Moikataan kun tavataan

Aloitin tämän itsenäisyyspäivän kuuntelemalla jonkun tuttuni Facebookissa jakaman Finlandia Hymnin. Katselin hymy huulilla ja siltikin hieman  haikeana videon, joka kaikessa simppeliydessään kuvasti juuri sitä Suomea, jota mielikuvissani aina ikävöin. Toppapukuisia lapsia luistelemassa ja laskemassa mäkeä posket punaisina. Reippaita ikämiehiä kävelemässä kerrostalon pihapiirissä lippujen liehuessa ja lumen pöllytessä. Puhdasta, kaunista, talvista ja siltikin kumman lämminhenkistä.

Videon päätyttyä minun piti kiirehtiä töihin, sillä itsenäisyyspäivä tai ei, täällä USA:ssa elellään taas kerran ihan tavallista tiistaita eikä kukaan tiedä kertomatta, että minulle tämä päivä on yksi vuoden tärkeimmistä.

Tai ainakaan melkein kukaan...

Töihin päästyäni tapasin käytävällä tutun vanhemman, joka tervehti ja toivotti iloisesti hyvät huomenet. Ei "Good morning", vaan ihan selvällä suomen kielellä "Huomenta!" Tapasimme ensimmäistä kertaa muutama viikko sitten. Satuin olemaan iltavuorossa ja juttelin hetken äidin kanssa, vaikka lapsi ei olekaan minun ryhmässäni. Kun jutustelun lomassa päädyin kertomaan olevani alunperin Suomesta kotoisin, ei naisen riemulla ollut rajaa. No way!!! Kävi ilmi, että hän oli viettänyt vuoden Hyrylässä vaihto-oppilaana ja rakastunut sekä maahan että suomen kieleen. Nyt kieli oli pahasti ruosteessa, mutta valmiina käyttöön kun hänelle löytyi vihdoinkin suomea taitava juttukaveri.

Vaihdamme päivittäiset tervehdykset aina suomeksi ja juttelemme keritessämme perisuomalaisista asioista, kuten muumeista, parhaista salmiakeista ja Järvenpään Prismasta. Mistäpä muustakaan.

Hauska suuren pienen maailman sattuma tämäkin. Suomikytköksiä löytyy mitä kummallisemmista paikoista ja tilanteista.