veroisia ei löydy edes New York City:sta.







Aita, joka pitää tunkeilijat loitolla




Phillin lapsuuden ikoninen lounaslaatikko





Phillin kommentti näitä kuvia katsoessaan oli: " Very, very New Jersey...". Eteläisessä New Jerseyssä metsät vaihtuvat peltoihin, rannikko (Jersey Shore) on täynnä pieniä merenrantakaupunkeja ja kauniita rantoja. Koillis-New Jersey onkin sitten ihan oma lukunsa ja muistuttaa muuta New Jersey enemmän New Yorkia. 

Huomenna heitämme taas hyvästit rennolle New Jerseylle ja suuntamme kulkumme Manhattanille. Täydellinen rentoutuminen on tehnyt hyvää, mutta New York on aina New York. Edessä on vielä pari kivaa lomapäivää ennen paluuta arkeen ja kesään.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Holy cow ja sweet baby Jesus

New Jerseyyn matkustaminen takoittaa aina hyvää ruokaa, sillä koko Phillin perhe rakastaa ruuanlaittoa. Torstaina Phillin vanhemmat tekivät ihan tajuttoman hyvää pizzaa, perjantaina herkuttelimme perinteisillä Thanksgiving -ruuilla ja eilen vietimme koko päivän Phillin siskon ja hänen poikaystävänsä kanssa farmers marketilla.

Eilisen päivän ruokatunnelmat voi tiivistää kahteen kuvaan:

Holy cow!




ja Sweet Baby Jesus!

Melkoisen majestettiinen lehmä! Ja herkullisia bbq-slidereita. Olutkin oli hyvää - nimensä veroista.

Slidereiden ja oluen lisäksi herkuttelimme todella tuoreilla ostereilla ja illalla kokkasimme aivan yhtä tuoretta halibut-kalaa ja lantturanskiksia. Jälkkäriksi söimme lähifarmilla valmistettua inkiväärijäätelöä, jonka seasta löytyi juuri sopivan paljon kristallisoidun inkiväärin palasia. Nam!


Hyvän ruuan lisäksi myös seura oli mitä mainiointa. Kisu-ikäväkin hellitti hieman tätä oranssia riiviötä rapsutellessa...

Sven is making bad decisions... Yksi jalka akvaarion päällä, toinen kukkaruukussa...

Lomalla on mukavaa. En muista, milloin viimeksi olisimme olleet näin totaalisen rentoutuneita ja saavuttaneet täysin kiireettömän lomamoodin. Tätä kirjoittaessa köllöttelen takkatulen lämmössä ja olen niin vietävän onnellinen ja elämääni tyytyväinen. Juuri nyt ei ole kiire minnekään.

torstai 27. marraskuuta 2014

Maisemanvaihdos

Matkustusonneni on todellakin kääntynyt.  Eilinen lumimyräkkä perui tuhansia lentoja, mutta meidän koneemme laskeutui Newarkin kentälle etuajassa. Lensimme San Diegosta New Jerseyyn suoralla red eye -lennolla. Kunnon unet jäivät tällä(kin) kertaa vain haaveeksi, mutta sehän ei yllätä ketään. En ole edelleenkään hyvä matkustusnukkuja. Matka meni kuitenkin nopeasti koiranunta torkkuen. Olisin voinut matkustaa vaikka hitusen pidempäänkin.




Saavuimme Newarkiin hieman aamuviiden jälkeen ja Phillin isä oli siellä jo meitä odottelemassa. Tässä suhteessa meidän vanhempamme ovat kyllä ihan samanlaisia: Tulevat hakemaan kentältä mitä ihmeellisempiin aikoihin, ovat aina ajoissa eivätkä taatusti koskaan valita. Phillin lapsuudenkoti sijaitsee pienessä Washingtonin kaupungissa luoteis-New Jerseyssa, noin tunnin ajomatkan päässä Newarkista. Matkalla satoi vielä hiljakseen märkää lunta, mutta tiet olivat ihan sulia.





Tämä päivä on mennyt talven ihmemaassa (märässä sellaisessa) ulkoillessa, takkatulen edessä lekotellessa, kuulumisia vaihtaessa ja rentoutuessa. Phillin perhe siirsi Thanksgiving illallisen huomiselle, sillä kukaan ei uskonut meidän pääsevän ajoissa perille. Mutta eipä se mitään haittaa. Kiitospäivähän voi olla vaikka joka päivä. Ja henkilökohtaisesti olen kyllä todella kiitollinen siitä, ettemme ole jumissa lentokokentällä juuri nyt.





Nyt on kyllä ihan lomafiilis. Ja enpäs muuten muista milloin olisin ollut viimeksi näin innostunut lumesta... Napsin kuvia sormet punaisina ja naama iloisessa virneessä. Nämä valkoharmaat maisemat ovat oikeasti aika kivaa vaihtelua palmuille ja merelle. Viimeisessä kuvassa näkyy tosin Phillin vanhempien takapihan varastanut bambu. Pieni vinkki kaikille: Bambu ei pysy pienenä ja sievänä kovinkaan pitkään. Taidamme ostaa Phillin vanhemmille joululahjaksi pandan...