Pukki tuli taloon

Rakkain joulukoristeeni on enkelikello, jonka äitini pakkasi minulle mukaan Amerikkaan muuttaessani. Tänä vuonna kasasin enkelikelloni jo Thanksgivinginä, mutta huomasin harmikseni, että jäljellä oli vain neljä, jo hieman poltettua, kynttilää (psst äiti, hamstraisitko minulle pari pakettia, jos joulun jälkeisistä aleista sattuu löytymään!?). Kaunishan se on ilman valoakin, mutta kilkatus olisi silti kiva lisä.

Täällä palmujen keskellä lämpimässä täytyy nähdä hieman extra-vaivaa joulutunnelmaan päästäkseen. Vietin aikanaan kaksi joulua Hawaijilla ja opin, että salaisuus joulufiiliksen löytymiseen tropiikissa (tänä vuonna ei ehkä nyt ihan tropiikissa kuitenkaan...) on överi koristeleminen ja perinteet. Tästä innostuneena ilmoitin Phillille, että tänä vuonna koristellaan koti lattiasta kattoon. Yllätyksekseni hän sanoi "OK!" - silmääkään räpäyttämättä. Tyyneen vastaukseen oli kaksi vaihtoehtoa: 1) Choose your battles - asenne tai 2) Phill tuntee minut niin hyvin, että tiesi intoni jäävän simppelin tyylin jalkoihin. Veikkaan kakkosta.

Koska Phill antoi minulle vapaat koristelukädet, lähdin ostoksille yhdessä bling blingiä rakastavan ystäväni kanssa. Vietimme kaupoissa viisi tuntia kahtena eri päivänä ja arvatkaapa miten kävi? Ystäväni (jo ennestään koristeita pursuava) koti löysi monta jouluista asukasta lisää, mutta minä ikävöin Aarikan puisia joulutonttuja ja nirppailin minkä kerkisin.

 Noh, löysin minäkin sentä jotain: värillisiä hajustamattomia kynttilöitä (miksi kaikkien kynttilöiden pitää olla tuoksuvia?!), pienen lyhdyn, paperisen ikkunatähden, puisen/olkisen "kuusikartion", punaisia ruusuja (joulukoristeita, öh?) ja sokerina pohjalla - perinteisen olkipukin (Ikeasta tietenkin).

Tunnustus: Minulla ei ollut koskaan olkipukkia Suomessa asuessani. Ulkosuomalaisen joululistalla pukki hyppeli kuitenkin itsensä kakkoseksi. Ja Kisun listalla pukista tuli heti numero yksi. Ensin Kisu tarkisti (takapuolta nuuhkimalla), onko pukki oikea. Todettuaan vaarattomaksi, Kisu päätti, että pukki on ystävä ja maailman paras kissahieroja. Pukin karheaan olkiturpaan on iiiihana kyhnyttää kutiavia poskia. Myös Phill on pukkiin tyytyväinen - etenkin sen jälkeen, kun hänelle selvisi, että sähköpostissa kertomani jättipukki ei ollutkaan koko olohuoneen kokoinen. "Huge straw goat..."

Ostoslistalta löytyy vielä muutamia juttuja, mutta nyt jo voin todeta, että aika vähäiseksi taitaa jäädä koristelu tänä(kin) vuonna. Joulumieltä löytyy silti jo yllin kyllin. Olen oivaltanut, että joulumieleni asustaakin koristeiden sijaan tutuissa jouluisissa tuoksuissa ja mauissa, tunnelmallisissa valoissa, jouluyllätysten valmistelussa ja yhteisen loman odottelussa.