Vietimme päivän (jos toisenkin) ostoksilla. Ideamme ei ollut ilmeisesti kovinkaan ainutlaatuinen, sillä likkeellä oli ainakin miljoona muutakin san diegolaista... Tänä vuonna minulla on ollut hämmentävän paljon aikaa jouluvalmisteluihin. Olen kulkenut kaupoissa ilman suurempaa kiirettä - miettinyt ja hypistellyt ja miettinyt vähän lisää. Olen löytänyt vaikka mitä kivaa ja kirjannut ideoita tonttumaiseen muistikirjaani. Joitain lahjoja olen jo ostellutkin ja piilottanut vaatekaapin syövereihin.
Eilen havahduin siihen, että liitutaulujoulukalenterini (ihana suomenkieli!) ilmoitti jouluun olevan enää 11 yötä. Hui! Suomeen lähtevät lahjat olisi pitänyt lähettää jo aikapäiviä sitten. Veljen- ja siskontyttöjen ja -poikien täytyy taas kerran ihmetellä, miksi pukki vei lahjat vahingossa ensin Veera-tädille Amerikkaan (ja lasten vanhempien, miksi sisko on lahopää). Perinne kai tämäkin... Tutkimusretki kaappiin osoitti, että olen hankkinut jo enemmän lahjoja kuin muistinkaan ja listalta löytyy vielä lisää loistavia ideoita. Huomenna (tai viimeistään tiistaina) lupaan kantaa kekoni postiin. Eivät ne taida jouluksi keritä, mutta eivätköhän paketit ilahduta joulun jälkeenkin.
Phillin lahjojen kohdalla käy joka vuosi samalla tavalla: Aloitan tuskailun jo lokakuussa, kun ideoita on pyöreä nolla, mutta päädyn lopulta poimimaan kermat ja kirsikat kakkuvuoren päältä. Harvinaisen helppo mies! Ihanan kutkuttavaa, kun tietää löytäneensä toiselle jotain yllättävää, luovaa ja mieluista- ei malttaisi odottaa jouluun asti! Ja sama taitaa päteä myös toisinpäin, sen verran pitkään tuo tuijotteli minua tänään hymyillen "don't mind me"- tyylillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti