Keskiviikko 20.12

Keskiviikko alkaa huomattavasti virkeämmällä fiiliksellä kuin eilinen. Menin nukkumaan jo ennen kymmentä ja posotin kahdeksan tuntia putkeen. Käyn lämpimässä suihkussa ja käännän termostaattia pari astetta lämpimämmälle. Muistelen samalla väristen New Hampshiren aikoja, kun asuimme vetoisassa puutalossa, jonka sisälämpötila oli koko talven viidentoista asteen kieppeillä ja siitäkin lystistä maksoimme monia tuhansia öljyn muodossa. Miten minulle mahtaa käydä, jos muutamme joskus takaisin itärannikon pohjoisosiin...

Aamupalaksi sama setti kuin eilen ja sitten hetkeksi sohvalle peiton alle. Kisu tulee polkemaan peittoa pesäksi (knead) ja kehrää itsensä uneen. Voi kun voisin jäädä tähän.

Phill nousee hieman ennen seitsemää. Paatilla on alkanut holiday stand down, eli työmäärä on vähentynyt huomattavasti. Tänään Philillä on tosin duty-päivä, mitä tarkoittaa töissä yöpymistä. Suunnittelemme hetken loppuviikon menoja ja suuntaamme sitten kumpikin töihin.

Töissä on taas vaihteeksi hiljainen aamu. Ryhmämme lapsista yksi on jo lomalla ja toinen kipeänä. Kun porukka tippuu kahdeksasta kuuteen, tuntuu se aina heti rauhallisempana menona. Ihan sama ketkä ne kaksi poissaolevaa ovat.

Aamu menee tänään nopsaan ja hyvillä mielin. Käyn hoitamassa tauollani pari asiaa ja kerkiän ihan vain hengähtämäänkin hetkeksi. Tauoltani palattuani laittelen naruja lasten tekemiin koristeisiin kunnes ensimmäiset tuhisijat alkavat heräilemään.

Neljältä pakkaan hirveän määrän lahjakasseja autoon ja ajelen Rite Aidin kautta kotiin. Syön pienen välipalan ja siistin sitten keittiöstä aamun kiirekaaoksen tiskikoneeseen. Postilaatikosta löytyy normaalin roskapostin lisäksi pari korttia ja Phillille tilaamani kirja.

Illan suunnitelmani on tehdä pipareita, mutta ensin päätän tehdä nopsan HIIT-treenin. Treenin jälken on hyvä olo, suihkun jälkeen vielä parempi.

Koska minulla ei ole tänään kotona pipariapulaista, menee leipomiseen hetki jos toinenkin. Olen tyytyväinen taikinan koostomukseen ja tuoksuun. Maistaa en raakaa taikinaa uskalla (vaikka tahdonvoima onkin koetuksella), sillä salmonellavaara on USA:ssa ihan todellinen.

Kahdeksan aikoihin on vihdoin valmista ja minulla hirveä nälkä. Lämmitän vielä viimeiset chilit illalliseksi ja jälkkäriksi maistan tietenkin piparia. Namskis! Näistä tuli hyviä ja paranevat varmasti vielä vanhetessaan.

Kun kerkiän vihdoin istahtamaan sohvalle, tuntuu siltä, etten taida enää tänään noustakaan muuta kuin iltapesulle ja nukkumaan.

Enään kaksi työpäivää jäljellä! Toivo lomasta alkaa olemaan jo lähes käsin kosketeltavaa (tai vähintäänkin piparin tuoksuista).