Niin kuin on varmastikin tullut selväksi, olen odottanut koko syksyn, että Green Card- ja työluparuljanssi pyörähtäisi eteenpäin. Odotin ja odotin, soittelin ja soittelin, mutta mitään ei tapahtunut. Lopulta kyllästyin odottamiseen ja päätin keskittyä nauttimaan tästä hetkestä. Kyllä se Green Card sieltä joskus tulee ja töitäkin kerkiän tekemään koko loppu elämäni.
Ja niinhän siinä kävi, että kun lakkasin odottamasta, asiat alkoivat rullaamaan. Viikko sitten maanantaina postilaatikosta löytyi vihdoin se hartaasti toivottu kutsu biometriseen tapaamiseen. Eilen sitten ajelin lähimpään USCIS:n paikallistoimistoon Manchesteriin valokuvattavaksi ja sormenjälkiä antamaan. Toimistossa oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa ja palvelu oli todella ystävällistä ja nopeaa. Homma oli hoidettu alle kymmenessä minuutissa - matkoihin tosin meni yhteensä kaksi tuntia.
Vaikka kyse oli pienestä askeleesta kohti paperisodan päättymistä, antoi se minulle toivoa, että tämä ruljanssi päättyy vielä jonain päivänä. Ja totta tosiaan, tämä maanantai olikin toivoa ja tuloksia tulvillaan. Illalla sähköpostissa odotti jättiyllätys: USCIS se siellä tiedotti, että työlupahakemukseni on hyväksytty ja työntekoon tarvittavan dokumentin pitäisi saapua minulle 30 päivän sisällä. Mahtavaa! Työpaikan metsästys alkakoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti