Saturday, December 7, 2013

Kun San Diegossa sataa...

Joskus täälläkin sataa. Silloin saa vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvalle torkkupeiton alle hörppimään aamukahvia. Saa olla hetken aikaa luvan kanssa laiska ja aloittaa aamun hitaasti heräillen.
Sitten kun siltä tuntuu, voi lähteä ulos raikastuneeseen ilmaan - ihmetellä tyhjiä katuja ja tavallista hitaampaa liikennettä. Välillä sataa kaatamalla, välillä paistaa aurinko. Ihan kuin Hawaijilla aikanaan...




San Diegossa annettiin muutama päivä sitten "kylmävaroitus". Päivälämpötilat tippuivat alle 15C, öisin alle kymmenen. Oman kodin lämmössä naurattaa, mutta kaupungin 10 000 kodittoman olot mietityttävät minuakin. Pahvin päällä on kylmä nukkua likomärissä vaatteissa. Kuntosalilta palatessani näin kaikki tutut Rosecransin kodittomat. Sillä yhdellä oli edelleenkin kädessään pahvi, jossa luki:" Why lie, I need a beer." Jos siinä joku päivä lukee, että hän tarvitsee takin, käyn ostamassa sen hänelle.

Kuulin joskus suurena totuutena, että New York lennättää kodittomiaan Hawaijille. Niin tai näin, en ole nähnyt missään muualla niin paljon kodittomia kuin O'ahulla. Heitä näkyi kaikkialla, mutta pysäyttävintä oli nähdä Honolulun kortteleiden kokoiset telttakylät ja saaren lounaisten alueiden rannat. Näkyyn kuitenkin tottui ja turtui. Kun eräs ystäväni mainitsi minulle hämmästelevänsä San Diegon kodittomien suurta määrää ja näkyvyyttä, huomasin etten ollut kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota.

Meidän kaikkien onneksi ja riemuksi Kalifornian kylmä aalto on väliaikainen. Alkuviikosta lämpötilat palaavat viidentoista asteen turvallisemmalle puolelle ja villasukat kaappiin. Ihan kauhean syvälle en aio sukkiani kuitenkaan piilottaa, sillä joulun jälkeen niitä tarvitaan taas. Silloin suuntana on New Jersey ja joulu numero 2.

Kun Kisu on sylissä (eli aina), ei välttämättä tarvitse edes villasukkia

No comments:

Post a Comment