Kisu menee lääkäriin

Tuo suloinen otsikko voisi melkein olla sen lastenkirjan nimi, jonka aion joku kaunis päivä kirjoittaa. Valitettavasti täytyy kuitenkin todeta, että tämänpäiväisen eläinlääkärivierailun pohjalta kirjoitettu kirja ei taitaisi sopia lasten silmille ja korville. Kisun käytöksestä oli söpöys ja suloisuus kaukana.

Kisun entinen lääkäri New Hampshiressa oli todellinen lottovoitto. The Cat Doctor of Dover oli nimensä mukaisesti kissoihin erikoistunut eläinlääkäriasema ja Dr. Joann Young todellinen kissavelho. Maailman uteliain kissanpentu sai ensin tarkistaa koko huoneen nurkasta nurkkaan, minkä jälkeen nopea, jämäkkä ja rauhallinen lääkäri sai rauhassa tutkia ja rokottaa.

Kisun vuositarkastus ja rabies-rokotus ajoittuvat joulukuulle. Aloin jo hyvissä ajoin etsiä meille uutta lääkäriä Yelpin ja kuulopuheiden avulla. Lopulta päädyin valitsemaan kohtuullisen matkan päässä sijaitsevan kissalääkäriaseman. Aikaa varatessa minulle tuli heti miellyttävä olo. Palvelu vaikutti asiantuntevalta, ystävälliseltä ja sopiva vastaanottoaikakin löytyi joustavasti lyhyellä varoitusajalla.

Kannoin Kisun matkakodin keskelle olohuonetta jo eilisiltana, sillä halusin nähdä, miten Kisu reagoi siihen pitkän road tripin jälkeen. Yllätyksekseni Kisu tuntui olevan innoissaan! Kävi nuuhkimassa sisältä ja ulkoa, häntä komeasti pystyssä. Samalla kaavalla meni Kisun "sullominen" sisään tänään, kun oli aika lähteä. Ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa, kun Kisu jo istui sisällä sen näköisenä, että nyt mennään. Ensimmäiset pienet vastalauseet Kisu maukaisi siinä vaiheessa kun auto töyssähti kadullamme sijaitsevien vauhtitöyssyjen yli, mutta siitäkin selvittiin.

Olimme perillä hieman etuajassa, mutta Kisu käyttäytyi odotushuoneessa kuin unelma. Henkilökunta tuli ihastelemaan ja lepertelemään ja hyvä fiilikseni kasvoi kasvamistaan. Sitten oli aika siirtyä tutkimushuoneeseen ja päästää Kisu vapaaksi. Kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes avustaja yritti poimia Kisun syliinsä. Kisu pisti nelivetostopin päälle, peruutti tuolin alle ja muuttui silmänräpäyksessä Jekyllista Hydeksi. En ole ikinä nähnyt Kisua niin villinä ja ahdistuneena. Hän murisi kuin pahinkin kylärakki ja äityi jopa huitomaan tassuillaan, kun muu ei auttanut. Sekä lääkäri että avustaja saivat todella tehdä töitä, että lyhyt ja simppeli perustarkastus saatiin hoidettua. Rokotuksesta Kisu ei tosin ollut moksiskaan ja palautui muutenkin normaaliksi heti avustajan otteesta vapauduttuaan. Paluumatka kotiin meni rauhallisesti ja kotona Kisu on ollut ihan yhtä rakastava ja suloinen kuin aina ennenkin.

Hämmentävä kokemus! En tiedä oliko kyse joistain viboista, jotka vain Kisu voi aistia vai olisivatko muutto ja road trip kuitenkin vielä sen verran pinnalla, että vieras ympäristö ja vieraan ihmisen tiukka ote oli vain yksinkertaisesti liikaa. Koska Kisu on nuori ja terve, on seuraava perustarkastus ja rokotusaika vasta vuoden päästä - onneksi! Ajattelin antaa lääkäriasemalle vielä toisen mahdollisuuden. Jos Kisun käyttäytyminen on kuitenkin toisellakin kerralla yhtä villiä, on edessä ehdottomasti lääkäriaseman vaihto. Olisi sääli kehittää Kisulle eläinlääkärikammo, kun Kisun kanssa yhteensopivia lääkäreitäkin on todistetusti olemassa.

P.S. Toisin kuin kuvista voisi päätellä, kuusi ei ole kaatunut vielä kertaakaan! Pöydälle unohtuneet extra-lamput löytyväit tosin aamulla sieltä täältä olohuonetta. Saapa nähdä kuinka kauniisti loistavia jätöksiä löytyy tällä viikolla hiekkalaatikosta...