Ainokainen vapaa

Perjantaina juttelin työkaverini kanssa viikonpäivistä ja siitä, mikä päivä tai päivän osa on lempparimme. Työkaverini vaaka kallistui perjantai-iltojen puoleen kun taas minä haaveilin silläkin hetkellä ihanan rennosta sunnuntaiaamusta.

Ennen olisin ollut työkaverini kanssa samaa mieltä, mutta ei se vain tunnu laisinkaan samalta nyt, kun menen vielä lauantaisinkin heti aamusta töihin. Minulla on ollut nyt tasan vuoden verran vain yksi kokonaan vapaapäivä viikossa, joten valintani oli helppo. 

Työkaverini oli sitä mieltä, että sunnuntaiaamut ovat turhan haikeita, sillä ajatukset eksyvät helposti jo tulevaan viikkoon ja hetkessä eläminen vaikeutuu. Ennen olisin ollut ehkä tästäkin samaa mieltä, mutta nykyään osaan ladata akkuja sunnuntaiaamusta iltaan. Joinain viikkoina se tarkoittaa totaalista laiskottelua, mutta useimmiten rentouduin parhaiten puuhastelemalla.

Tänään aamu alkoi hieman turhan aikaisin, sillä Possu-kissalla oli halipula ja Kisunkin piti saada oma osansa. Venyimme kuitenkin sängyssä laiskoina kahdeksaan asti ja lähdimme sitten kävelylle aurinkoiseen aamuun. Kävimme aamupalalla lähikahvilassa ja jatkoimme matkaa kadun toisella puolella sijaitsevaan Stehly Farms Markettiin ruokaostoksille.

Kotimatkalla osui silmiimme ilmoitus kadonneesta Kissasta ja Phill tajusi melkein juosseensa kyseisen kissan yli edellisenä päivänä lenkillään. Päätimme lähteä vielä pienelle kävelylle katsomaan, josko kissa hengailisi vielä samoilla hoodeilla.

Kissaa ei näkynyt, mutta soitimme havaintomme omistajille ja jatkoimme samantien hieman pidemmän lenkin. Aamu lämpesi vauhdilla ja linnut lauloivat. Tänään on ollut taas hyvin vaikea muistaa, että elelemme vasta tammikuuta.

Palasimme kotiin yhedentoista aikoihin, mikä mahdollisti pienen pikasiivouksen ennen kuin kaverini tuli hakemaan minua joogaan. Sunnuntai-iltapäivät ovat vierähtäneen viime aikoina usein La Jollassa suomen kielisessä puistojoogassa. Täydellistä sunnuntaipuuhaa täydellisessä maisemassa. Siis heti sen jälkeen kun onnistuu löytämään parkkipaikan kaikkien turistien keskeltä.

Joogan jälkeen kotoa löytyi kokkauspuuhissa oleva mies ja huumaavia tuoksuja. Olo on juuri sellainen kun sunnuntaisin kuuluukin.

Nähtäväsi kaikkeen tottuu, jopa kuusipäiväisiin työviikkoihin. Välillä minusta tuntuu jopa siltä, että mitä vähemmän vapaa-aikaa on sitä paremmin sen osaa hyödyntää. Tai ehkäpä kyse onkin siitä, että olen oppinut hellittämään pitäisi-asenteesta silloin kun ei ole ihan oikeasti pakko. Yhtä kaikki: Sunnuntait ovat parhaistakin parhaimpia.