Iltakävely Cliffeillä

Olen aiemminkin muistanut mainita (sen sata kertaa), että työpaikkani sijaitsee hyvin lähellä merta. Käyn edelleenkin viettämässä lähes kaikki lounastaukoni rannalla. Omasta hiljaisesta hetkestä meren ääniä kuunnellen on tullut minulle tärkeä henkireikä. Joskus jään myös töiden jälkeen juoksemaan Sunset Cliffeille. Ja olisipa siellä tarjolla ilmaista joogaakin joka keskiviikko.

Tämäniltainen kalliokävely ei ollut ehkä kovin hiljainen, mutta sitäkin terapeuttisempi. Työpäivä tuntuu enää vain kaukaiselta muistolta...

                           

                           

                            

Kotona minua odotti ikkunassa joku muukin kuin Kisu. Phill oli palannut kotiin! Näin muutama yö sitten painajaisen, että Phill joutui lähtemään äkkikomennukselle ilman, että saimme sanoa kunnon hyvästejä. Onneksi se oli vain unta...

Suomessa kaikki taitavat painella huomenna viimeistään mökille, joten viettäkäähän ihana juhannus ja pysykää lämpiminä!