maanantai 5. lokakuuta 2020

Toka puolisko

 Raskautta on nyt takana 36 viikkoa ja 3 päivää ja edessä olevien päivien lukumäärää voi vain arvailla. Viimeisen viikon aikana olen alkanut olemaan ensimmäistä kertaa sitä mieltä, etten ehkä haluaisikaan olla loppuelämääni raskaana. Se kun alkaa tuntumaan joka päivä hieman, öh, raskaammalta. Mutta pakko siltikin myöntää, että olen päässyt toistaiseksi todella helpolla ja nauttinut

Viikot 20-30 olivat mahtavia. Energiaa riitti loputtomasti sekä töissä että vapaalla, vaikka yöunet olivatkin katkonaisia. Pesimisviettini sai minut siivoamaan koko kodin lattiasta kattoon ja sain vihdoinkin järjestettyä myös jokaisen kodista löytyvän kaapin (koska vauvathan tunnetusti tarkistavat heti ensitöikseen kaappien siisteyden...). Lääkärikäyntejä oli noin kerran kuukaudessa ja vatsa kasvoi enemmän tai vähemmän luotettavien käyrien keskivaiheilla. 

24 viikon masu

Phill tuli komennukselta kotiin kun raskausviikkoja oli täynnä 31 ja sai nähdä mahani ensimmäisen kerran livenä sitten viikon viisi. Ero oli aikamoinen ja ajatus vauvasta muuttui huomattavasti konkreettisemmaksi kuin sähköposteissa kuvailemani hedelmä- ja vihannesverrokit. Koska meillä ei ollut oikeastaan koko kesänä mahdollisuutta kommunikoida (siitä lisää toisessa postauksessa), tuli Phillille iloisena yllätyksenä, kuinka hyvin olin voinut ja mihin kaikkeen vielä pystyin. 

Phillin taiteilema gender reveal

Viikot 30-35 sujuivat vielä aika hyvissä voimissa, vaikka aloinkin jo huomaamaan, että suurimmat supernaisenergiat oli käytetty ja lepokin tuli välillä tarpeeseen. Aloin jälleen nukkumaan enkä ollutkaan enää joka aamu hereillä ennen aurinkoa. Maha jatkoi kasvamistaan käyrien keskivaiheilla, mutta olo alkoi olemaan päivä päivältä pallomaisempi ja kenkien jalkaan laittaminen tuntui urheilusuoritukselta. Tunnepuolella perusvire oli tasaisen onnellinen, vaikka löysinkin itseni yhä useammin itkemästä eläin- tai vauvavidoita katsoessani tai nauramasta ilman pienintäkään itsehillinnän ripettä jollekin aivan mitättömälle vitsille tai sattumukselle. 

Kun viikkoja tuli täyteen 35, päätti Pikkuinen laskeutua alemmaksi ja hengailla pysyvästi virtsarakkoni päällä. Kun tähän lisättiin 35-40 asteen lämpätilat ja sen mukaisesti turvonneet jalat, oli seurauksena hyvin epämukava viikko. Laskin mielessäni päiviä laskettuun aikaan ja totesin niitä olevan liikaa. Kaikeksi onneksi tämä viikko on alkanut taas huomettavasti mukavammissa ja hieman viileämmissä merkeissä. Sain sopeutettua ajatukseni ja odotukseni nykyistä olotilaa vastaaviksi ja annoin itselleni luvan nauttia siitä, että voin itse määrätä kuinka paljon teen ja menen minäkin päivänä. En ole hyvä ottamaan iisisti tai pysymään aloillani, mutta nyt on aika opetella.

Tämän päivän masu, 36 + 3

Täällä on siis kaikki hyvin ja valmiina poitsuamme varten. Vaikka toivonkin, että hän pysyy mahassa kasvamassa vielä muutaman viikon, odotan jo innolla ensitapaamistamme. Jos mahakäyttäytyminen ennustaa mitään tulevasta, on meillä käsissämme pylly pystyssä nukkuva ikiliikkuja ja varmasti maailman suloisin sellainen. En malta odottaa!

2 kommenttia:

  1. Ihana lukea, että olet voinut hyvin ja olette nyt yhdessä päässeet nauttimaan odotuksesta. Tuo Phillin masumaalaus on tosi kaunis. :) Iloa odotukseen ja voimia synnytykseen! :) -Sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. On ollut kyllä todella ihanaa nauttia ja fiilistellä yhdessä.

      Poista