Tonttumaista menoa

Tämä tonttu pääsi tänään vihdoin ja viimein postiin asti. Puolitoista tuntia myöhemmin postitusurakka oli valmis. Jeps. Mutta ei tullut kyllä yllätyksenä. Edellisten vuosien perusteella tiesin, että tavaroiden paakkaamisessa, oikeiden lippulappusten löytämisessä ja täyttämisessä sekä jonottamisessa saattaa mennä hetki pieni (tai pari).

Saatuani pakkausprojektini valmiiksi, oli aika siirtyä jonon hännille. Mitäpä tekee Veera? No yrittää tietenkin kantaa kaikki paketit kerralla - epäonnistuu ja leväyttää ne tullilappuineen pitkin poikin postin lattiaa. Apuun riensi kaksi herrasmiestä, jotka tarjoutuivat kilpaa auttamaan pakettieni ja viihtymiseni kanssa. Toinen miehistä oli Navy-veteraani, jolla riitti juttua ja tarinaa loputtomiin. Jonotus meni kuin siivillä. Kun kaikki pakettini oli vihdoin syötetty postin systeemiin ja varustettu oikeilla lappusilla, pyyhki postimies hikeä otsaltaan ja huokaisi syvään. Minua lähinnä hymyilytti.

Hyvään joulufiilikseen päästyäni päätin jatkaa samoilla tulilla - kirjaimellisesti. Sytytin kaikki kynttilät ja tunnelmavalot heti kun ulkona alkoi hieman hämärtää. Kun sekään ei vielä riittänyt, päätin tehdä piparitaikinan vol 2 ja aloittaa lahjojen pakkausurakan. Nyt ei puutu muuta kuin joku, jonka kanssa laulaa Tip Tappia kaanonissa... Kaikkea sitä tekeekin mieli tehdä (kun vanhaksi elää).