Minulla on ikävä, aivan valtava ikävä! Erityisen paljon ikävöin rakkaita ystäviäni sekä kotikotikotia kaikkine tärkeine ihmisineen. Voi kuinka paljon antaisinkaan, jos voisin piipahtaa halaamassa teitä kaikkia!
Ikävä-sanalla on ikävä kaiku, mutta ei pidä antaa ensivaikutelman hämätä: Ikävä voi olla joskus aika ihanaakin. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että minä olen todella onnekas! Elämässäni on useita ikävöinnin arvoisia ihmisiä.
Vaikka en tarkoituksella pyrikään pois rakkaitteni luota, on elämäni ollut jo vuosia niin liikkuvaista ettei erossa oloa voi välttää. Jos pelkäisin ikävää, en olisi varmaan koskaan uskaltautunut kotiovea kauemmaksi. Pyörisin vain pienessä ympyrässä suojassa ikävältä. Elämässäni ei olisi ikävää - eikä juuri mitään mutakaan mainitsemisen arvoista.
Joskus on ihana rypeä raastavassa ikävässä ja lietsoa itsensä sellaiseen sentimentaaliseen tilaan, että pikkulinnutkin karkaavat pois tieltä. Mutta paino sanalla JOSKUS. Raastavan ikävän sijaan yritän keskittyä haikeaan, mutta onnelliseen ikävään, joka kutittaa vatsan pohjassa ja nostaa hymyn huulille. Ihanat muistot lämmittävät ja naurattavat ja luovat hyvän pohjan uusille suunnitelmille. Hyvään, tasapainoiseen elämään tarvitaan mennyttä, tulevaa ja tätä hetkeä - kaikkea sopivassa suhteessa.
Vaikka ajattelenkin rakkaitani yhtenään, päätin näin joulun alla pystähtyä ihanasti ikävöimään kaikkia minulle tärkeitä ihmisiä. Jos siis poskiasi joskus kuumottaa ja tuntuu, kuin joku tarkkailisi, se saattaa johtua siitä, että minä ajattelen sinua. Ihanaa joulunaikaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti