Idealistin mainospohdintaa

Mietin pitkään, että pistänkö omaa lusikkaani enää tähän soppaan, mutta jos kerran Iltalehti niin sitten minäkin.

Coca Cola Super Bowl -mainos

Coca Colan mainoksessa 7 tyttöä laulaa America the Beautiful -laulun seitsemällä eri kielellä. Coca Colan sanoin mainoksen tarkoituksena oli tuoda esiin Amerikan uskomatonta monipuolisuutta ja eri etnisten ryhmien kirjoa (diversity). Ehkäpä, mutta oli tarkoitus sitten mikä tahansa, on mainos herättänyt USA:ssa raivoisaa kielipoliittista keskustelua.

Katsoin mainoksen yhdessä ystäviemme kanssa. Joukossamme oli kaksi maahanmuuttajaa, yksi toisen polven maahanmuuttaja, jonka äidinkieli on muu kuin englanti ja viisi englantia äidinkielenään puhuvaa amerikkalaista. Meistä kukaan ei kommentoinut mainosta mitenkään emmekä keskustelleet siitä myöskään jälkikäteen. Muista en tiedä, mutta minä en kokenut keskusteluun minkäänlaista tarvetta. America the Beautiful on hyvin patrioottinen laulu USA:ssa ja tämä uusi "näkökulma" hämmensi minua hieman. En kuitenkaan jäänyt pohtimaan mainosta sen kummemmin, kunnes huomasin, mikä kohu siitä oli syntynyt.

Ehkä yksinkertaistan liikaa, mutta minulle tämä on hyvin selkeä juttu: Uuteen maahan muuttaessa on tärkeää opetella maan kieli ja tutustua maan kulttuuriin. Maassa maan tavalla - mutta ei täysin ja sokeasti. On tärkeää sopeutua ja sujauttaa itsensä osaksi uutta kotimaataan, mutta ei se tarkoita sitä, että samalla täytyisi luopua omasta äidinkielestään ja kulttuuristaan. Viettäessäni aikaa suomalaisten ystävieni kanssa, puhun suomea. En siksi, että halveksisin amerikkalaisia tai englannin kieltä - vaan siksi, että se on luonnollista ja suomen kieli on iso osa minua. Jos mukana on sekä suomen - että englannin kielisiä kavereita (tai vaikka kahvilan kassa), vaihtuu käyttökieleksi tietenkin englanti, sillä se on kohteliasta ja siinä tilanteessa luonnollista.

En pidä Coca Colan mainosta upeana tai tarpeellisena, enkä myöskään kamalana. Se ei herätä minussa valtavia tunteita. Ymmärrän toki mainoksen olevan hyvin provogatiivinen, sillä maahanmuuttopolitiikka on USA:ssa aina pinnalla. En myöskään yhtään epäile, etteikö Finlandia Hymnin laulaminen seitsemällä eri kielellä nostaisi esiin vastaavia kommentteja ja kahtia jakoa Suomessa. Mutta tarvitseeko näitä asioita katsoa niin mustavalkoisten silmälasien läpi?

Olen maahanmuuttaja ja käyn yhä edelleen läpi siihen kuuluvaa paperiruljanssia. Matkaan on mahtunut monenlaisia kokemuksia ja tunnetiloja - ihan laidasta laitaan. Välillä tekisi mieli näyttää tälle maalle pitkää nenää ja rakentaa itselleni pieni erakkokupla. Toisinaan tunnen hyvin vahvasti kuuluvani joukkoon - olevani kotona. Minusta on ihana kuulla ympärilläni eri kieliä ja nähdä koko valtava erilaisten ihmisten kirjo. Ja mitä minun kielitaitooni tulee, osaan ihailla uutta kotimaatani sekä suomeksi että englanniksi.

Siinä onkin koko jutun ydin: Se, että laulu laulettiin useilla eri kielellä ei välttämättä vie tilaa englannilta vaan tuo esiin sitä kokonaisuutta ja arkipäivää, mitä tämä maa pitää sisällään. Jokainen laulun laulaja olisi todennäköisesti osannut lurauttaa laulun myös englanniksi, mutta omalla kielellä laulettuna sanat merkitsevät heille ehkä enemmän. Jos joku kokee syvällä sisimmässään olevansa amerikkalainen ja arvostavansa tätä maata, ei ilmaisukieli muuta sitä mihinkään suuntaan.

                                             Idealistin iltamaisema...