sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Kuulumisia kotiverkkareissa

USA:ssa on jotakuinkin mahdotonta pistää nenäänsä kodin seinien ulkopuolelle kuulematta kysymystä How are you? Oikeaoppinen vastaus huolettomasti heitettyyn kysymystervehdykseen kuuluu tietenkin I'm good, thanks! How are you? Viimeaikoina olen kuitenkin lisännyt vastaukseen huomaamattani pienen ekstran: I'm good, considering everything. Tämä kuvastaa maailmantilannetta kai aika hyvin. Kun päiviin isketään yhtäkkiä muutama ekstratunti ja aika monta rajoitusta, menee koko elämä helposti hetkeksi sekaisin. Mutta jos jossain olen hyvä, on se uusiin tilanteisiin sopeutumisessa.


Olen yrittänyt lähestyä tilannetta positiivisen kautta ja muistaa kuinka pirun onnekas olen. Korona ei ole tullut vielä oikeasti lähelle, vaikka lähinaapurustossamme onkin Koronakartan mukaan ainakin 27 tartuntaa. Minulla on vielä työpaikka ja palkka eikä minulta vaadita muuta kuin kotona oloa. San Diego on toki samaan tapaan suljettu kuin suuri osa muustakin maasta/maailmasta ja pahimman uskotaan olevan vasta edessä, mutta juuri nyt, juuri tässä tilanteessa, voisin ihan hyvin sanoa I'm good. Piste.


Vaikka minulla onkin vielä pikkuisen töitä, en tee lähimainkaan täyttä työpäivää ja elämässäni on yhtäkkiä aikaa. Stay at home aikakauden alkaessa loin pääni sisällä suunnitelmia siitä, kuinka tehokas ja aikaansaava voisin nyt olla. Totuus on kuitenkin se, että kaappini eivät ole yhtään sen siistimmät kuin ennenkään enkä ole myöskään ilmoittautunut yhdellekään etäkurssille. Mutta luovuuteni kyllä kukoistaa! Kaapista on tullut kaivettua vanhat ja unohtuneet käsityöprojektit, värityskirjat sekä pölyttynyt ukuleleni. Lisäksi olen liikkunut paljon naapuruston kaduilla ja kompaktilla kotisalillani (aka olohuoneessani), opetellut puhumaan puhelimessa ja nauttimaan siitä, zoomaillut, soveltanut keittiössä ja katsonut valtavasti hömppää.


Päivieni bonusaktiviteetti on ollut pitkien sähköpostien kirjoittaminen. Sähköpostit on osoitettu lähes yksinoikeudella lentoyhtiöille ja Phillille. Spring breakille suunnittelemani Suomi-loma siirtyi jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja rahojen takaisin saaminen on vielä kysymysmerkki. Homma olisi ollut hyvin helppo, jos olisin varannut lentoni suoraan lentoyhtiöltä, mutta enhän minä niin tee juuri koskaan. Olen melkoinen lentotarjoushaukka ja parhaat diilit löytyvät yleensä aina kolmansien osapuolten avulla. Homma toimii niin kauan hyvin kun matkassa ei ole mutkia. Nyt niitä mutkia onkin sitten kaikilla matkalaisilla yhtaikaa ja asian selvittelyyn voi mennä tovi. Toivo kuitenkin elää! Sain peruttua matkani ihan viime hetkellä ja nyt en voi muuta kuin odottaa, miten korvausten kanssa käy.

Mitä tulee Phillille suunnattuihin sähköposteihin, olemme jälleen kerran siinä tilanteessa, että koko yhteydenpitomme on niiden varassa ja minusta on kuoriutunut vanha tuttu crazy email lady. Jos mietit, että vastahan hän tuli takaisin kotiin 6kk komennukselta niin samaa mietimme mekin. Mutta näin tämä menee ja tällä hetkellä meneillään oleva komennus on hyvin suurella todennäköisyydellä meidän viimeinen. Kun Phill palaa kotiin joskus loppukesästä tai alkusyksyksystä, jatkamme vene-elämää vielä muutaman kuukauden ja siirrymme sen jälkeen viimeiseksi kolmeksi vuodeksi maapalvelukseen ja uusia seikkailuita kohti.


Niin syvältä (kirjaimellisesti) kuin nämä sukellusvenekomennukset ovatkin, on tämän komennuksen ajoitus loppujen lopuksi aika hyvä. Phill lähti juuri ennen kuin Koronatilanteen vakavuus alkoi ihan todella selviämään eikä ole astunut sen jälkeen kuivalle maalle erään tukikohdan laituria ja kauppaa pidemmälle. Tällä hetkellä Phill ja muu miehistö on siis virukselta niin turvassa kuin siltä nyt voi olla. Jos Phill olisi kotisatamassa, olisi hän siltikin luultavasti eristyksissä paatillaan. Ikävä on tietenkin kova, mutta niin kuin aiemmin jo totesin, meillä on asiat ainakin tällä hetkellä kaikin puolin niin hyvin, että yritän pitää huonot hetket hetkinä ja keskittyä kaikkeen siihen hyvään, mitä elämässäni on meneillään.

Toivottavasti teilläkin on kaikki hyvin! En lupaa vieläkään mitään aktiivisemmasta kirjoitustahdista, vaikka aikaa ja intoa kirjoittamiseen nyt olisikin. Täällä kuitenkin ollaan edelleen ja Instagramissa (veeralampi) aika ahkeranakin.


2 kommenttia:

  1. Hei! Löysin blogisi ja liityin lukijoihin. Tapaamisiin siis postausten äärellä!
    Minä olen myös opettaja (yläkoulun erityisluokka). Arki on etäopetusta ja opetuksen lisäksi henkilökohtaista yhteydenpitoa oppilaisiin. Onneksi on Officen Teams, mikä mahdollistaa oppituntien pitämisen.
    Telkkariuutiset liittyvät pääsääntöisesti koronaan - tilanteeseen meillä, siellä ja muualla.
    Kotona oloon alkaa tottua. Minulla on helppoa, kun perhe on kotona. Etätyöskentelen, nuorempi tytär etäopiskelee, valempi tytär odottaa yliopiston pääsykokeita (piti olla viime viikolla, mutta pääsykoe siirtyi tulevaisuuteen) ja mies käy päivät töissä kodin ulkopuolella.
    Kaikkea hyvää teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tänne! Pakko tosin myöntää, että kirjoitustahti on ollut viimeiset puolitoista vuotta aika olematon. Mutta jos yhtään kiinnostaa, vanhoja postauksia löytyy aika liuta. Minäkin mietin juuri tänään, kuinka tähän "uuteen" arkeen on jo jotakuinkin tottunut. Vaikka monia asioita (ja varsinkin ihmisiä) onkin ikävä, on tässä ollut minun kohdallani paljon hyvääkin. Vielä ei ole mitään tietoa, milloin koulut taas mahdollisesti avaavat täällä ovensa ja miltä arki näyttää siinä vaiheessa, mutta nyt pitää vain malttaa elää päivä kerrallaan.

      Poista