Sunday, December 22, 2013

Tonnikalatesti ja sattuman kauppaa

Kisun lääkäri soitti eilen iltapäivällä testitulokset, joista ei lötynyt mitään muuta poikkeavaa, kuin merkkejä nestevajauksesta. Nestevajauksenkaan ei voi sanoa olevan kovin yllättävää tai poikkeavaa, jos sisään ei ole mennyt hetkeen mitään ja kaikki aiempi on jo tullut ulos. Huoli on kuitenkin vieläkin kova, sillä Kisu ei edelleenkään syö eikä ehkä juokkaan normaalisti. Lääkärin mukaan antama vatsaystävällinen ruoka ei maistu Kisulle laisinkaan, joten päätin luottaa maalaisjärkeen ja pistää tarjolle vanhaa tuttua lemppariruokaa. Kisu ei meinannyt pöksyissään pysyä, kun purkki aukesi, mutta kävi kauhen tohinan jälkeen vain hieman nuolaisemassa pintaa ja istahti jalkojeni juuren tuijottamaan: "Mitäs olisi seuraavaksi tarjolla?"

Tänään tein itselleni lounaaksi tonnikalaleivän. Avatessani purkkia, Kisu juoksi keittiöön semmoista  vauhtia, että matotkin menivät rullalle - toivomani (ja tyypillinen) reaktio. Annoin Kisulle pienen nokareen tonnikalaa. Normaalisti se häviää lautaselta sekunnissa, tänään Kisu tyytyi vain nuuhkimaan ja puskemaan sitä. Ja sitten tapahtui jotain vieläkin yllättävämpää: Kisu siirtyi tonnikalan ääreltä ruokakipolleen näykkimään aamusta asti seisonutta aamupalaansa. Ei se paljoa syönyt, mutta jotain kuitenkin. Sormet ja varpaat ristissä, että kyse on vain normaalista vatsataudin jälkeisestä "yök, en syö" -reaktiosta! Juomiset minua mietyttävät vielä syömisiäkin enemmän, sillä veden hupenemista on vaikeampi huomata. Ilman ruokaa Kisu pärjää varmasti useammankin päivän, mutta nestehukka onkin sitten jo paljon vakavampi asia.

Eilen illalla jätimme Kisun kuitenkin hetkeksi oman onnensa nojaan ja lähdimme viettämään iltaa ystäväpariskuntamme kanssa. Meille on alkanut tässä viimeisten kuukausien aikana valkenemaan, että Phillin työkavereista useampikin on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Ulkomaalainen military spouse ei sinänsä ole mikään harvinainen juttu, mutta silti tuntuu hauskalta sattumalta, että reilun sadan hengen miehistöstä, joista vain murto-osa on naimisissa, ainakin viisi on naimisissa maahanmuuttajan kanssa. Eilen oli edustettuna Suomi ja Colombia. Tämän eilisen parinskunnan tarinasta tekee vieläkin uskomattomamman se, että he tapasivat toisensa kadulla Bostonissa, n.100 metrin päässä siitä, missä minä ja Phill tapasimme toisemme joitain vuosia heidän jälkeensä. Miehistä kumpikin oli vielä kaiken lisäksi liikkeellä laivastokavereidensa kanssa ja juhlimassa snob turnoveria (laivastoperinne). Nih, tätä voi sitten miettiä seuraavan kerran tähtitaivasta ihaillessaan... Onko tämä maailma loppujen lopuksi äärettömän iso vai hassun pieni paikka? Vai kenties molempia sopivassa suhteessa?

Eilinen Little Italyn auringonlasku 

2 comments:

  1. Maailma on pieni ..... eras Suomalainen on naimisissa Army officerin kanssa, joka oli mieheni kanssa samaan aikaan ROTC:ssa. Go figure....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hämmentävää tämä maailman pienuus :)

      Delete