Ikävä, ihana ikävä

Minulla on ikävä, aivan valtava ikävä! Erityisen paljon ikävöin rakkaita ystäviäni sekä kotikotikotia kaikkine tärkeine ihmisineen. Voi kuinka paljon antaisinkaan, jos voisin piipahtaa halaamassa teitä kaikkia!

Ikävä-sanalla on ikävä kaiku, mutta ei pidä antaa ensivaikutelman hämätä: Ikävä voi olla joskus aika ihanaakin. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että minä olen todella onnekas! Elämässäni on useita ikävöinnin arvoisia ihmisiä.

Vaikka en tarkoituksella pyrikään pois rakkaitteni luota, on elämäni ollut jo vuosia niin liikkuvaista ettei erossa oloa voi välttää. Jos pelkäisin ikävää, en olisi varmaan koskaan uskaltautunut kotiovea kauemmaksi. Pyörisin vain pienessä ympyrässä suojassa ikävältä. Elämässäni ei olisi ikävää - eikä juuri mitään mutakaan mainitsemisen arvoista.

Joskus on ihana rypeä raastavassa ikävässä ja lietsoa itsensä sellaiseen sentimentaaliseen tilaan, että pikkulinnutkin karkaavat pois tieltä. Mutta paino sanalla JOSKUS. Raastavan ikävän sijaan yritän keskittyä haikeaan, mutta onnelliseen ikävään, joka kutittaa vatsan pohjassa ja nostaa hymyn huulille. Ihanat muistot lämmittävät ja naurattavat ja luovat hyvän pohjan uusille suunnitelmille. Hyvään, tasapainoiseen elämään tarvitaan mennyttä, tulevaa ja tätä hetkeä - kaikkea sopivassa suhteessa.

Vaikka ajattelenkin rakkaitani yhtenään, päätin näin joulun alla pystähtyä ihanasti ikävöimään kaikkia minulle tärkeitä ihmisiä. Jos siis poskiasi joskus kuumottaa ja tuntuu, kuin joku tarkkailisi, se saattaa johtua siitä, että minä ajattelen sinua. Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Kokkikolmoset

Joillain ensimmäisistä treffeistämme Phill kertoi minulle pitävänsä ruuanlaitosta. Olin tästä "tunnustuksesta" iloinen, mutta en ottanut sitä kovinkaan vakavasti. Kun hän sitten tarjoutui tekemään minulle aamupalaa ja kysyi, mitä haluaisin, en tiennyt, mitä vastata. Ensinnäkään en uskonut Phillin kimppakämpän jääkaapin sisältävän kovinkaan kummoisia aineksia ja toisekseen en oikein tiennyt, mitä hän osaisi tehdä. Päätin pyytää Philliltä ehdotuksia ja yllätyksekseni lista oli piiiiitkä kuin nälkävuosi. Täytyy tunnustaa, että en edes tiennyt, mitä kaikki hänen luettelemansa hienoudet olivat. Erityisesti hämmennystä herättivät biscuits (teeleivän ja sämpylän risteytys), joita minä britti-englantiin perustuen luulin kekseiksi. Lopulta lautaselleni päätyi frittata, biscuits ja tuoreilla mansikoilla täytettyjä creppejä. Täytyykö edes sanoa, että tämä tyttö oli myyty?!

Phillin taidonnäytteet eivät jääneet pelkän aamupalan varaan vaan jatkuivat illalla alusta alkaen itsetehdyillä juustotäytteisillä ravioleilla, uunissa kypsennetyillä kasviksilla ja fenkolikanalla. Seuraavana viikonloppuna lautaselta löytyi uusia herkkuja ja sitä seuraavana taas jotain uutta. Syksyn ihanin yllätys oli Phillin leipoma aito ruisleipä, jolla herkuttelimme itsetehdyn glögin kanssa Suomi-koulun parkkipaikalla. Jälkkäriksi oli tietenkin joulupipareita ja homejuustoa. Phill oli selkeästikin kuunnellut vuodatuksiani Suomi-ruokien ihanuudesta.

Aika nopeasti minulle kävi selväksi, että Phill ei vain pidä ruuanlaitosta; Se on hänelle enemmänkin harrastus ja elämäntapa. Ensimmäisenä yhteisenä kesänämme Hawaijilla totesin Phillille, että hänen kanssaan eläminen tarkoittaa hyvää ruokaa joka päivä. Tästä kommentista on jo yli kolme vuotta, mutta kaikeksi onneksi mikään ei ole muuttunut. Yhä edelleen Phill hemmottelee minua yhtenään mitä ihanimmilla herkuilla.

Toki minäkin osaan laittaa ruokaa ja jopa ihan hyvää perusruokaa. Erityisesti nautin leipomisesta ja amerikkalaishenkisten aamupalojen valmistamisesta. Ja mikä parasta, tiskaaminen on ainoa kotityö, josta minä ja aina kylmät sormeni todella pidämme. Useimmiten touhuamme siis keittiössä kaksin, tai viime aikoina kolmisin - Kisu kun on yleensä siellä missä mekin. Kisun kanssa saa tosin olla tarkkana, sillä hänellä on kumma taipumus mennä jääkaappiin, pesukoneeseen ja jopa päällä olevaan uuniin. En halua toteuttaa sanontaa "Curiosity killed the cat"...

Ei meillä kuitenkaan ihan joka arkipäivä kokata - välillä kun illat tuppaavat täyttymään ihan kaikesta muusta. Siksipä olemmekin jatkaneet neljän vuoden takaista sunnuntai-illallisten traditiota. Sunnuntai-illallisia suunnitellaan, valmistellaan ja ennen kaikkea nautitaan pitkään ja hartaasti. Herkullinen ateria asiaan kuuluvine juomineen on ehdottomasti paras tapa päättää viikko ja aloittaa uusi. Sunnuntain tuoksut ovat niin nautinnollisia, että niiden edessä nurkan takana odottava maanantaipeikkokin on voimaton. Maanantai ja arki pysyköön kaukana meidän sunnuntai-illallisilta!