Hääpäivän kynnyksellä

Vietämme pian kolmatta hääpäiväämme, jonka teemana on amerikkalaisen perinteen mukaan nahka. Nahkaisen lahjan keksiminen ei ollut ihan sieltä helpoimmasta päästä. Vyöt ja lompakot tuntuivat liian tylsiltä, laukkuja Phill ei käytä ja valokuva-albumeitakin olen koonnut hänelle jo useamman. Kaikeksi onneksi Pinterest pelasti taas pälkähästä. Päädyin tilaamaan Philille nahkaisen viehekotelon.

Kolmas avioliittovuotemme on ollut täynnä muutoksia, aivan niin kuin vuosi sitten ennustinkin. Olemme muuttaneet USA:n halki, matkustelleet, rakentaneet arkea Kaliforniassa ja viettäneet todennäköisesti enemmän aikaa erossa kuin saman katon alla. Kaikesta tästä huolimatta (tai sen vuoksi), on kulunut vuosi ollut myös todella onnellinen ja hitsannut meitä entistä tiiviimmin yhteen. Me olemme me, missä sitten olemmekin.

Koska kolmannen vuoden kantava teema on ollut muutos - uusilla ja ihmeellisillä kokemuksilla kuorrutettuna - on melkein luonnollista, että vietämme hääpäiväämme tällä kertaa romanttisessa Pariisissa. Phill kysyi, miten haluaisin juhlia, mutta minua lähinnä nauratti. Eikö Pariisi jo yksissään riitä? Suunnitelmat ovat vielä aika avoinna, mutta emmeköhän me jotain kivaa keksi.

 

Kolme vuotta avioliittoa, melkein seitsemän vuotta yhdessä... Hurjaa! Kulunut aika tuntuu yhtäaikaa hirmuisen nopsalta ja toisaalta on vaikea muistaa aikaa ennen Philliä. Missäköhän minä huitelisin ilman pientä kohtalon johdatusta...?